Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 14. elokuuta 2017

Maailman ympäri Italiassa: Tattirisottoa!!!

Elokuussa alkaa Suomesta löytyä herkkutatteja, joten tämä italialaisten herkku on Suomessa nyt sesonkiruokaa. Italiassa tatteja löytyy etenkin Alppiseuduilla ja Apenniinien vuorilta, ja tiettävästi ihmisiä kuolee silloin tällöin tattionnettomuuksissa, kun innokkaat sienestäjät ryntäävät jyrkille rinteille aamuhämärissä päästäkseen apajille ennen muita.

Herkkutattirisotto: 


4:lle
2 dl risottoriisiä (itse käytämme risottoon Bomba-paellariisiä)
vajaa litra kasvislientä
1 dl raastettua pecorinoa
2dl valkoviiniä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
puoli kiloa herkkutattia sekä muutama pieni ja napakka koristeeksi
persiljaa
salviaa
suolaa
öljyä

Valmista ensin pikkutateista koristeet: Leikkaa parin millin siivuiksi ja paista matalahkossa lämmössä runsaassa öljyssä kunnes ovat hieman rapsakoita. Nosta sivuun paperille ja ripottele päälle suolaa.

Silppua sipuli ja valkosipuli hyvin hienoksi. Freesaa hetki öljyssä. Lisää hienonnetut tatit, jatka paistamista kunnesenimmät nesteet ovat haihtuneet. Kaada pannulta sivuun odottoamaan. Lämmitä kasvisliemi kiehuvaksi. Freesaa kasarissa riisiä, kunnes jyviin alkaa ilmestyä ensimmäisiä rusehtavia läiskiä. Lisää viini, annan imeytyä. Lisää kuumaa kasvislientä pari desiä kerrallaan, kunnes jyvät alkavat hajota. Pidä koostumus löysähkönä. Lisää lopuksi tattiseos riisien ollessa vielä aavistuksen raakoja, annan pehmetä sitten vielä hetki. Voit tehdä risoton etukäteen tähän vaiheeseen ja kypsentää sen loppuun juuri ennen tarjoamista. Kun riisit ovat kypsiä (purutuntumaa pitää jäädä kohtalaisen reilusti), lisää juusto ja silputut yrtit. Nosta lautaselle, koristele tattisiivuilla.

Juomasuositus

Viinisuositus on pitkällinen suosikkimme, Fontanafreddan Langhe Nebbiolo. Laadukas nuorempi ja raikas nebbiolo, jonka hapokkuus ja runsas tanniinisuus leikkaavat hyvin runsasta risottoa. Nebbiolon kukkainen ja hieman tervainen aromimaailma on kuin tehty tattien pariksi!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Maailman ympäri Italiassa: Alkuruuaksi tomaatti-mozzarellasalaattia

Italian ruokakulttuuri on monipuolinen: Pohjoisessa ruuat ovat runsaita ja usein kermaisia, niissä käytetään etenkin Alppien alueella riistaa ja naudanlihaa. Rannikoilla syödään kalaa ja äyriäisiä: Napolin fritto misto tästä oivana esimerkkinä. Etelään mentäessä kerma ja voi vaihtuvat oliiviöljyyn, ja monien ruokien pohjana ovat satoina eri lajikkeina kasvavat tomaatit.

Yksi Italian tunnetuimmista juustoista on mozzarella, jota tuotetaan etenkin Campanian alueella puhvelinmaidosta. (Puhvelit ovat tulleet alueelle aikanaan maurilaisten valloittajien mukana Afrikasta ja viihtyvät hyvin alueen kuumassa ja kosteassa ilmastossa.)

Tomaatti-mozzarellasalaatti


Tässä alkuruuassa yhdistyykin monta leimallisesti italialaista raaka-ainetta:
Mozzarellaa (noin 100 g / syöjä)
Tomaattia
Basilikaa
Oliiviöljyä
Ikääntynyttä modenalaista balsamiviinietikkaa
Suolaa

Leikkaa tomaatti viipaleiksi. Levitä laakealle vadille. Valuta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Revi tomaattien päälle mozzarellaa ja pirskotele vielä kaiken päälle balsamicoa. Viimeistele basilikanlehdillä. Nauti alkuruokana hyvän rapeakuorisen leivän kanssa.

Viinisuositus

Viiniksi tälle alkuruualle sopii kevyt Chianti tai rosso di montepulciano. Näitä löytyy alkosta runsaasti, mutta tässä kannattaa olla tarkkana tammen kanssa: Etenkin monet Chianti Classicot ovat melko tammisia, mikä ei välttämättä toimi salaatin kanssa kovin hyvin. Siten kannattaa valita kevyt (ja usein edullisempi) perus-Chianti kuten vaikkapa Vernaiolo Chianti. Raikas, melko hapokas ja helposti lähestyttävä sangiovese-vetoinen viini toimii hyvin tomaatti-mozzarellasalaatin kera.

Toisena vaihtoehtona paljon parjattu lambrusco: Viineillä oli pitkään huono maine lähinnä siksi, että maahan tuotiin vain teollisesti tuotettuja heikkolaatuisia viinejä. Alkon tilausvalikoimasta löytyy kuitenkin myös muutama laadukkaampi Lambrusco. Medici Ermete Concerto tulee Emilia-Romagnan alueelta jossa pirskahteleva lambrusco on valtaviini. Raikas ja kevyesti kuohuva punaviini sopii erittäin hyvin sekä aperetiiviksi että tämän klassikkoalkuruuan kanssa nautittavaksi!


perjantai 4. elokuuta 2017

Maailman ympärimatka heinäkuussa Libanonissa.

Heinäkuu on kääntynyt jo elokuun puolelle ennen kuin ehdimme julkaisemaan tämän koontipostauksen. Heinäkuun maa valikoitui aika puhtaasti viinien perusteella, koska halusimme tähän sarjaan ehdottomasti mukaan Libanonin kulttituottajan Musarin viinit.




Elokuussa maailman ympäri matka matkustaa Italiaan, kun kaikki kertaa siellä tänä kesänä vierailemme.





keskiviikko 2. elokuuta 2017

Occhipinti sp68 bianco

kuva: www.agricolaocchipinti.it
Occhipintin SP68 rossoa kehuimme aivan hiljattain, ja nyt on valkoisen vuoro! Maistoimme tätä viiniä ensimmäisen kerran BasBas and Staff-viinibaarissa kevättalvella ja ihastuimme heti. Keväällä saimme kotiin muutaman pullon osana Vino Nostrumin Occhipinti-pakettia.

SP68 Bianco on sekoitus albannello- ja zibibbo- (AKA muscat) rypäleistä. Albanello on Sisilian kaakkoisosien paikallinen rypälelajike. Arvellaan, että kreikkalaiset toivat sen saarelle koska sen viljely oli keskittynyt Syrakusan kreikkalaiskaupungin ympäristöön. Lajikkeen luultiin 1900-luvun puolivälissä jo hävinneen, mutta vanhoja köynnöksiä kuitenkin löytyi, ja 1970-luvulta lähtien lajiketta on viljelty hitaasti lisääntyvissä määrin Catanian ja Vittorian alueilla. Muscat on tunnetumpi lajike, jonka erittäin kukkaiset aromit ovat viineistä melko helposti tunnistettavissa.

SP68 on saanut maseroitua 15 päivää kuorikontatissa, selvästi pidempään kuin useimmat valkoviinit. Käymisen jälkeen viiniä on kypsytetty 6 kk sementtitankeissa ja tämän jälkeen tasoiteltu kuukausi pullossa ennen liikkeellelaskua.

Viini on väriltään kullankeltainen, keskisyvä ja suodattamattomana hieman samea.
Tuoksussa ylikypsää melonia, eksoottista yrttisyyttä, voimakasta terpeenistä kukkaisuutta. Maku yllättävän raikas, hapokas. Melko runsaan alkoholinen runko, jossa aromipaletilla kypsää hedelmäisyyttä, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Jälkimaussa aivan hento katkeruus kuorikontaktista.

Täyteläinen runsas valkoviini runsaasti yrteillä maustettujen, öljyisten ruokien kaveriksi.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Maailman ympäri Libanonissa: Jälkiruuaksi mantelibaklavaa ja aprikoosia


Lehtevää filotaikinaa käytetään monissa Lähi-Idän jälkiruuassa, ja niinpä kehittelimme jälkiruuan, jossa on paistettua aprikoosia ja filotaikinaan piilotettuja hunajaisia manteleita. Yksinkertainen, helposti valmistuva herkku, jonka seurassa voi halutessaan vielä tarjota vaniljajäätelöä.

Baklava:
100 g manteleita
5 rkl hunajaa
1 tl kanelia
½ tl neilikkaa
filotaikinaa
voisulaa voiteluun

Pilko mantelit veitsellä karkeasti. Laita kaikki ainekset pannuun ja paista pari minuuttia niin että mausteet kypsyvät ja hunaja hieman tiivistyy. Laita sivuun.

Leikkaa filotaikinasta 6 kpl noin 10 cm leveitä soiroja. Laita leivinpaperille ensimmäinen soiro, voitele voilla. Nosta päälle toinen, voitele. Kolmannen kerroksen päälle ensimmäinen mantelikerros: Nostele puolet manteli-hunajamassasta taikinasoirojen toiseen päähän ja käännä kaikkien kolmen kerroksen toiset päät päälle. Lado sitten vielä kolme soiroa edellisten päälle voidellen välit, laita loppu manteliseos edellisen kerroksen päällä olevalle osalle ja taita tyhjät päät mantelitäytteen päälle. Voitele pinta ja laita 200-asteiseen uuniin reiluksi kymmeneksi minuutiksi kunnes pinta on ruskehtunut.

Puolita aprikoosit ja poista kivet. Leikkaa vielä puolikkaat lohkoiksi ja paista voi-sokeriseoksessa pannulla. Kokoa annos laittamalla lämpimät aprikoosit alle ja nostamalla baklavasta leikattu siivu näiden päälle. Koristele mintunlehdellä ja tomusokerilla.


Libanon ei varsinaisesti ole tunnettu jälkiruokaviineistään, joten tässä joudumme turvautumaan ensikuun matkakohteen tuotteeseen: Sisilian rannikon Pantelleria-saarella valmistetaan Moscato de Alexandria-rypäleestä makeaa Passito-jälkiruokaviiniä, joka sopii tälle annokselle mainiosti: NES Passito de Panteleria on aprikoosinen ja hunajainen ja hunajatäytteen lämmintä mausteisuutta toistava viini, jonka makeus riittää mainiosti tälle jälkiruokaherkulle.



sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Cantina Castello di Torre in Pietra: Vierailun arvoinen viinitila Rooman kupeessa

Kun varasimme lennot Roomaan ja talon Bracciano-järven rannalta noin 50 km Rooman pohjoispuoleleta emme suunnitelleet viinimatkaa. Käsityksemme Lazion viineistä ei ole ollut järin korkea, mutta koska alueella viiniä kuitenkin tehdään ja mukana oli ihmisiä joille vierailu viinitilla oli uusi kokemus niin piti joku visiitti varata.

Nettisivujen selailun kautta päädyimme varaamaan maistelun ja kellarikierroksen Torrimpiertrassa Rooman luoteispuolella sijaitsevasta Cantina Castello di Torre in Pietrasta. Valinta oli sattumanvarainen mutta osoittautui onnistuneeksi. 

Tilalla on pitkä historia, sillä se on osa paavi Sixtus V itselleen 1500-luvulla hakkimaa valtavaa maatilaa. Viininviljely alkoi jo tuolloin ja nykyisin käytössä olevat tarhat osoittautuivat vuosisatojen saatossa parhaiksi paikoiksi viljellä köynnöksiä: Maccaresen kunnassa sijaitsevat tarhat ovat erittäin lähellä rannikkoa, jossa merituuli pitää köynnökset terveinä ja tuo hapokkuutta säilyttävää viileyttä.

Vuosisatojen kuluessa tila vaihtoi omistajaa useasti ja päätyi lopulta kymmenistä tuhansista s
hehtaareista 150:n kutistuneena nykyiselle omistajasuvulle, Albertineille 1926. Osan Corriere della Serasta omistanut Luigi Albertini ehosti tilaa ja kehitti viinintuotantoa. 1930-luvulla kaivettiin nykyisinkin käytössä olevat viinikellarit Torrimpietran linnan takana olevaan tuufakivikallioon. Nykyisen muotonsa tuotantotilat saivat 1970- ja 80-luvuilla Filippo Antonellin valvonnassa. 

Viiniköynnöksiä kasvaa nykyisin 50 hehtaarilla tilan 150:stä. Maaperä on hietasavea, jossa on joukossa merenpohjasta nousseita kalkkisia äyriäisjäänteitä. Valkoiset lajikkeet (fiano, vermentino, malvasia puntinata, chardonny, trebbiano) kasvavat hiekkaisemmilla mailla ja punaiset (sangiovese, montepulciano, cesanese, syrah, merlot) savisemmassa maassa. Tarhoja viljellään luomumenetelmin, mikä on kuulemma kohtalaisen helppoa koska aivan meren äärellä tautipaine on melko vähäinen. 

Kellaritilat sijaitsevat Torrimpietran pienessä kylässä vanhan linnan vieressä sijaitsevaan kallioon kaivetussa luolassa. Viinejä käytetään terästankeissa ja suurissa betonisammioissa, punaisia kypsytetään osin burgundityyppisissä tammitynnyreissä ja osaa suuremmissa botti-tammisammioissa.

Maistelimme tilan viineistä kolme, ja ne kaikki yllättivät positiivisesti. 

Chardonnay on korka-alkoholinen ja täyteläinen mutta silti yllättävän raikas ja ruokaystävällinen viini, jonka aromimaailmasta nousee olkea, vaaleaa kukkeutta ja täyteläisempää ananakseen vivahtavaa tuoksua. Suussa täyteläinen, kuitenkin yllättävän hapokas ja mineraalinen.  

Seará on 100 % syrah-rypäleestä tehty rosé. Viini on melko tummanpunainen 6-8 tunnin kylmämaseraation jäljiltä. Tuoksussa mansikkaa, kirsikkaa ja kukkaisuutta sekä häivähdys syrah:n mausteisuutta. Suussa raikas ja naukkailtava. Erittäin hyvä aperetiivirosé Italian lämpimiin iltoihin! 

Terre di Breccia on 60-40-sekoitus montepulcianoa ja sangiovesea. 9 kuukautta ranskalaisessa tammessa kypsynyt viini on luonteeltaan erittäin italialainen: Tuoksussa on hapankirsikkaa ja hentoa tupakanlehteä sekä montepuncianon tuomaa maanläheisyyttä. Tammen jäljiltä aistittavissa hentona lämmintä mausteisuutta. Suussa tämäkin viini oli varsin hapokas. Makupaletilla hedelmäisyys nousee esiin runsaampana ja kypsempänä, sitä tukee mukavasti tammen antama mausteisuus. Keskipitkä jälkimaku on miellyttävä.

Viinejä ei luonnollisesti Suomesta saa, mutta systembolagetista niitä kuulemma löytyy. Myyntijohtajan mukaan tila kuitenkin etsii maahanuojaa Suomesta, joten jos joku kiinnostuu hintaansa nähden laadukkaista Lazion viineistä niin  myyntijohtaja kehotti pyytämään näytteitä!

Tila oli hieno vierailukohde: ajomatka kylään on maisemallisesti kaunis ja linna sekä pieni kylä ovat jo sinänsä näkemisen arvoiset. Suosittelemme lämpimästi kaikille Rooman seudulla vieraileville viininystäville visiittiä. Tilalla on myös ravintola, joten suosittelemme visiitin ajoittamista lounasajan ympärille!


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Maailman ympäri Libanonissa: Pääruuaksi yrttilammasta ja sitrussalaattia

Tämä resepti on erittäin yksinkertainen ja kesäisen kevyt: Yrttisiä lampaankyljyksiä grillistä tai pannulta ja seuraksi kesän sadosta sitruunalla maustettua salaattia. Leipää ja viiniä kylkeen niin elämä hymyilee.

Yrttilammasta ja sitrussalaattia

Lammas:
1-2 lampaankyljystä per syöjä

Yrttikuorrute:
50 g oliiveja
3 valkosipulinkynttä
puoli desiä oliiviöljyä
20 salvianlehteä
nippu korianteria
1 sitruunan mehu ja kuori
2 tl suolaa

Laita kaikki blenderiin ja soseuta. Hiero yrttiöljy lampaankyljyksiin.

Sitrussalaatti:
2 nippua lehtisalaatteja (romaine ja batavia, esim).
minttua ruukku
2 sitruunaa
hunajaa, suolaa, oliiviöljyä

Leikka sitruunoista leikkuulaudalla kuori pois. Viillä hedelmäliha kalvojen välistä veitsellä irti. Laita sitruunanlihat kulhoon, lisää suolaa, öljyä ja hunajaa. Anna tasaantua tunti pari. Revi salaatit kulhoon ja sekoita juuri ennen tarjoamista sitruunat joukkoon.

Paista lampaankyljykset kuumalla pannulla tai grillissä, laita lautaselle salaattia ja kyljykset, sivuun tarjolle leipää ja siinä se. Quick and easy for your summer sunday!

Juomasuositus

Aluksi tarkoituksenamme oli suositella tälle annokselle viiniksi Punaista Chateau Musaria, mutta kun olimme viime viikolla maistaneet alkuruuan kanssa Musarin rosén ja nyt maistellessamme annoksen makuja totesimme, että itse asiassa alkuruualle suosittelemamme rosé sopii lampaankyljysten ja sitruksisen salaatin pariksi huomattavasti punaviiniä paremmin korostaen annoksen salaattien tuomaa kesäistä kepeyttä. Viinissä on runsautta ja yrttisyyttä, joka komppaa annosta erittäin hyvin. Punaviinin kanssa sitruunainen salaatti olisi tuottanut mahdollisesti kovan kokonaisuuden. Siispä: Jatka Musarin rosélla ja nauti valekesästä!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Occhipinti SP68 Rosso

Kuva: Vindirekt
Maistoimme Arianna Occhipintin viinejä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten ja ihastuimme niihin kovasti. Nyt kun Vino Nostrumilla oli tarjous Occipintin maistelulaatikosta emme voineet pidättäytyä tilaamisesta. Laatikossa oli paitsi aiemmin maistetut Frapatto ja valkoinen SP68 myös viimeksimainitun punainen versio.

Arianna Occhipintin tie viinien maailmaan alkoi lukioiässä kun hän pääsi esittelemään kuuluisan Vittorian alueen tuottajan, COS:n viinejä messuille. (Yksi COS:n kolmesta perustajasta on Giusto Occhipinti, Ariannan setä.) Tämän jälkeen hän päättikin hakeutua opiskelemaan enologiaa Milanon yliopistoon. Opintojen aikana hänen viinifilosofiansa muotoutui teollista ja vahvasti manipuloivaa viininvalmistustapaa vastustavaksi. Hän ajatteli -ja ajattelee edelleen- että viininviljelijän ja -valmistajan tehtävänä on tuottaa mahdollisimman hyviä ja kasvupaikkaansa ilmentäviä rypäleitä ja sen jälkeen valmistaa viini mahdollisimman vähän prosessiin puuttuen.

Occhipintin tila sijaitsee Vittorian alueella Sisilian eteläosassa. Ensimmäisen viinipalstansa hän hankki SP 68-tien varresta 2000-luvun alkupuolella. Tästä tiestä saa siis nimensä nytkin maistettu viini. Tämän jälkeen Occhipinti on hankkinut lisää palstoja ympäröivistä kunnista Vittorian alueelta ja tuotanto on kasvanut.

Occhipintin tarhoja viljellään luomumenetelmin, hän muokkaa tarhoja ilman koneita ja käyttää lannoituksessa viherkompostia: Alusakasveina viljellään typpeä sitovia palkokasveja, jotka sitten käännetään maan sisään ravinteiksi. Aluskasvillisuuden annetaan muutoinkin kasvaa runsaana, mikä lisää biodiversiteettiä.

SP 68 Rosso on sekoite frapatto- ja nero di Avola-rypäleistä. Köynnökset ovat nuorehkoja, keskimäärin 15-vuotiaita ja kasvavat punaisessa hiekkaisessa maaperässä. Viini käytetään luonnonhiivoilla ja sitä kypsytetään sementtisammioissa puoli vuotta. Viiniä ei suodateta.

Viini on väriltään keskisyvän rubiininpunainen. Tuoksussa on luumua, pippurista mausteisuutta, karvasmantelia, ja välimeren yrtittejä. Suussa viini on viileänä tarjottuna raikkaan hapokas ja marjaisa. Viinin lämmetessä ja ilmaantuessa aromimaailma kehittyy hillomaisemman marjaiseksi ja esiin alkaa nousta myös lihaisia ja savuisiakin aromeja nousee makupaletille.

Omaleimainen, runsas viini lämpimästä sisiliasta: Muhevaa marjaisuutta, mausteita ja lihaisiakin aromeja, Jos ruuassa on munakoisoa, tomaatteja ja runsaasti yrttejä, niin tämä viini istuu sille luultavimmin aivan loistavasti!

Vindirekt tuo viiniä maahan joten ravintoloista sitä löytynee. Itse tilasimme siis Vino Nostrumilta, josta viiniä on myös saatavissa. Jos suuntaat kesälomareissulle Tallinnaan, niin kannattaa poiketa Vino Nostrumin myymälässä.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Maailman ympäri Libanonissa: Falafeleja ja Musaria roséna


Libanonin ja yleisemminkin lähi-idän ruokaperinteestä useimmin valmistamamme ruoka ovat varmasti falafelit. Kesti hetken ennenkö keksimme miksi falafelimme eivät takavuosina ottaneet onnistuakseen: Monissa suomalaisissa resepteissä käytetään keitettyjä kikherneitä, joissa on liikaa nestettä ja ne rähähtävät friteeratessa. Parhaat rapeat falafelit syntyvät massasta, jossa kikherneet on ennen soseuttamista vain liotettu huolella. Tällä kerralla muunsimme hieman perinteistä falafel-reseptiä korvaamalla osan kikherneistä härkäpavuilla. Friteeratut falafelpalloset nautimme yleensä joka pitaleipien tai bulgurin kanssa. Falafelien oheen tarvitaan luonnollisesti myös hummusta ja tsatsikia.

Falafelit ja lisukkeet

Falafelmassa:
400 g kikherneitä
200 g härkäpapuja
4 rkl kikhernejauhoja (tai vehnäjauhoja jos et löydä gram-jauhoa. Punnitse & Säästä ainakin näitä myy)
5 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
100 g persiljaa
nippu korianteria
50 g minttua
5 g suolaa
chiliä
2 tl juustokuminaa
(kuskusta)
Öljyä friteeraamiseen

Liota papuja yön. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele. Laita pavut ja muut aineet kuskusta lukuunottamatta astiaan ja soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä. Pyörittele massasta palloja. Jos haluat, voit pyöräyttää palloset kuskus-jauhoissa jolloin saat falafeleihin ekstrarapean pinnan. Friteeraa palloset kuumassa öljyssä (tai paista valurautapannulla runsaassa öljyssä, tällöin kannattaa tehdä pallojen sijaan hieman kasaan painettuja falafeleja)

Minttuhummus
400 g keitettyjä kikherneitä
1 sitruunan mehu
1 tl juustokuminaa
3 valkosipulinkynttä
50 g mintunlehtiä
5 g suolaa

Laita kaikki aineet astiaan ja soseuta. Lisää vettä, kunnes massa on sopivan paksua.

Tsatsiki
200 g kurkkua
200 g turkkilaista jogurttia
2 kynttä valkosipulia
pari kierrosta valkopippuria
suolaa

Raasta kurkku. Purista raasteesta käsien välissä mahdollisimman paljon nestettä pois. Silppua valkosipuli. Sekoita kurkkuraaste ja valkosipulisilppu jogurttiin, mausta pippurilla ja suolalla.

Tabbouleh:
Iso kasa erilalisia yrttejä: Perisljaa, minttua, basilikaa, korianteria...
1 tomaatti
karkeaa bulguria (tai emmervehnää)
suolaa
sitruunamehua

Keitä bulgur kypsäksi, jäähdytä ja huuhtele. Silppua yrtit. Poista tomatista siemenet ja pilko hedelmäliha. Sekoita. Mausta suolalla ja sitruunamehulla.

Lisäksi tarvitset halutessasi pitaleipiä tarjoiluun. Falafelit voi toki tarjota myös pelkän tabboulen ja kastikkeiden kera.

Kokoa annos: Tabboulehia lautaselle, sivuun hummusta ja tsatsikia. Friteeratut falafelit leivän sisään tai lautaselle.

Juomasuositus

Viiniksi suosittelemme runsasta libanonilaista Chateau Musar roséta vuodelta 2014. Chateau Musar on kaikkien viinejä harrastavien tuntema libanonilainen viinitalo, jonka maanläheiset punaviinit ovat lähes kulttimaineessa. Tämän vuoksi halusimme kokeilla myös talon roséta, vaikka sen hinta alkossa melkoisen törkeä onkin. Viini oli varsin miellyttävä: Runsaan vaaleanpunainen rosé, jonka tuoksussa on ikääntyneen valkoviinin omenankotaa, persikkaisia hedelmäaromeja, karvasmantelia, mausteisuutta. Runsaaseen tuoksuun nähden viinin suutuntuma on alkuun kevyt, mutta hetken kuluttua makuun nousee runsautta. Jälkimaku on varsin runsas, viinissä on kevyesti tanniinia joka tuo tuntumaa. Hapokkuus on matalahko, mikä toimii hieman chilisten falafelien kanssa hyvin. Musarin rosé oli miellyttävä, mutta hinta on kyllä kova.




keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Saksalaisten valkkareiden sekatasting

Maistelimme Kalevan viiniklubin kesken viisi saksalaista valkkaria ideana ottaa mukaan muitakin lajikkeita kuin rieslingiä. Saksa on toki tunnetuin rieslingeistään, jotka ovat ainakin täällä pohjoismaissa jättäneet monet muista lajikkeista valmistetut viinit varjoonsa. Saksasta tulee kuitenkin tätä nykyä yhä enemmän loistavia weissburgundereita (eli pinot blanceja), grauburgundereita (pinot gris) ja silvanereja muiden lajikkeiden ohessa.

Ensimmäisenä viininä maistoimme Rheingaun Schloss Johannisbergin Riesling Gelblack Trockenin vuodelta 2015. Tämä oli tyypillisen valkokukkainen, persikkainen ja sitruunainen tuoksultaan. Hyvin hapokas, aavistus jäännössokeria. Erittäin tasapainoinen viini, joka oli tästä viisikosta varmasti paras sellaisenaan naukkailtavaksi.

Seuraavana viisikon jumbo, Pfalzin Eymann Gönnheimer Weissburgunder Trocken 2016. Aluksi viinissä oli selkeän reduktiivinen, epämiellyttävän savuinen ja likainen tuoksu, joka kuitenkin haihtui varsin nopeasti. Tämän jälkeen tuoksussa oli aistittavissa kypsiä kivellisiä hedelmiä ja eksoottista sitrushedelmää. Suussa viini oli kohtalaisen täyteläinen, enemmän mineraalinen kuin hedelmäinen. Jälkimaussa oli karvautta, joka teki viinistä sellaisenaan kovan ja kiukkuisen tuntuisen. Ruuan kanssa tämä toimi huomattavasti paremmin. 17 e hintaansa nähden heikohko esitys.

Kolmantena varsinainen herkku: Dautelin Weissburgunder Gipskeuper 2014 oli tuoksultaan vihertävän yrttinen ja sitruksinen. Tuoksu oli varsin tasapainoinen ja neutraali, mikään selkeä aromikomponentti ei noussut määräävään asemaan. Maultaan keskitäyteläinen, lähes täysin kuiva. Yrttinen ja mineraalinen makupaletti. Pitkä, hapokas jälkimaku. Loistoviini etenkin savukalan ja uusien perunoiden seurana.

Neljäs viini oli himan yllättävä ja sinänsä loistava ruokaviini. Dreissigackerin Bechtheimer Silvaner 2012 on jotain, mitä yleensä simppeleitä arkiviinejä tuottavalta lajikkeelta ei odota: Tuoksu on tammisen paahteinen, voinen, runsas. Siinä on hedelmäaromeista aistittavissa kypsää kivellistä hedelmää ja lisäksi runsasta yrttisyyttä. Suussa viini on myös runsas, kuitenkin selkeästi hapokas ja mineraalinen. Erittäin hyvä valkoviini, jos grillaat porsasta tai siipikarjaa!

Viimeisenä viininä maisteltiin vielä hieman makeampi Bassermann-Jordanin Ruppertsberg Auslese 1997 Pfalzista. 20-vuotias riesling oli vielä täydessä vedossa: Kullankeltainen, tuoksultaan hunajainen, aprikoosinen ja hillotun sitruksinen. Suussa puolimakea, hapokkuuden ansiosta tasapainoinen. Loistava viini marjajälkiruuille, mansikat ja vaniljajäätelö toimivat tämän kanssa mukavasti.

Näitä viinejä oli vaikea laittaa mihinkään selkeään paremmuusjärjestykseen: Pienten napostelavien ohessa siemailisin Schloss Johannisbergiä, kalojen kanssa nauttisin ehdottomasti Dautelia ja runsaampien sapuskoiden seurassa Dreissigackeria. Ja jälkiruuan kanssa (tai jälkiruuaksi) Bassermannin ausleseä.


perjantai 30. kesäkuuta 2017

Maailman ympärimatka kesäkuussa Yhdysvalloissa

Sateinen ja kylmä suomen kesä vetelee viimeisiään. Tässä kuussa olisimme halunneet kyllä teleportata perheemme amerikan mantereelle nauttimaan hieman lämpimmästä kelistä. Työt tämän kuitenkin estivät, joten nautimme sitten tässä kuussa amerikkalaisia herkkuja kotimaan kamaralla. Tästä loistava menu kesän mökkihetkiin.


Heinäkuussa jatkamme varmaankin Amerikan mantereen valloitusta ja toivomme matkan jatkuvan Etelä-Amerikan maihin. 

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Ridgeview Merret Grosvenor 2008

Vierailimme reilu vuosi sitten sukulaisten luona Brightonissa, ja samalla reissulla poikkesimme Sussexin kenties tunnetuimmassa viinitalossa, Ridgeview:lla. Jutun vierailusta voi lukea halutessaan täältä. Ostimme mukaamme joitakin tuliaispulloja, ja nyt oli aika korkata niistä yksi juhannuksen kalojen kaveriksi.

Grosvenor on blanc de blancs eli puhdas chardonnay talon omilta viinitarhoilta kerätyistä rypäleistä. Viini tuotetaan kuten kaikki muutkin talon kuohut champanjamenetelmällä.

Viinin tuoksussa on päälimmäisenä sitruunaa, omenaa ja vaaleita kukkia, taustalla on aistittavissa hentoa voisuutta. Alkon valikoimassa taannoin löytynyt Ridgeview Cavendish oli tähän verrattuna lähes savuisen paahteinen, Grosvenorin tuoksu on täyteläisen hedelmäinen mutta hienovarainen. Suussa mousse on runsas, aluksi melko terävä. Viini on yllättävän täyteläinen ja runsas, se muistuttaa hedelmäisyydessään hieman jopa omenasiideriä. Jälkimakuun nousee mineraalisuutta ja kukkeutta. Runsas maku on pitkä ja miellyttävä.

Viini on ikänsä puolesta loistavassa vaiheessa: Kypsytys on pyöristänyt viileässä ilmastossa syntynyttä, alkujaan luultavasti erittäin hapokasta viiniä ihastuttavasti. Tämä sopii hyvin aperetiiviksi sellaisenaan, mutta viinin runsaus tarjoaa mahdollisuuksia punalihaisen kalan tai jopa porsaanlihan seuraan. Loistoviini. Viinitie tuo Grosvenoria maahan, joten ainakin ravintoloissa tätä saattaa tulla vastaan. Suosittelemme tutustumaan!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Maailmanympärimatka Yhdysvalloissa: Jälkiruuaksi kirsikkapiirakkaa!


Cherry Pie sopii jälkiruuaksi näin kesällä, kun toreilta ja kaupoista saa upeita kypsiä kirsikoita. Suomeen Välimereltä tuotavat kirsikat ovat valtaosin makeita, mutta jos onnistuu löytämään happamampia lajikkeita niin ne sopivat tähän piirakkaan aivan oivallisesti.

pohja:
250 g karkeita vehnäjauhoja150 g voita (hyvin kylmää)1/2 tl suolaa2 rkl sokeria1 munarkl kylmää vettä

Laita kuivat aineet kulhoon. Pilko voi veitsellä pieniksi sokerinpalan kokoisiksi kuutioiksi. Ota puu- tai metallilasta ja hakkaa sen kärjellä voi sekaisin jauhoihin, kunnes pienimmät voinokareet ovat vihreän linssin kokoisia. Älä missään nimessä nypi voita sormin, se sulaa ja taikinaan tulee sitkoa jota piirakkapohjassa ei pidä olla. hakkaamiseen menee yleensä 5-10 min. Laita muna ja kylmä vesi sekaan, sekoita lastalla ja lopuksi käsin siten että taikinasta tulee kiinteä pallo. Laita kelmun sisällä jääkaappiin tunniksi lepäämään, jolloin taikinan käsittely helpottuu. Tämän voi jättää välistäkin ja painella taikinan käsin voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan. Laita pohja viileään ja uuni lämpiämään 175-asteeseen.


Täyte: 
1,5 l kirsikoita
1 sitruunan kuori ja mehu
1 dl sokeria (enemmän jos käytät happamia kirsikoita)
2 rkl perunajauhoa

Poista kivet kirsikoista. Raasta sekaaan sitruunankuori ja purista mehu. Sekoita perunajauho sokeriin ja tämä seos kirsikoihin. Täytä piirakkapohja. Laita uuniin keskitasolle noin 40 minuutiksi.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. 

Alkon valikoimasta ei varsinaisia makeita viinejä USA:sta löydy, joskin rohkeimmat voivat toki kokeille Barefoot White Zinfandelia, joka toki edustaa jenkkiläistä suurten massojen viinikulttuuria parhaimmillaan. Mikäli et kuitenkaan tahdo sekaantua hapottomaan puolimakeaan, suosittelemme Founders-panimon vadelma-alea: Raikas marjaolut, johon hillitty humalointi tuo juuri sopivasti karvautta pitämään paketin kasassa. Toimii kirsikan kanssa kivasti.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Porta del Vento Maqué 2013

Porta del Venton viinejä maistoimme ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun talon naturaalihengessä mutta huolella tehtyjä juomia oli tarjolla Taste of Helsingin viiniteltassa. Tuolloin maistoimme muistaaksemme talon Saharay-viinin, joka on catarratto-rypäleestä valmistettu kuorikontaktiviini. Tämä herätti mielenkiintomme tasapainoisuudellaan, ja puhtaudellaan, sillä osa aiemmin maistamistamme oransseista viineistä oli ollut jotain aivan muuta.

Porta del Venton tarhat sijaitsevat Sisiliassa, Palermon provinssissa 600 metriä merenpinna yläpuolella olevassa laaksossa. Tarhoja viljellään luomumenetelmin ja biodiversiteettiä vaalien, rypäleet kerätään käsin ja viinit valmistetaan mahdollisimman vähän käymisprosessiin puuttuen. Kaikki viinit ovat suodattamattomia.

Maistamamme Maqué on sekoite kaikkien tuntemasta nero d'Avolasta ja paikallisesta, melko harvinaiseksi käyneestä perricone-rypäleestä. Perriconea viljellään vain noin 1000 hehtaarin alueella, sitä kuvataan tanniiniseksi, hapokkaita ja tumman marjaisia viinejä tuottavaksi rypäleeksi. Nero d'Avola puolestaan tuottaa tyypillisesti robusteja, mausteisia, hyvin tumma-aromisia ja korkea-alkoholisia viinejä.  

Maqué on käynyt avoimissa sementtisammioissa ja sitä on jälkimaseroitu käymisen päätteeksi. Viini on kypsynyt tämän jälkene tammisammioissa.

Tumman tiilenpunainen väri. Tuoksussa reilusti kypsää hapankirsikkaa, hennosti asetonia, seetriä yrttistä, lakritsaan vivahtavaa mausteisuutta. Suussa keskitäyteläinen, raikkaan marjainen. Happoja viinissä on todella runsaasti, mikä korostaa marja-aromien raikkautta. Tanninit ovat kohtalaisen voimakkaat ja jäävät mausteisessa jälkituntumassa pureskelemaan ikeniä mukavasti. Viini oli parempi viileänä, sillä sen lämmetessä aromimaailmaan alkoi ilmaantua lihaisia ja hieman keittyneenkin hedelmäisiä piirteitä. Viileänä kuitenkin loistoviini, jota ei raikkauden vuoksi helposti tunnista nero d'avola-vetoiseksi sisilialaiseksi. Tämä sopii kaveriksi tomaattisille, runsaasti yrteillä maustetuille pastakastikkeille tai ihan pizzalle.


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Maailman ympäri Yhdysvalloissa: Pääruuaksi punkkua ja burgeria


Pääruuaksi ei oikein voinut tehdä muuta kuin burgeria. Olemme päätyneet siihen, että hevosen jauhelihasta tulee paras burgerpihvi ja siinä pidättäydyimme nytkin. Sämpylä on hieman briossiseen taipuvainen, täytteet jokseenkin klassiset. Burgerin rinnalla tarjosimme grillattuja yrttitomaatteja, paprikaa ja kesäkurpitsaa.

Pihvit (4 kpl)

600 g hevosen jauhelihaa
1  muna
1 keskikokoinen sipuli
3 kynttä valkosipulia
4 g suolaa

Sipulit silpuksi ja kaikki käsin tasaiseksi massaksi. Muotoike 4 paksuhkoa (2 cm) pihviä paistoa odottamaan.

Sämpylät:

(jos haluat hieman hapahkon taikinan, tee taikina edellisenä päivänä ja laita jääkaappiin tekeytymään)

300 g  vehnäjauhoja
2 dl maitoa
1/2 pkt tuorehiivaa
20 g voita sulatettuna
5 g suolaa
1 tl sokeria

Seesaminsiemeniä ja kananmunanvalkuaista viimeistelyyn.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hiiva, suola ja sokeri. Vaivaa sekaan jauhot. Taikina jää todella löysäksi, lisää lopuksi voisula ja hieman vielä jauhoja niin että saat taikinan irti käsistä. Anna nousta tunti tai jääkaapissa yön yli. Leivo mataliksi sämpylöiksi: Nostee vaikka lusikalla sopivia taikinapalloja pellille, ripottele jauhoa päälle ja levitä. Anna kohota tunti. voitele valkuaisella ja ripottele päällä seesaminsiemeniä. Paista 180-asteisessa uunissa kunnes ovat hieman rusehtavia, 10-15 min.

Burgereiden väliin: Majoneesia, ketsuppia, punasipulirenkaita, rapea salaatinlehti (romaine tms), tomaattisiivuja, suolakurkkua, cheddaria.

Marinoidut kasvikset:

2 pientä kesäkurpitsaa
2 paprikaa
2 tomaattia puolitettuna
balsamicoa
oliiviöljyä
suolaa 1 tl
hunajaa 2 rkl
oreganoa
mustapippuria

Leikkaa kasvikset suikaleiksi, laita astiaan ja lisää marinointiainekset. Grillaa tai paahda kesäkurpitsat ja paprikat uunissa ennen tarjoamista nopeasti, älä kuitenkaan kypsennä löllöiksi. Tomaatteja voi kypsennellä hieman kauemmin.

Halkaise sämpylät, laita emmeet esille ja aloita pihvinpaisto: Kuuma valurautapannu tai grillin parila, paisto voi-öljyseoksessa niin että molemmille puolille tulee kunnolla tummahtanut pinta. Halutessasi laita pihvin päälle kääntämisen jälkene cheddar-siivu. Pihvien paistuessa voitele majoneesilla halkaistujen sämpylöiden alapuolet ja ketsupilla yläpuolet. Laita punasipulisiivu, suolakurkut ja salaatinlehti sämpylän pohjalle. Näiden päälle sitten pihvit juusto ylös, päälle tomaatti ja sämpylän yläpuoli. Tarjoa nopeasti grillattujen/paistettujen kasvisten kera.

Viiniksi suosittelemme vakkarivalikoimasta löytyvää The Velvet Devil Merlot:a. Suoraan sanottuna viini ei ollut sellaisenaan nautittuna paras mahdollinen, siinä on melko reippaasti tammea ja hieman jäännössokeriakin. Viini kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin viileänä, mikä korostaa muutoin melko matalaa hapokkuutta. Viini kuitenkin toimii burgereiden kanssa yllättävän hyvin: Rasvaisuus nostaa edelleen viinin hapokkuutta ja ketsupin makeus hävittää jäännössokerin vaikutukset. Merlot:lle ominainen maanläheisyys ja syvä luumuinen marjaisuus nousee paremmin esiin.





maanantai 12. kesäkuuta 2017

Rosé de Loire 2016: Edullinen rosé aurinkoisiin keleihin


Kelien kesäistyessä roséviinien maistelu jatkuu. Roséviinien kohdalla törmää harvemmin sinällään tajuntaaräjäyttävän kompleksisiin viineihin, eikä tämä ehkä ole näiden viinien tarkoisuskaan: Rosén nauttimisessa ilmapiiri, seura ja tunnelma on vähintään yhtä tärkeää kuin viini itse. Nautinto ei ole viini sinänsä, vaan se hetki auringossa, ystävien ja hyvän ruuan seurassa lasi pinkkiä kädessä!

Tällä kerrallalohen ja feta-perunasalaatin seuraksi osui edullinen loirelainen. Drouet Freres on vanha negociant-viinintuottaja kyseiseltä alueelta alueelta. Heidän Rosé de Loire 2016-viininsä on sekoitus alueelle tyypillisistä punaisista gamay- ja cabernet franc-lajikkeista. Näistä on saatu aikaan yksinkertaisessa marjaisuudessaan varsin kulauteltava viini, jota ei ole edes Alkossa hinnalla pilattu.

Viini on villilohen punainen, keskisyvän värinen. Tuoksussa mansikkaa, vadelmaa, hentoa yrttisyyttä. Suussa hyvärakenteinen: Sitrushappoinen runko, makupaletilla toistuvat punaiset marjat. Ei kitkeryyttä lopussa, mutta hapokkuus nostaa veden kielelle. ei järin kompleksinen. Simppeli, hyvärakenteinen ja tasapainoinen rosé kylmänä kulauteltavaksi tai kasvis- ja kalaruokien seuraan!


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Maailman ympäri Yhdysvalloissa: Alkuruuaksi Rapukakkua ja olutta

Crab cakes lienee yksi tunnetuimmista amerikkalaisista alkuruuista. Ne toimivat kätevästi myös grilli-illan alkupalana, sillä massan voi valmistaa etukäteen ja paistella sitten helposti tarjolle. Rapukakuissa on sama idea kuin espanjalaisissa kroketeissa: rapeaa pinnalta, pehmeää sisältä.

Rapukakut ja piparjuurismetana

Piparjuurismetana:

1 prk smetanaa (tai valutettua cremé fraichea)
peukalon kokoinen pala piparjuurta
suolaa maun mukaan

Raasta piparjuuri hienoksi. Sekoita smetanaan. Mausta suolalla.

Rapukakkumassa:

400 g katkarapuja sulatettuna ja kuivaksi puristettuna
1 dl majoneesia
1 muna
noin 0,5 dl murskattuja suolakeksejä
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl worchestershire-kastiketta
0,5 dl ruohosipulisilppua

Lisäksi: polentaa rapukakkujen kuorruttamiseen ja voi-öljyseosta paistamiseen.

Laita kaikki massan ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Anna turvota. Jos jää löysäksi, niin voit lisätä hieman vehnäjauhoa ennen kakkujen muotoilua. Massan on kuitenkin tarkoitus jäädä niin pehmeäksi kuin mahdollista. Muotoile massasta 5 cm halkaisijaltaan ja 2 cm paksuudeltaa olevia kakkuja. Pyörittele kakut polentassa ja paista voi-öljyseoksessa.

Lisäksi tarjoiluun salaatinlehtiä, rucolaa ja retiisejä

Kokoa annos: Pohjalle salaatinlehtiä ja retiisiä, päälle torniksi rapukakkuja joiden väliin piparjuurismetanaa.

Etsimme juomaksi jenkkivalkkaria, mutta valitettavasti alkon valikoima ei tähän taipunut: Annos kaipaa kunnon hapokkuutta, mutta tarjolla olleet viinit eivät tätä speksien perusteella juuri tarjoilleet. Niinpä päädyimme olueen, sillä amerikkalaisten oluiden kohdalla monopolin valikoima on tätä nykyä kattavampi kuin viinien. Brooklynin Sorachi Ace on vanha tuttu, luotettava ja hieman viinillinenkin olut. Japanilainen Sorachi-humala tuo aromimaailmaan sitrushedelmää ja kukkaisuutta ja eksoottista, korianterilla maustetuista belgeistä tuttua yrttisyyttä. Suussa olut on melko runsas, raikkaan aromimaailman alla on sopivasti makean maltainen pohja ja hyvä katkoropuraisu. Kokonaisuus on runsaudestaan huolimatta raikas ja toimii siten rasvaisten rapukakkujen kanssa hienosti!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kevään ensimmäinen rosékolmikko

Kevät on tehnyt hidasta tuloaan ja sen myös myös rosé on taas ilmaantunut pöytäämme. Olemme maistaneet viimeisten viikkojen aikana kolme Alkon vakiovalikoiman pinkkiä viiniä vuodelta 2016, ja näistä yksi nousee yli muiden.

kuva: Chateau de Berne
Ensin köykäisin: Terres de Berne on pullotettu kantikkaaseen (pinoamisen kannalta näppärään) pulloon. Viini on väriltään melko haalean pinkki, sen tuoksussa on aprikoosia, hentoa punaista marjaisuutta ja hento vihreyden häivähdys. Suussa kevyt ja hieman vetinenkin, keskimaku on kevyen marjainen. Hapokkuus kohtalainen, jälkimaussa selkeää karvautta. Toimii kevyenä viininä rakenteeltaan runsaampien mutta mauiltaan kohtalaisen neutraalien ruokien seurassa, mausteisempien annosten kanssa viini jää jalkoihin.

kuva: Alko.fi
Toisena itävaltalainen Josef & Philipp Bründlmayerin Zweigelt-rosé: Hieman tummempi väri. Tuoksussa on sitrushedelmää, punaisia puutarhamarjoja kuten herukkaa ja vadelmaa. Suussa edellistä hieman täyteläisempi ja hapokkaampi, jälkimaku mineraalinen ja happojen kantama. Hyvä yleisrosé siemailtavaksi hyvin jäähdytettynä, lämpimänä muuttui hieman katkeraksi ja valjuksi. Savulohelle, palkoherneille ja uusille perunoille juhannukseen ? (* tuottaja ei ole SE Kamptalin Weingut Bründlmayer vaan tila sijaitsee Kremstalissa.)



Sitten kolmikon voittaja: Domaine Valdaray tulee Bandolista, jossa tuotetaan paljon punaviiniä mutta myös täyteläisiä ja ikääntymiskykyisiäkin roséviinejä. Mourvedre-grenache-cinsault-blendi on alueelle melko tyypillinen, ja tässä mourvedre tuo viiniin täyteläisyyttä jota monista muista Provencen roseista ei löydy. Valdaray on väriltään lohenpunainen. Sen aromimaailma on kypsän punamarjainen ja runsas, siitä löytyy lisäksi selkeää aniksista yrttisyyttä. Suussa kolmikon täyteläisin, maukupaletilla punaisten marjojen lisäksi kivellistä hedelmää jälkimaussa korostuva yrttisyys. Happoa löytyy riittävästi ja viini on kokonaisuutena varsin rungokas tapaus. Tässä oivallinen viini sekä sellaisenaan siemaltavaksi että etenkin ruokaviiniksi vaikkapa kevyemmille lihoille tai runsaasti yrteille mausteluille, tomaattisille kasvisruuille.

Kolmikko meni meillä järjestykseen Valdaray-Bründelmayer-Berne. Bandolin viini on joukon kallein mutta silti mielestämme hinta-laatusuhteeltaan paras. Terres de Berne on Itävaltalaista tyyriimpi, joten näistä priorisoisin jälkimmäistä.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Viinimatkalle Lounais-Ranskaan ?



Lounais-Ranskan alue jää usein matkailijoiden reittien ulkopuolelle: Atlantin rannikolta löytyy Biarritz sekä Bordeaux ja välimeren rannikolta Provence, mutta mitä siinä välissä on? 



Ainakin paljon viinialueita: Fronton, Gaillac, Cahors, Bergerac, Montbazillac... Monet näistä ovat niminä tuttuja, mutta silti  aivan outoja ja maistamattomia. Siten kiinnostuimmekin, kun suomalaisomisteisen The Happy Hamletin Suska Karjalainen lähestyi meitä ja kysyi, olisimmeko kiinnostuneet levittämään sanomaa (eli suomeksi mainostamaan:) heidän vuosisatoja vanhasta maatilastaan. Pohdimme asiaa hetken, ja tulimme siihen tulokseen että tämä on mitä oivallisinta viinikulttuurin edistämistä ja sopii siten blogin henkeen.

The Happy Hamlet sijaitsee Fauroux:n kylän ulkopuolella noin tunnin ajomatkan päässä Toulousesta, sen pohjoispuolella. Kylässä on vain parisataa asukasta ja ympärillä maaseutua viinitarhoineen ja laventelipeltoineen. Läheltä löytyvät Cahorsin,  Frontonin ja Gaillacin viinialueet. 

Maatilalla on tehty suurremontti niin omin avuin, talkoovoimin, kuin paikallisten pienyrittäjien ja artesaanien ammattitaidolla: Vierastalo, yleistilana toimiva vanha kivinavetta, tynnyrisauna ja upeat puutarhat. The Happy Hamletista on ollut aiemmin juttua myös Iltasanomissa. Tilalla tarjotaan all-inclusive lomaviikkoja eri teemojen ympäriltä, kantavana ajatuksena rentoutuminen ja hyvinvointi. Vierastalossa on tilaa vain kymmenelle vierailijalle kahden hengen huoneissa, joten mistään massatapahtumista ei ole kysymys. 

Nyt viininystäville tarjoutuukin mahtava mahdollisuus päästä tutustumaan sekä idylliseen maatilaan että alueen viineihin sekä ruokakulttuuriin: Elokuun alussa 7.-12.8. järjestetään The Happy Hamletin ja Tomi Naarvalan Wineserver-yrityksen yhteistyönä viininmaistelumatka, joka johdattaa Lounais-Ranskan viinien monipuoliseen maailmaan. Matka sisältää 5 yötä The Happy Hamletissa, lentokenttäkuljetukset Toulousesta, 7 viinitilavierailua maisteluineen, vierailun Bordeaux:n Le Cité du Vinissä sekä kaikki ateriat ja juomat. Todellinen all-inclusive-matka siis. 

Matkan hinta on normaalisti 1600, mutta meidän lukijamme voivat varata maistelumatkan 1400 euron tarjoushintaan. Aluksi ajattelimme, että hinta on melko kallis, mutta sitten aloimme laskeskella: majoitus viideksi yöksi maksaisi kahdelle hengelle vähintään 500, autonvuokra 500 + bensat, päivän ruuat ja juomat noin 200 e eli kuudelta päivältä 1200, 7 viinitilavierailua ja maistelut parisen sataa. Eli kahden hengen kulut tulisivat itse järjestäen varsin lähelle tarjoushintaa. Ja mikä parasta, viinitilavierailuja ei tarvitse itse järjestellä eikä niiden jälkeen kenenkään ajaa.

Jos siis haluat lähteä maistelemaan viinejä ja gastronomian helmiä Lounais-Ranskan maaseudulle, niin varaa matka sähköpostitse suska@thehappyhamlet.com. Laita viestiin alennuskoodiksi "pullon henki", jotta saat matkan tarjoushintaan! Ja mikäli innostut varaamaan, niin laita samalla viesti meille (pullonhenki@hotmail.fi): Lähdemme matkaan mukaan, joten olisi mukava tietää etukäteen, josko lukijoitamme on tulossa!    

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Maailman ympäri Kreikassa: Jälkiruuaksi jogurttia ja mansikoita

Kreikan kierroksella on päädytty jo jälkiruokan, joka on maan tavan mukaan varsin yksinkertainen. Aineksia on vain muutama ja valmistusaika lyhimmillään viitisen minuuttia.

Jälkiruuaksi jogurttia ja mansikoita

400 g kreikkalaista jogurttia
mansikoita tai kirsikoita
(appelsiininkukka) hunajaa
(minttua tai basilikaa)

Valuta halutessasi jogurttia pari tuntia niin saat tuhdimman jälkiruuan. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä vaan voit tehdä annoksen valuttamattomastakin jogurtista: pilko mansikat. Laita lasiin kerroksittain mansikoita, jogurttia ja hunajaa. Koristele mintunlehdillä. Tarjoa.

Juomasuositus

Kreikasta tulee paljon laadukkaita malvasia-jälkiruokaviinejä, mutta näitäpä ei Suomesta saa koska Alko. Niinpä suosittelemme aina varmaa valintaa välimeren läntisemmältä niemekkeeltä: Alkossa on valikoimassa useampikin Moscato di Asti, joissa on pirskahtelevan raikasta hedelmäisyyttä ja sopivasti sokeria. Tilausvalikoimasta löytyy Nivole, jossa on sokeria 120 g litrassa. Vanha ja hyväksi todettu, vakiovalikoimasta löytyvä La Caliera on hieman makeampi, mutta toimii sekin aivan oivasti.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Le Corti Chianti Classico

Kuva: Principecorsini.com

Pullo saatu näytteenä maahantuojalta.

Le Corti Chianti Classicoa tuottaa Corsinin suku, joka on yksi vanhoista italialaisista aatelissuvuista: Historiasta löytyy merkkihenkilöitä pankkiirista paaviin ja vakuutusyhtiön perustajasta varakuninkaaseen.

Suku hankki Le Cortin kylästä itselleen tilan jo 1300-luvulla oliivin tuotantoon. 1600-luvulla rakennettiin palatsi. Nykyään suku omistaa lähes 50 hehtaaria sangiovese-tarhoja Chianti Classicossa Le Cortin kylän ympäristössä. Lisäksi tilalla tuotetaan oliiviöljyä ja järjestetään maatilamatkailua historiallisissa puitteissa.

Maistamaamme Chianti Classicoon rypäleet tuotetaan 230-300 m meren pinnan yläpuolella sijaitsevilla etelään viettävillä tarhoilla 15 km Firenzen eteläpuolella San Cascianon kylän liepeillä. Maaperä on sekoitus joenpohjan  kiviä ja savimaata. Viinissä on sangiovesen lisäksi pieni (tarkemmin määrittelemätön) osuus colorinoa. Se käy lömpökontrolloiduissa avosammioissa 20 päivää, ja tämän jälkeen osa viinistä kypsyy sementtisammioissa ja osa suurissa puusammioissa vuoden ajan.

Viinin tuoksussa on runsaasti kypsää punaista marjaa, sopivasti sikarilaatikosta muistuttavaa tupakalla ryyditettyä puu-aromia, makeahkoa mausteisuutta. Suussa viini on viileä vuosi 2013 huomioiden varsin täyteläisen hedelmäinen ja pehmeä. Chiantiksi hapokkuus on maltillinen, mutta viini on kuintekin varsin raikkaan kirsikkainen. Jälkimaku on keskipitkä, haipuvan mausteinen.

Miellyttävä marjainen ja kohtalaisen runsasta hedelmäisyyttä tarjoileva viini, jonka hinta alkossa on kipurajoilla. Nauti pizzan tai pastan seurassa!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Maailman ympäri Kreikassa: Pääruuaksi briam ja friteerattua fetaa

Briam on kreikkalainen versio ratatouillesta: Välimerelle ominaiset kesäkurpitsa ja munakoiso saavat kaverikseen perunaa sekä reilusti oliiviöljyä ja yrttejä. Helppoa ja herkullista!

Briam


4  keskikokoista perunaa leikattuna puolen sentin siivuiksi
2 keskikokoista sipulia
10 valkosipulin kynttä
4 tomaattia 
iso munakoiso
2 kesäkurpitsaa
purkki tomaattimurskaa
Oreganoa, basilikaa
Oliiviöljyä
suolaa 1,5-2 tl
sokeria 1 rkl
mustapippuria

Sekoita tomaattimurskaan sokeri, pippuri ja suola. Siivuta kaikki muu  kasvikset puolen sentin paksuisiksi ja tomaatit ohuemmiksi siivuiksi. Laita uunivuuan pohjalle noin desi öljyä. Lado perunat pohjalle. Laita päälle puolet valkosipulista ja sipulista, puolet yrteistä silputtuna ja päälle kerros ohuita tomaattisiivuja. Lado sitten kerros munakoisoja, sipulia, valkosipulia, yrttisilppua, kesäkurpitsoita ja päälle vielä tomaattia. Kaada tomaattimurska tasaisesti päälle. Laita 175 asteiseen uuniin noin 1,5 - 2 h. 

Leivitetty feta


fetaa
Oreganoa
polentaa tai korppujauhoa
öljyä

Leikkaa fetasta ensin neliö ja puolita se sitten kolmioiksi. Halkaise kolmiot ja laita väliin oregana. Paina puolikkaat yhteen ja pyöritä polentassa. Paista kuumalla valurautapannulla juustoon kaunis pinta. 

Kokoa tarjolle: Alle briam ja päälle feta. Tarjoa vaalean leivän kanssa.

Juomasuositus

Alkon Kreikka-valikoima on hieman valitettava, mutta tälle voimme suositella aina pätevää Kir-Yiannin Ramnista Xinomavroa: Ryhdikkään hapokas, kirsikka-arominen ja mausteinen viini toimii reippaasti hapokasta tomaattia sisältävän paistoksen kanssa kuin sangiovese ikään. Zorbas soimaan ja ääntä kohti! 

lauantai 13. toukokuuta 2017

Riesling- ja spätburgunderviikot Tampereella!

Taas on jokakeväisten Riesling- ja Spätburgunderviikkojen aika! Viikot ovat Saksan viinitiedotuksen järjestämä tapahtuma, jossa ravintolat tarjoavat saksalaisia riesling- ja spätburgunder-viinejä ja niille sovitettuja ruoka-annoksia. Tampereelta tapahtumaan osallistuu 11 ravintolaa, joista osassa kävimme saksan viinitiedotuksen kutsumana tutustumassa tarjontaan. Seuraavassa vinkkejä Tampereen tarjonnasta.
Raumland = sekt
Aloitimme kierroksen Hellasta ja Huoneesta, jossa on tarjolla 4 ruokalajin menu. H&H on rohkeasti parittanut koko menulle kuohuvaa, eikä mitä tahansa sektiä: Rheinhessenin alueella toimiva Raumland on kenties Saksan tunnustetuin sekt-tuottaja, jonka viinit ovat laadultaan varsin lähellä samppanjaa. Tarjolla on 3 viiniä: Blanc de noirs-viinit cuvée Marie-Luise brut ja Katharina brut. Ensimmäinen on käynyt terästankissa ja toinen tammessa. Lisäksi tarjolla on jälkiruualle paritettu Riesling Brut. Marie-Luise on teräksinen ja sitruksinen, erittäin hapokas viini. Katharina on huomattavasti täyteläisempi, pähkinäinen ja paahteinen viini, jota erehtyisi herkästi luulemaan samppanjaksi. Riesling oli hedelmäisempi viini, jossa hapokkuudella ryyditettyä sitrusta, vihreää yrttisyyttä ja hentoa hunajaisuutta.
Friteerattua kampasimpukkaa ja piimäkastiketta
Annoksina tarjolla on ensin alkuruuaksi friteerattua kampasimpukkaa ja paahdettua keräsalaattia,  Pääruokana on ensin hiillostettua silakka ja sitten lampaan sydäntä, saksanpähkinäpestoa ja valkoista parsaa. Jälkiruokana mantelituille, raparperia ja vaniljaa.

Viinit kaadetaan kaikki laseihin aterian alussa, joten ruokailija voi parittaa niitä haluamallaan tavalla. Mielestämme kampasimpukalle sopii Katharina, silakalle Marie-Luise samoin kuin lihapääruualle. Jälkiruuan parina kuiva riesling-sekt oli aivan yllättävä mutta loistava yhdistelmä: Se nosti esiin jälkiruuasta makeutta ja korosti vaniljan aromin kolmanteen potenssiin !
Tuulensuun haukimureke
Viikkojen paras viinilista löytyy ehdottomasti gastropub tuulensuusta: kolme sivua saksalaisia viinejä, myös harvoin Suomessa nähtäviltä Itä-Saksan alueilta Saale-Unstrutin ja Würtembergin aluilta. Saimme maistella muutaman viinin, joista parhaiten toimivat Saale-Unstrutissa toimivan Lützkendorfin Riesling Karsdorfer Höhe Gräte GG, joka oli aromeiltaan keltaluumuinen ja persikkainen, hieman hunajainen ja alkavan petrolinen. Paletilla viini oli erittäin hapokas, mikä teki siitä oivallisen parin kermaiselle haukimurekkeelle. Tätä paria suosittelemme kokeilemaan!
Lützkendorf oli hyvää!

Ravintola Aistin viinivalikoima oli kapeampi, mutta muutama helmi sieltäkin löytyi. Aisti tarjoaa 3 ruokalajin Riesling-menua varsin kilpailukykyiseen 38 euron hintaan. Alkuruoka oli hieman sekava, siinä kun tuntui yhdistyvän kaksi eri annosta samalle lautaselle: Annoksessa oli veripalttu, puolukkaa ja puffattua tattaria, mikä olisi muodostanut varsin perinteisen annoskokonaisuuden. Samalta lautaselta löytyi kuitenkin myös turskanposkea, hernepyrettä ja pikkelöytyjä kasviksia. Nämä annokset kannattaisi mielestämme tarjota erikseen, koska makumaailma muodostui näin varsin sekavaksi. Annoksen kanssa tarjottu Basserman-Jordanin Pfalzilainen riesling ei myöskään oikein toiminut veripaltun kanssa, sen sijaan hernepyreen ja turskanposken parina se oli varsin kulauteltava.

Pääruuassa oli sesongin mukaisesti parsaa: Parsaflan, keitetty parsa, suolaheinäkastike ja paistettu lohi muodostivat loogisen kokonaisuuden. Parsaflan ja suolaheinäkastike olivat maukkaita, flanissa parsa saatiin annokseen hieman totutusta eroavassa muodossa. Viineinä annokselle paritettiin kaksi erilaista rieslingiä:

Triks Trinks on nuori pariskunnan vetämä luomuviinitalo Rheingausta. Tarjolla oli heidän Im Schorchen-rielinginsä vuodelta 2014. Viini on juuri sopivassa iässä, siinä on vielä mukavasti keltaisten kivellisten hedelmien aromia, hentoa vaaleaa kukkaisuutta mutta myös kehittyvää petrolia, joka tuo aromimaailmaan moniulotteisuutta. Viini on lähes kuiva, kohtalaisen täyteläinen mutta varsin hapokas nuorehko riesling. Toimii hyvin annoksen kanssa, suolaheinäkastike nostaa viinistä makeutta ja hedelmää ja viinin happo tasapainotta parsaflanin rasvaisuutta. Erinomainen esimerkki Rheingaun rieslingistä!
Aistin pääruualle parittamat
viinit olivat molemmat loistavia
Toisena viininä tarjolla viinitien maahantuoma pfalzilaisen perinteikkään Koehler-Ruprechtin Kallstadter Annaberg Riesling Trocken vuodelta 2008. Viini on aromeiltaan jo ylittänyt petrolisuuden, sen tuoksu on lähinnä pakokaasuinen, hieman asetoninenkin. Viini on käynyt tammitynnyreissä, mikä tuo tuoksuun ja etenkin makuun pyöreää runsautta. Suussa viini on kuiva, täyteläinen, jopa suolaisen mineraalinen. Kuvaus kuulostaa kenties epämiellyttävältä, mutta viini toimi ruuan kanssa aivan loistavasti. Tässä oiva perinteisestä eurooppalaisesta viinistä, joka ei ole varsinainen nautinto sellaisenaan mutta nousee uuteen ulottuvuuteen ruuan kanssa.

Jälkiruokana Aisti tarjoilee kaunista, keväistä annosta joka sisältää raparperipiirasta, raparperihyytelöy, mansikkatuillea ja -sorbet'a sekä parsaparfait'a. Kuva kertokoon.

Aistin keväinen jälkiruoka
Jos heikki vieraili Tuulensuussa, Masuunissa ja aistissa niin Katrin vierailu listalla oli sitten Finlaysonin Palatsi, Champagne Bar Sante, Bertha ja illan päättänyt C.

Finlaysonin palatsi tarjoaa viikkojen aikana 3 ruokalajin hyvällä tavalla perinteistä menua. Riesling-viikoille ravintola oli valinnut viinit yhdeltä sympaattiselta ja kohtuullisen pieneltä perhetilalta Borell-Diehliltä Pzalzista. Perhe on valmistanut viiniä alueella jo yli 80 vuoden ajan. 
Klassisen parsa-annoksen pari oli Borell-Diehl Buntsandstein Kabinett Riesling Trocken 2015. Buntsandstein viinin nimessä tarkoittaa alueella olevaa maaperää eli punaista hiekkakiveä, joka murenee helposti. Viini muistutti Katrin mielestä hieman ranskalaisia Alsacen alueen rieslingejä ja sehän ei ole mikään ihme, koska Pzalz ja Alsace sijaitsevat todella lähellä toisiaan. Parsa ja viini pelasivat hyvin yhteen ja annoksen makumaailma oli miellyttävä. 

Toisena annoksena maistoimme Mansikka-raparperi parfaita ja mehustettuja tuoreita mansikoita. Itse jälkiruoka oli yksi kierroksen parhaista. Makeahko parfait, mansikat ja Borell-Diehl Riesling Auslese 2015 olivat todella miellyttävä pari yhdessä. Finlaysonin palatsi tarjoaa Riesling-teemaviikkojen menua koko toukokuun ajan. 

Champagne Bar Sante on taas riesling- ja spätburgunderviikkojen aikana keskittynyt siihen mitä parhaiten osaa eli tarjoamaan loistavia kuohuviinejä laseittain. Tällä kertaa tarjolla on 4 saksalaista sektiä lasitarjoilussa: jo Hellassa ja Huoneessa maistetuista Raumlandeista Riesling Brut, joka oli pelkältään nautittuna enemmän aperetiivi kuin H&H:ssa raparperin kanssa tarjottuna. Lisäksi tarjolla oli Cuvee Mariea Louise. Uutena tuttavuutena heillä on tarjolla myös Solterin viinitalolta Rheingausta tulevat Sektit Riesling Brut ja Spätburgunder Rose. Katri ihastui etenkin Solterin kauniin lohenpunaiseen roseeseen, joka viritti kylmässä kelissä fiilikset jo helteisiin terassikeleihin kylmän roseen kanssa.

Jos haluat maistella viikkojen aikana vain kuohuvia niin suuntaa silloin Santeen. Muista myös heidän muut loistavat kuohuvat, joista useimmat tarjolla laseittain. Kiitos Tuula Tikkaselle todella innostavasta esittelystä viinien osalta. Oli ilo seurata, kuinka suurella sydämellä Tuula etsii tuotteita Santen valikoimaan. Jäämme jännityksellä odottamaan mitä helmiä hän löytää Santeen tulevilta reissuiltaan.

Berthan täydellistä valkoista parsaa
Ravinteli Bertha oli Riesling-ja spätburgunderviikoilla mukana ensimmäistä kertaa ja toivottavasti osallistuminen ei jää vain tähän vuoteen. Ravintolan juomatuotteesta vastaava Matti Kuukkanen-Fager kertoi meille, että he olivat ostaneet viikoille juuri niitä viinejä joista he pitävät. Joitakin 60 pulloa ja joitakin vain 6 pulloa. Me maistoimme ravintolassa viikkojen annoksista 3 ja viineistä 7. Kaikki taattua laatua, mutta parhain ruuista oli itkettävän hyvä grillattu parsa kera paahdettua kerman, kuivatun mateenmädin ja kuivatun tyrnin. Meille tuli Lauran ja Maijun kanssa melkein tappelu siitä, kuka saa syödä viimeisen haarukallisen annoksesta.
Osa Berhan riesling-ja spätburgunderviikkojen annista.
Viineistä mieleen jäi punaisista parhaiten mieleen Aoc51:sen maahantuoma Weingut Holger Koch Pinot Noir 2013. Tämä oli saksalaista pinottia Katrin mielestä parhaimmillaan. Hento, mutta punamarjainen tuoksu. Maku oli erittäin hienostuneen marjainen ja todella tasapainoinen. Viini johon piti keskittyä hetken ajan, jotta aromimaailma löytyi.

Valkoisista Katriin kolahti parhaiten Weingut Martin Müllen Trarbacher Hühberber Spätlese Trocken 2008 Moselin varrelta. Viinistä mielenkiintoisen tekee se, että tarhat sijaitsevat Moselissa poikkeuksellisesti muualla kuin joen varressa. Matti oli dekantoinut viiniä pari tuntia ennen tarjoilua ja kertoi viinin rauhoittuneen dekantoinnin aikana huomattavasti. Itse viini oli hyvin epätyypillinen moselin alueen riesling, joka on tehty tosi kypsistä rypäleistä. Maultaan viini oli aavistuksen petrolinen, yrttinen ja mausteinen. Ikä oli tuonut viiniin syvyyttä ja rakennetta. yksi illan parhaista nautiskeluviineistä.

Ilta päättyi meillä kaikille osallistujilla yhteisestä toivomuksesta Ravintola C:hen, jossa keittiömestari Ilkka Isotalo otti meidät vastaan. Teemaviikkojen viinimenu oli rakentunut Christina Suomisen käsissä ajatuksella, että kaikille annoksille on tarjolla A ja B viinipaketit, joissa tuodaan esille viinin ilosanomaa ja sitä, että samalla ruualle voi yhdistää monta viiniä. Seurue voi siis tilata kaksi erilaista viinipakettia ruuille ja maistella samalla enemmän erilaisia viinejä. Nerokasta ja asiakasta palvelevaa. Ennen varsinaista alkuruokaa saimme maistella porukalla kasan Ilkan loihtimia amuseja, joista paras oli ehdottomasti Pariloitu kuhanposki kanaemulsion ja pikkelöityjen mustaherukan silmujen kanssa.
Varsinainen alkuruoka oli taattua laatua C:ltä, jossa maussa ei oltu kitsasteltu. Heinillä savustettua hauenmätiä, heinäcreemiä, mallaskeksi, possun niskaa capocolla ja ylikypsää selleripyrettä ja pakastekuivattua puolukkaa. Niin hyvää ja runsaanmakuista. Harva suomessa uskaltaa yhdistää mädin kanssa muuta kuin sipulin ja smetanan, mutta C:n loistokas annos kehottaa yhdistämään mädin kanssa muutakin. Viineinä annoksella oli Santesta (ja viime vuodelta C:stä) tuttu Solterin spätburgunder rose, joka toi annokseen mukavasti raikkautta. Toinen viini annoksella oli Herouxin Akuutti riesling, joka löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta. Viini oli puolikuiva, mineraalinen ja tasapainoinen, jossa dokabiliteetti on taatusti kohdillaan. Annoksen kanssa viini toimi myös loistavasti ja nosti annoksesta esiin eri piirteitä kuin Solterin rose.

Jälkiruokana ja illan päättäjänä meille tuotiin pöytään pienet hattarat, jossa oli sisällä mustaherukkatikkari. Herkullista ja niin C:n tyylistä. Tähän päättyi meidän osalta, mutta osa porukasta jatkoi vielä iltaa Tampereen ainoaan salakapakkaan.

Riesling-ja spätburgunderviikot ovat lunastaneet paikkansa ainakin Tampereella kevään avaajana. Suosittelemme lämpimästi vierailemaan 11 upeassa ravintolassa, jotka ovat viikkojen ajaksi nostaneet saksalaiset viinit pääosaan ruuan kanssa. Kiitos Saksan viinitiedotus ja Tampere Food Clubin bloggarit kierroksesta.

Muiden kertomuksia illasta
Savusuolaa
Asikaine
Kipparin Morsian
Sivumaku
Missä olet Laura
Mansen Muijat