Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Saksalaisten valkkareiden sekatasting

Maistelimme Kalevan viiniklubin kesken viisi saksalaista valkkaria ideana ottaa mukaan muitakin lajikkeita kuin rieslingiä. Saksa on toki tunnetuin rieslingeistään, jotka ovat ainakin täällä pohjoismaissa jättäneet monet muista lajikkeista valmistetut viinit varjoonsa. Saksasta tulee kuitenkin tätä nykyä yhä enemmän loistavia weissburgundereita (eli pinot blanceja), grauburgundereita (pinot gris) ja silvanereja muiden lajikkeiden ohessa.

Ensimmäisenä viininä maistoimme Rheingaun Schloss Johannisbergin Riesling Gelblack Trockenin vuodelta 2015. Tämä oli tyypillisen valkokukkainen, persikkainen ja sitruunainen tuoksultaan. Hyvin hapokas, aavistus jäännössokeria. Erittäin tasapainoinen viini, joka oli tästä viisikosta varmasti paras sellaisenaan naukkailtavaksi.

Seuraavana viisikon jumbo, Pfalzin Eymann Gönnheimer Weissburgunder Trocken 2016. Aluksi viinissä oli selkeän reduktiivinen, epämiellyttävän savuinen ja likainen tuoksu, joka kuitenkin haihtui varsin nopeasti. Tämän jälkeen tuoksussa oli aistittavissa kypsiä kivellisiä hedelmiä ja eksoottista sitrushedelmää. Suussa viini oli kohtalaisen täyteläinen, enemmän mineraalinen kuin hedelmäinen. Jälkimaussa oli karvautta, joka teki viinistä sellaisenaan kovan ja kiukkuisen tuntuisen. Ruuan kanssa tämä toimi huomattavasti paremmin. 17 e hintaansa nähden heikohko esitys.

Kolmantena varsinainen herkku: Dautelin Weissburgunder Gipskeuper 2014 oli tuoksultaan vihertävän yrttinen ja sitruksinen. Tuoksu oli varsin tasapainoinen ja neutraali, mikään selkeä aromikomponentti ei noussut määräävään asemaan. Maultaan keskitäyteläinen, lähes täysin kuiva. Yrttinen ja mineraalinen makupaletti. Pitkä, hapokas jälkimaku. Loistoviini etenkin savukalan ja uusien perunoiden seurana.

Neljäs viini oli himan yllättävä ja sinänsä loistava ruokaviini. Dreissigackerin Bechtheimer Silvaner 2012 on jotain, mitä yleensä simppeleitä arkiviinejä tuottavalta lajikkeelta ei odota: Tuoksu on tammisen paahteinen, voinen, runsas. Siinä on hedelmäaromeista aistittavissa kypsää kivellistä hedelmää ja lisäksi runsasta yrttisyyttä. Suussa viini on myös runsas, kuitenkin selkeästi hapokas ja mineraalinen. Erittäin hyvä valkoviini, jos grillaat porsasta tai siipikarjaa!

Viimeisenä viininä maisteltiin vielä hieman makeampi Bassermann-Jordanin Ruppertsberg Auslese 1997 Pfalzista. 20-vuotias riesling oli vielä täydessä vedossa: Kullankeltainen, tuoksultaan hunajainen, aprikoosinen ja hillotun sitruksinen. Suussa puolimakea, hapokkuuden ansiosta tasapainoinen. Loistava viini marjajälkiruuille, mansikat ja vaniljajäätelö toimivat tämän kanssa mukavasti.

Näitä viinejä oli vaikea laittaa mihinkään selkeään paremmuusjärjestykseen: Pienten napostelavien ohessa siemailisin Schloss Johannisbergiä, kalojen kanssa nauttisin ehdottomasti Dautelia ja runsaampien sapuskoiden seurassa Dreissigackeria. Ja jälkiruuan kanssa (tai jälkiruuaksi) Bassermannin ausleseä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti