Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Ridgeview Merret Grosvenor 2008

Vierailimme reilu vuosi sitten sukulaisten luona Brightonissa, ja samalla reissulla poikkesimme Sussexin kenties tunnetuimmassa viinitalossa, Ridgeview:lla. Jutun vierailusta voi lukea halutessaan täältä. Ostimme mukaamme joitakin tuliaispulloja, ja nyt oli aika korkata niistä yksi juhannuksen kalojen kaveriksi.

Grosvenor on blanc de blancs eli puhdas chardonnay talon omilta viinitarhoilta kerätyistä rypäleistä. Viini tuotetaan kuten kaikki muutkin talon kuohut champanjamenetelmällä.

Viinin tuoksussa on päälimmäisenä sitruunaa, omenaa ja vaaleita kukkia, taustalla on aistittavissa hentoa voisuutta. Alkon valikoimassa taannoin löytynyt Ridgeview Cavendish oli tähän verrattuna lähes savuisen paahteinen, Grosvenorin tuoksu on täyteläisen hedelmäinen mutta hienovarainen. Suussa mousse on runsas, aluksi melko terävä. Viini on yllättävän täyteläinen ja runsas, se muistuttaa hedelmäisyydessään hieman jopa omenasiideriä. Jälkimakuun nousee mineraalisuutta ja kukkeutta. Runsas maku on pitkä ja miellyttävä.

Viini on ikänsä puolesta loistavassa vaiheessa: Kypsytys on pyöristänyt viileässä ilmastossa syntynyttä, alkujaan luultavasti erittäin hapokasta viiniä ihastuttavasti. Tämä sopii hyvin aperetiiviksi sellaisenaan, mutta viinin runsaus tarjoaa mahdollisuuksia punalihaisen kalan tai jopa porsaanlihan seuraan. Loistoviini. Viinitie tuo Grosvenoria maahan, joten ainakin ravintoloissa tätä saattaa tulla vastaan. Suosittelemme tutustumaan!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Maailmanympärimatka Yhdysvalloissa: Jälkiruuaksi kirsikkapiirakkaa!


Cherry Pie sopii jälkiruuaksi näin kesällä, kun toreilta ja kaupoista saa upeita kypsiä kirsikoita. Suomeen Välimereltä tuotavat kirsikat ovat valtaosin makeita, mutta jos onnistuu löytämään happamampia lajikkeita niin ne sopivat tähän piirakkaan aivan oivallisesti.

pohja:
250 g karkeita vehnäjauhoja150 g voita (hyvin kylmää)1/2 tl suolaa2 rkl sokeria1 munarkl kylmää vettä

Laita kuivat aineet kulhoon. Pilko voi veitsellä pieniksi sokerinpalan kokoisiksi kuutioiksi. Ota puu- tai metallilasta ja hakkaa sen kärjellä voi sekaisin jauhoihin, kunnes pienimmät voinokareet ovat vihreän linssin kokoisia. Älä missään nimessä nypi voita sormin, se sulaa ja taikinaan tulee sitkoa jota piirakkapohjassa ei pidä olla. hakkaamiseen menee yleensä 5-10 min. Laita muna ja kylmä vesi sekaan, sekoita lastalla ja lopuksi käsin siten että taikinasta tulee kiinteä pallo. Laita kelmun sisällä jääkaappiin tunniksi lepäämään, jolloin taikinan käsittely helpottuu. Tämän voi jättää välistäkin ja painella taikinan käsin voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan. Laita pohja viileään ja uuni lämpiämään 175-asteeseen.


Täyte: 
1,5 l kirsikoita
1 sitruunan kuori ja mehu
1 dl sokeria (enemmän jos käytät happamia kirsikoita)
2 rkl perunajauhoa

Poista kivet kirsikoista. Raasta sekaaan sitruunankuori ja purista mehu. Sekoita perunajauho sokeriin ja tämä seos kirsikoihin. Täytä piirakkapohja. Laita uuniin keskitasolle noin 40 minuutiksi.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. 

Alkon valikoimasta ei varsinaisia makeita viinejä USA:sta löydy, joskin rohkeimmat voivat toki kokeille Barefoot White Zinfandelia, joka toki edustaa jenkkiläistä suurten massojen viinikulttuuria parhaimmillaan. Mikäli et kuitenkaan tahdo sekaantua hapottomaan puolimakeaan, suosittelemme Founders-panimon vadelma-alea: Raikas marjaolut, johon hillitty humalointi tuo juuri sopivasti karvautta pitämään paketin kasassa. Toimii kirsikan kanssa kivasti.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Porta del Vento Maqué 2013

Porta del Venton viinejä maistoimme ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun talon naturaalihengessä mutta huolella tehtyjä juomia oli tarjolla Taste of Helsingin viiniteltassa. Tuolloin maistoimme muistaaksemme talon Saharay-viinin, joka on catarratto-rypäleestä valmistettu kuorikontaktiviini. Tämä herätti mielenkiintomme tasapainoisuudellaan, ja puhtaudellaan, sillä osa aiemmin maistamistamme oransseista viineistä oli ollut jotain aivan muuta.

Porta del Venton tarhat sijaitsevat Sisiliassa, Palermon provinssissa 600 metriä merenpinna yläpuolella olevassa laaksossa. Tarhoja viljellään luomumenetelmin ja biodiversiteettiä vaalien, rypäleet kerätään käsin ja viinit valmistetaan mahdollisimman vähän käymisprosessiin puuttuen. Kaikki viinit ovat suodattamattomia.

Maistamamme Maqué on sekoite kaikkien tuntemasta nero d'Avolasta ja paikallisesta, melko harvinaiseksi käyneestä perricone-rypäleestä. Perriconea viljellään vain noin 1000 hehtaarin alueella, sitä kuvataan tanniiniseksi, hapokkaita ja tumman marjaisia viinejä tuottavaksi rypäleeksi. Nero d'Avola puolestaan tuottaa tyypillisesti robusteja, mausteisia, hyvin tumma-aromisia ja korkea-alkoholisia viinejä.  

Maqué on käynyt avoimissa sementtisammioissa ja sitä on jälkimaseroitu käymisen päätteeksi. Viini on kypsynyt tämän jälkene tammisammioissa.

Tumman tiilenpunainen väri. Tuoksussa reilusti kypsää hapankirsikkaa, hennosti asetonia, seetriä yrttistä, lakritsaan vivahtavaa mausteisuutta. Suussa keskitäyteläinen, raikkaan marjainen. Happoja viinissä on todella runsaasti, mikä korostaa marja-aromien raikkautta. Tanninit ovat kohtalaisen voimakkaat ja jäävät mausteisessa jälkituntumassa pureskelemaan ikeniä mukavasti. Viini oli parempi viileänä, sillä sen lämmetessä aromimaailmaan alkoi ilmaantua lihaisia ja hieman keittyneenkin hedelmäisiä piirteitä. Viileänä kuitenkin loistoviini, jota ei raikkauden vuoksi helposti tunnista nero d'avola-vetoiseksi sisilialaiseksi. Tämä sopii kaveriksi tomaattisille, runsaasti yrteillä maustetuille pastakastikkeille tai ihan pizzalle.


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Maailman ympäri Yhdysvalloissa: Pääruuaksi punkkua ja burgeria


Pääruuaksi ei oikein voinut tehdä muuta kuin burgeria. Olemme päätyneet siihen, että hevosen jauhelihasta tulee paras burgerpihvi ja siinä pidättäydyimme nytkin. Sämpylä on hieman briossiseen taipuvainen, täytteet jokseenkin klassiset. Burgerin rinnalla tarjosimme grillattuja yrttitomaatteja, paprikaa ja kesäkurpitsaa.

Pihvit (4 kpl)

600 g hevosen jauhelihaa
1  muna
1 keskikokoinen sipuli
3 kynttä valkosipulia
4 g suolaa

Sipulit silpuksi ja kaikki käsin tasaiseksi massaksi. Muotoike 4 paksuhkoa (2 cm) pihviä paistoa odottamaan.

Sämpylät:

(jos haluat hieman hapahkon taikinan, tee taikina edellisenä päivänä ja laita jääkaappiin tekeytymään)

300 g  vehnäjauhoja
2 dl maitoa
1/2 pkt tuorehiivaa
20 g voita sulatettuna
5 g suolaa
1 tl sokeria

Seesaminsiemeniä ja kananmunanvalkuaista viimeistelyyn.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hiiva, suola ja sokeri. Vaivaa sekaan jauhot. Taikina jää todella löysäksi, lisää lopuksi voisula ja hieman vielä jauhoja niin että saat taikinan irti käsistä. Anna nousta tunti tai jääkaapissa yön yli. Leivo mataliksi sämpylöiksi: Nostee vaikka lusikalla sopivia taikinapalloja pellille, ripottele jauhoa päälle ja levitä. Anna kohota tunti. voitele valkuaisella ja ripottele päällä seesaminsiemeniä. Paista 180-asteisessa uunissa kunnes ovat hieman rusehtavia, 10-15 min.

Burgereiden väliin: Majoneesia, ketsuppia, punasipulirenkaita, rapea salaatinlehti (romaine tms), tomaattisiivuja, suolakurkkua, cheddaria.

Marinoidut kasvikset:

2 pientä kesäkurpitsaa
2 paprikaa
2 tomaattia puolitettuna
balsamicoa
oliiviöljyä
suolaa 1 tl
hunajaa 2 rkl
oreganoa
mustapippuria

Leikkaa kasvikset suikaleiksi, laita astiaan ja lisää marinointiainekset. Grillaa tai paahda kesäkurpitsat ja paprikat uunissa ennen tarjoamista nopeasti, älä kuitenkaan kypsennä löllöiksi. Tomaatteja voi kypsennellä hieman kauemmin.

Halkaise sämpylät, laita emmeet esille ja aloita pihvinpaisto: Kuuma valurautapannu tai grillin parila, paisto voi-öljyseoksessa niin että molemmille puolille tulee kunnolla tummahtanut pinta. Halutessasi laita pihvin päälle kääntämisen jälkene cheddar-siivu. Pihvien paistuessa voitele majoneesilla halkaistujen sämpylöiden alapuolet ja ketsupilla yläpuolet. Laita punasipulisiivu, suolakurkut ja salaatinlehti sämpylän pohjalle. Näiden päälle sitten pihvit juusto ylös, päälle tomaatti ja sämpylän yläpuoli. Tarjoa nopeasti grillattujen/paistettujen kasvisten kera.

Viiniksi suosittelemme vakkarivalikoimasta löytyvää The Velvet Devil Merlot:a. Suoraan sanottuna viini ei ollut sellaisenaan nautittuna paras mahdollinen, siinä on melko reippaasti tammea ja hieman jäännössokeriakin. Viini kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin viileänä, mikä korostaa muutoin melko matalaa hapokkuutta. Viini kuitenkin toimii burgereiden kanssa yllättävän hyvin: Rasvaisuus nostaa edelleen viinin hapokkuutta ja ketsupin makeus hävittää jäännössokerin vaikutukset. Merlot:lle ominainen maanläheisyys ja syvä luumuinen marjaisuus nousee paremmin esiin.





maanantai 12. kesäkuuta 2017

Rosé de Loire 2016: Edullinen rosé aurinkoisiin keleihin


Kelien kesäistyessä roséviinien maistelu jatkuu. Roséviinien kohdalla törmää harvemmin sinällään tajuntaaräjäyttävän kompleksisiin viineihin, eikä tämä ehkä ole näiden viinien tarkoisuskaan: Rosén nauttimisessa ilmapiiri, seura ja tunnelma on vähintään yhtä tärkeää kuin viini itse. Nautinto ei ole viini sinänsä, vaan se hetki auringossa, ystävien ja hyvän ruuan seurassa lasi pinkkiä kädessä!

Tällä kerrallalohen ja feta-perunasalaatin seuraksi osui edullinen loirelainen. Drouet Freres on vanha negociant-viinintuottaja kyseiseltä alueelta alueelta. Heidän Rosé de Loire 2016-viininsä on sekoitus alueelle tyypillisistä punaisista gamay- ja cabernet franc-lajikkeista. Näistä on saatu aikaan yksinkertaisessa marjaisuudessaan varsin kulauteltava viini, jota ei ole edes Alkossa hinnalla pilattu.

Viini on villilohen punainen, keskisyvän värinen. Tuoksussa mansikkaa, vadelmaa, hentoa yrttisyyttä. Suussa hyvärakenteinen: Sitrushappoinen runko, makupaletilla toistuvat punaiset marjat. Ei kitkeryyttä lopussa, mutta hapokkuus nostaa veden kielelle. ei järin kompleksinen. Simppeli, hyvärakenteinen ja tasapainoinen rosé kylmänä kulauteltavaksi tai kasvis- ja kalaruokien seuraan!


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Maailman ympäri Yhdysvalloissa: Alkuruuaksi Rapukakkua ja olutta

Crab cakes lienee yksi tunnetuimmista amerikkalaisista alkuruuista. Ne toimivat kätevästi myös grilli-illan alkupalana, sillä massan voi valmistaa etukäteen ja paistella sitten helposti tarjolle. Rapukakuissa on sama idea kuin espanjalaisissa kroketeissa: rapeaa pinnalta, pehmeää sisältä.

Rapukakut ja piparjuurismetana

Piparjuurismetana:

1 prk smetanaa (tai valutettua cremé fraichea)
peukalon kokoinen pala piparjuurta
suolaa maun mukaan

Raasta piparjuuri hienoksi. Sekoita smetanaan. Mausta suolalla.

Rapukakkumassa:

400 g katkarapuja sulatettuna ja kuivaksi puristettuna
1 dl majoneesia
1 muna
noin 0,5 dl murskattuja suolakeksejä
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl worchestershire-kastiketta
0,5 dl ruohosipulisilppua

Lisäksi: polentaa rapukakkujen kuorruttamiseen ja voi-öljyseosta paistamiseen.

Laita kaikki massan ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Anna turvota. Jos jää löysäksi, niin voit lisätä hieman vehnäjauhoa ennen kakkujen muotoilua. Massan on kuitenkin tarkoitus jäädä niin pehmeäksi kuin mahdollista. Muotoile massasta 5 cm halkaisijaltaan ja 2 cm paksuudeltaa olevia kakkuja. Pyörittele kakut polentassa ja paista voi-öljyseoksessa.

Lisäksi tarjoiluun salaatinlehtiä, rucolaa ja retiisejä

Kokoa annos: Pohjalle salaatinlehtiä ja retiisiä, päälle torniksi rapukakkuja joiden väliin piparjuurismetanaa.

Etsimme juomaksi jenkkivalkkaria, mutta valitettavasti alkon valikoima ei tähän taipunut: Annos kaipaa kunnon hapokkuutta, mutta tarjolla olleet viinit eivät tätä speksien perusteella juuri tarjoilleet. Niinpä päädyimme olueen, sillä amerikkalaisten oluiden kohdalla monopolin valikoima on tätä nykyä kattavampi kuin viinien. Brooklynin Sorachi Ace on vanha tuttu, luotettava ja hieman viinillinenkin olut. Japanilainen Sorachi-humala tuo aromimaailmaan sitrushedelmää ja kukkaisuutta ja eksoottista, korianterilla maustetuista belgeistä tuttua yrttisyyttä. Suussa olut on melko runsas, raikkaan aromimaailman alla on sopivasti makean maltainen pohja ja hyvä katkoropuraisu. Kokonaisuus on runsaudestaan huolimatta raikas ja toimii siten rasvaisten rapukakkujen kanssa hienosti!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kevään ensimmäinen rosékolmikko

Kevät on tehnyt hidasta tuloaan ja sen myös myös rosé on taas ilmaantunut pöytäämme. Olemme maistaneet viimeisten viikkojen aikana kolme Alkon vakiovalikoiman pinkkiä viiniä vuodelta 2016, ja näistä yksi nousee yli muiden.

kuva: Chateau de Berne
Ensin köykäisin: Terres de Berne on pullotettu kantikkaaseen (pinoamisen kannalta näppärään) pulloon. Viini on väriltään melko haalean pinkki, sen tuoksussa on aprikoosia, hentoa punaista marjaisuutta ja hento vihreyden häivähdys. Suussa kevyt ja hieman vetinenkin, keskimaku on kevyen marjainen. Hapokkuus kohtalainen, jälkimaussa selkeää karvautta. Toimii kevyenä viininä rakenteeltaan runsaampien mutta mauiltaan kohtalaisen neutraalien ruokien seurassa, mausteisempien annosten kanssa viini jää jalkoihin.

kuva: Alko.fi
Toisena itävaltalainen Josef & Philipp Bründlmayerin Zweigelt-rosé: Hieman tummempi väri. Tuoksussa on sitrushedelmää, punaisia puutarhamarjoja kuten herukkaa ja vadelmaa. Suussa edellistä hieman täyteläisempi ja hapokkaampi, jälkimaku mineraalinen ja happojen kantama. Hyvä yleisrosé siemailtavaksi hyvin jäähdytettynä, lämpimänä muuttui hieman katkeraksi ja valjuksi. Savulohelle, palkoherneille ja uusille perunoille juhannukseen ? (* tuottaja ei ole SE Kamptalin Weingut Bründlmayer vaan tila sijaitsee Kremstalissa.)



Sitten kolmikon voittaja: Domaine Valdaray tulee Bandolista, jossa tuotetaan paljon punaviiniä mutta myös täyteläisiä ja ikääntymiskykyisiäkin roséviinejä. Mourvedre-grenache-cinsault-blendi on alueelle melko tyypillinen, ja tässä mourvedre tuo viiniin täyteläisyyttä jota monista muista Provencen roseista ei löydy. Valdaray on väriltään lohenpunainen. Sen aromimaailma on kypsän punamarjainen ja runsas, siitä löytyy lisäksi selkeää aniksista yrttisyyttä. Suussa kolmikon täyteläisin, maukupaletilla punaisten marjojen lisäksi kivellistä hedelmää jälkimaussa korostuva yrttisyys. Happoa löytyy riittävästi ja viini on kokonaisuutena varsin rungokas tapaus. Tässä oivallinen viini sekä sellaisenaan siemaltavaksi että etenkin ruokaviiniksi vaikkapa kevyemmille lihoille tai runsaasti yrteille mausteluille, tomaattisille kasvisruuille.

Kolmikko meni meillä järjestykseen Valdaray-Bründelmayer-Berne. Bandolin viini on joukon kallein mutta silti mielestämme hinta-laatusuhteeltaan paras. Terres de Berne on Itävaltalaista tyyriimpi, joten näistä priorisoisin jälkimmäistä.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Viinimatkalle Lounais-Ranskaan ?



Lounais-Ranskan alue jää usein matkailijoiden reittien ulkopuolelle: Atlantin rannikolta löytyy Biarritz sekä Bordeaux ja välimeren rannikolta Provence, mutta mitä siinä välissä on? 



Ainakin paljon viinialueita: Fronton, Gaillac, Cahors, Bergerac, Montbazillac... Monet näistä ovat niminä tuttuja, mutta silti  aivan outoja ja maistamattomia. Siten kiinnostuimmekin, kun suomalaisomisteisen The Happy Hamletin Suska Karjalainen lähestyi meitä ja kysyi, olisimmeko kiinnostuneet levittämään sanomaa (eli suomeksi mainostamaan:) heidän vuosisatoja vanhasta maatilastaan. Pohdimme asiaa hetken, ja tulimme siihen tulokseen että tämä on mitä oivallisinta viinikulttuurin edistämistä ja sopii siten blogin henkeen.

The Happy Hamlet sijaitsee Fauroux:n kylän ulkopuolella noin tunnin ajomatkan päässä Toulousesta, sen pohjoispuolella. Kylässä on vain parisataa asukasta ja ympärillä maaseutua viinitarhoineen ja laventelipeltoineen. Läheltä löytyvät Cahorsin,  Frontonin ja Gaillacin viinialueet. 

Maatilalla on tehty suurremontti niin omin avuin, talkoovoimin, kuin paikallisten pienyrittäjien ja artesaanien ammattitaidolla: Vierastalo, yleistilana toimiva vanha kivinavetta, tynnyrisauna ja upeat puutarhat. The Happy Hamletista on ollut aiemmin juttua myös Iltasanomissa. Tilalla tarjotaan all-inclusive lomaviikkoja eri teemojen ympäriltä, kantavana ajatuksena rentoutuminen ja hyvinvointi. Vierastalossa on tilaa vain kymmenelle vierailijalle kahden hengen huoneissa, joten mistään massatapahtumista ei ole kysymys. 

Nyt viininystäville tarjoutuukin mahtava mahdollisuus päästä tutustumaan sekä idylliseen maatilaan että alueen viineihin sekä ruokakulttuuriin: Elokuun alussa 7.-12.8. järjestetään The Happy Hamletin ja Tomi Naarvalan Wineserver-yrityksen yhteistyönä viininmaistelumatka, joka johdattaa Lounais-Ranskan viinien monipuoliseen maailmaan. Matka sisältää 5 yötä The Happy Hamletissa, lentokenttäkuljetukset Toulousesta, 7 viinitilavierailua maisteluineen, vierailun Bordeaux:n Le Cité du Vinissä sekä kaikki ateriat ja juomat. Todellinen all-inclusive-matka siis. 

Matkan hinta on normaalisti 1600, mutta meidän lukijamme voivat varata maistelumatkan 1400 euron tarjoushintaan. Aluksi ajattelimme, että hinta on melko kallis, mutta sitten aloimme laskeskella: majoitus viideksi yöksi maksaisi kahdelle hengelle vähintään 500, autonvuokra 500 + bensat, päivän ruuat ja juomat noin 200 e eli kuudelta päivältä 1200, 7 viinitilavierailua ja maistelut parisen sataa. Eli kahden hengen kulut tulisivat itse järjestäen varsin lähelle tarjoushintaa. Ja mikä parasta, viinitilavierailuja ei tarvitse itse järjestellä eikä niiden jälkeen kenenkään ajaa.

Jos siis haluat lähteä maistelemaan viinejä ja gastronomian helmiä Lounais-Ranskan maaseudulle, niin varaa matka sähköpostitse suska@thehappyhamlet.com. Laita viestiin alennuskoodiksi "pullon henki", jotta saat matkan tarjoushintaan! Ja mikäli innostut varaamaan, niin laita samalla viesti meille (pullonhenki@hotmail.fi): Lähdemme matkaan mukaan, joten olisi mukava tietää etukäteen, josko lukijoitamme on tulossa!    

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Maailman ympäri Kreikassa: Jälkiruuaksi jogurttia ja mansikoita

Kreikan kierroksella on päädytty jo jälkiruokan, joka on maan tavan mukaan varsin yksinkertainen. Aineksia on vain muutama ja valmistusaika lyhimmillään viitisen minuuttia.

Jälkiruuaksi jogurttia ja mansikoita

400 g kreikkalaista jogurttia
mansikoita tai kirsikoita
(appelsiininkukka) hunajaa
(minttua tai basilikaa)

Valuta halutessasi jogurttia pari tuntia niin saat tuhdimman jälkiruuan. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä vaan voit tehdä annoksen valuttamattomastakin jogurtista: pilko mansikat. Laita lasiin kerroksittain mansikoita, jogurttia ja hunajaa. Koristele mintunlehdillä. Tarjoa.

Juomasuositus

Kreikasta tulee paljon laadukkaita malvasia-jälkiruokaviinejä, mutta näitäpä ei Suomesta saa koska Alko. Niinpä suosittelemme aina varmaa valintaa välimeren läntisemmältä niemekkeeltä: Alkossa on valikoimassa useampikin Moscato di Asti, joissa on pirskahtelevan raikasta hedelmäisyyttä ja sopivasti sokeria. Tilausvalikoimasta löytyy Nivole, jossa on sokeria 120 g litrassa. Vanha ja hyväksi todettu, vakiovalikoimasta löytyvä La Caliera on hieman makeampi, mutta toimii sekin aivan oivasti.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Le Corti Chianti Classico

Kuva: Principecorsini.com

Pullo saatu näytteenä maahantuojalta.

Le Corti Chianti Classicoa tuottaa Corsinin suku, joka on yksi vanhoista italialaisista aatelissuvuista: Historiasta löytyy merkkihenkilöitä pankkiirista paaviin ja vakuutusyhtiön perustajasta varakuninkaaseen.

Suku hankki Le Cortin kylästä itselleen tilan jo 1300-luvulla oliivin tuotantoon. 1600-luvulla rakennettiin palatsi. Nykyään suku omistaa lähes 50 hehtaaria sangiovese-tarhoja Chianti Classicossa Le Cortin kylän ympäristössä. Lisäksi tilalla tuotetaan oliiviöljyä ja järjestetään maatilamatkailua historiallisissa puitteissa.

Maistamaamme Chianti Classicoon rypäleet tuotetaan 230-300 m meren pinnan yläpuolella sijaitsevilla etelään viettävillä tarhoilla 15 km Firenzen eteläpuolella San Cascianon kylän liepeillä. Maaperä on sekoitus joenpohjan  kiviä ja savimaata. Viinissä on sangiovesen lisäksi pieni (tarkemmin määrittelemätön) osuus colorinoa. Se käy lömpökontrolloiduissa avosammioissa 20 päivää, ja tämän jälkeen osa viinistä kypsyy sementtisammioissa ja osa suurissa puusammioissa vuoden ajan.

Viinin tuoksussa on runsaasti kypsää punaista marjaa, sopivasti sikarilaatikosta muistuttavaa tupakalla ryyditettyä puu-aromia, makeahkoa mausteisuutta. Suussa viini on viileä vuosi 2013 huomioiden varsin täyteläisen hedelmäinen ja pehmeä. Chiantiksi hapokkuus on maltillinen, mutta viini on kuintekin varsin raikkaan kirsikkainen. Jälkimaku on keskipitkä, haipuvan mausteinen.

Miellyttävä marjainen ja kohtalaisen runsasta hedelmäisyyttä tarjoileva viini, jonka hinta alkossa on kipurajoilla. Nauti pizzan tai pastan seurassa!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Maailman ympäri Kreikassa: Pääruuaksi briam ja friteerattua fetaa

Briam on kreikkalainen versio ratatouillesta: Välimerelle ominaiset kesäkurpitsa ja munakoiso saavat kaverikseen perunaa sekä reilusti oliiviöljyä ja yrttejä. Helppoa ja herkullista!

Briam


4  keskikokoista perunaa leikattuna puolen sentin siivuiksi
2 keskikokoista sipulia
10 valkosipulin kynttä
4 tomaattia 
iso munakoiso
2 kesäkurpitsaa
purkki tomaattimurskaa
Oreganoa, basilikaa
Oliiviöljyä
suolaa 1,5-2 tl
sokeria 1 rkl
mustapippuria

Sekoita tomaattimurskaan sokeri, pippuri ja suola. Siivuta kaikki muu  kasvikset puolen sentin paksuisiksi ja tomaatit ohuemmiksi siivuiksi. Laita uunivuuan pohjalle noin desi öljyä. Lado perunat pohjalle. Laita päälle puolet valkosipulista ja sipulista, puolet yrteistä silputtuna ja päälle kerros ohuita tomaattisiivuja. Lado sitten kerros munakoisoja, sipulia, valkosipulia, yrttisilppua, kesäkurpitsoita ja päälle vielä tomaattia. Kaada tomaattimurska tasaisesti päälle. Laita 175 asteiseen uuniin noin 1,5 - 2 h. 

Leivitetty feta


fetaa
Oreganoa
polentaa tai korppujauhoa
öljyä

Leikkaa fetasta ensin neliö ja puolita se sitten kolmioiksi. Halkaise kolmiot ja laita väliin oregana. Paina puolikkaat yhteen ja pyöritä polentassa. Paista kuumalla valurautapannulla juustoon kaunis pinta. 

Kokoa tarjolle: Alle briam ja päälle feta. Tarjoa vaalean leivän kanssa.

Juomasuositus

Alkon Kreikka-valikoima on hieman valitettava, mutta tälle voimme suositella aina pätevää Kir-Yiannin Ramnista Xinomavroa: Ryhdikkään hapokas, kirsikka-arominen ja mausteinen viini toimii reippaasti hapokasta tomaattia sisältävän paistoksen kanssa kuin sangiovese ikään. Zorbas soimaan ja ääntä kohti! 

lauantai 13. toukokuuta 2017

Riesling- ja spätburgunderviikot Tampereella!

Taas on jokakeväisten Riesling- ja Spätburgunderviikkojen aika! Viikot ovat Saksan viinitiedotuksen järjestämä tapahtuma, jossa ravintolat tarjoavat saksalaisia riesling- ja spätburgunder-viinejä ja niille sovitettuja ruoka-annoksia. Tampereelta tapahtumaan osallistuu 11 ravintolaa, joista osassa kävimme saksan viinitiedotuksen kutsumana tutustumassa tarjontaan. Seuraavassa vinkkejä Tampereen tarjonnasta.
Raumland = sekt
Aloitimme kierroksen Hellasta ja Huoneesta, jossa on tarjolla 4 ruokalajin menu. H&H on rohkeasti parittanut koko menulle kuohuvaa, eikä mitä tahansa sektiä: Rheinhessenin alueella toimiva Raumland on kenties Saksan tunnustetuin sekt-tuottaja, jonka viinit ovat laadultaan varsin lähellä samppanjaa. Tarjolla on 3 viiniä: Blanc de noirs-viinit cuvée Marie-Luise brut ja Katharina brut. Ensimmäinen on käynyt terästankissa ja toinen tammessa. Lisäksi tarjolla on jälkiruualle paritettu Riesling Brut. Marie-Luise on teräksinen ja sitruksinen, erittäin hapokas viini. Katharina on huomattavasti täyteläisempi, pähkinäinen ja paahteinen viini, jota erehtyisi herkästi luulemaan samppanjaksi. Riesling oli hedelmäisempi viini, jossa hapokkuudella ryyditettyä sitrusta, vihreää yrttisyyttä ja hentoa hunajaisuutta.
Friteerattua kampasimpukkaa ja piimäkastiketta
Annoksina tarjolla on ensin alkuruuaksi friteerattua kampasimpukkaa ja paahdettua keräsalaattia,  Pääruokana on ensin hiillostettua silakka ja sitten lampaan sydäntä, saksanpähkinäpestoa ja valkoista parsaa. Jälkiruokana mantelituille, raparperia ja vaniljaa.

Viinit kaadetaan kaikki laseihin aterian alussa, joten ruokailija voi parittaa niitä haluamallaan tavalla. Mielestämme kampasimpukalle sopii Katharina, silakalle Marie-Luise samoin kuin lihapääruualle. Jälkiruuan parina kuiva riesling-sekt oli aivan yllättävä mutta loistava yhdistelmä: Se nosti esiin jälkiruuasta makeutta ja korosti vaniljan aromin kolmanteen potenssiin !
Tuulensuun haukimureke
Viikkojen paras viinilista löytyy ehdottomasti gastropub tuulensuusta: kolme sivua saksalaisia viinejä, myös harvoin Suomessa nähtäviltä Itä-Saksan alueilta Saale-Unstrutin ja Würtembergin aluilta. Saimme maistella muutaman viinin, joista parhaiten toimivat Saale-Unstrutissa toimivan Lützkendorfin Riesling Karsdorfer Höhe Gräte GG, joka oli aromeiltaan keltaluumuinen ja persikkainen, hieman hunajainen ja alkavan petrolinen. Paletilla viini oli erittäin hapokas, mikä teki siitä oivallisen parin kermaiselle haukimurekkeelle. Tätä paria suosittelemme kokeilemaan!
Lützkendorf oli hyvää!

Ravintola Aistin viinivalikoima oli kapeampi, mutta muutama helmi sieltäkin löytyi. Aisti tarjoaa 3 ruokalajin Riesling-menua varsin kilpailukykyiseen 38 euron hintaan. Alkuruoka oli hieman sekava, siinä kun tuntui yhdistyvän kaksi eri annosta samalle lautaselle: Annoksessa oli veripalttu, puolukkaa ja puffattua tattaria, mikä olisi muodostanut varsin perinteisen annoskokonaisuuden. Samalta lautaselta löytyi kuitenkin myös turskanposkea, hernepyrettä ja pikkelöytyjä kasviksia. Nämä annokset kannattaisi mielestämme tarjota erikseen, koska makumaailma muodostui näin varsin sekavaksi. Annoksen kanssa tarjottu Basserman-Jordanin Pfalzilainen riesling ei myöskään oikein toiminut veripaltun kanssa, sen sijaan hernepyreen ja turskanposken parina se oli varsin kulauteltava.

Pääruuassa oli sesongin mukaisesti parsaa: Parsaflan, keitetty parsa, suolaheinäkastike ja paistettu lohi muodostivat loogisen kokonaisuuden. Parsaflan ja suolaheinäkastike olivat maukkaita, flanissa parsa saatiin annokseen hieman totutusta eroavassa muodossa. Viineinä annokselle paritettiin kaksi erilaista rieslingiä:

Triks Trinks on nuori pariskunnan vetämä luomuviinitalo Rheingausta. Tarjolla oli heidän Im Schorchen-rielinginsä vuodelta 2014. Viini on juuri sopivassa iässä, siinä on vielä mukavasti keltaisten kivellisten hedelmien aromia, hentoa vaaleaa kukkaisuutta mutta myös kehittyvää petrolia, joka tuo aromimaailmaan moniulotteisuutta. Viini on lähes kuiva, kohtalaisen täyteläinen mutta varsin hapokas nuorehko riesling. Toimii hyvin annoksen kanssa, suolaheinäkastike nostaa viinistä makeutta ja hedelmää ja viinin happo tasapainotta parsaflanin rasvaisuutta. Erinomainen esimerkki Rheingaun rieslingistä!
Aistin pääruualle parittamat
viinit olivat molemmat loistavia
Toisena viininä tarjolla viinitien maahantuoma pfalzilaisen perinteikkään Koehler-Ruprechtin Kallstadter Annaberg Riesling Trocken vuodelta 2008. Viini on aromeiltaan jo ylittänyt petrolisuuden, sen tuoksu on lähinnä pakokaasuinen, hieman asetoninenkin. Viini on käynyt tammitynnyreissä, mikä tuo tuoksuun ja etenkin makuun pyöreää runsautta. Suussa viini on kuiva, täyteläinen, jopa suolaisen mineraalinen. Kuvaus kuulostaa kenties epämiellyttävältä, mutta viini toimi ruuan kanssa aivan loistavasti. Tässä oiva perinteisestä eurooppalaisesta viinistä, joka ei ole varsinainen nautinto sellaisenaan mutta nousee uuteen ulottuvuuteen ruuan kanssa.

Jälkiruokana Aisti tarjoilee kaunista, keväistä annosta joka sisältää raparperipiirasta, raparperihyytelöy, mansikkatuillea ja -sorbet'a sekä parsaparfait'a. Kuva kertokoon.

Aistin keväinen jälkiruoka
Jos heikki vieraili Tuulensuussa, Masuunissa ja aistissa niin Katrin vierailu listalla oli sitten Finlaysonin Palatsi, Champagne Bar Sante, Bertha ja illan päättänyt C.

Finlaysonin palatsi tarjoaa viikkojen aikana 3 ruokalajin hyvällä tavalla perinteistä menua. Riesling-viikoille ravintola oli valinnut viinit yhdeltä sympaattiselta ja kohtuullisen pieneltä perhetilalta Borell-Diehliltä Pzalzista. Perhe on valmistanut viiniä alueella jo yli 80 vuoden ajan. 
Klassisen parsa-annoksen pari oli Borell-Diehl Buntsandstein Kabinett Riesling Trocken 2015. Buntsandstein viinin nimessä tarkoittaa alueella olevaa maaperää eli punaista hiekkakiveä, joka murenee helposti. Viini muistutti Katrin mielestä hieman ranskalaisia Alsacen alueen rieslingejä ja sehän ei ole mikään ihme, koska Pzalz ja Alsace sijaitsevat todella lähellä toisiaan. Parsa ja viini pelasivat hyvin yhteen ja annoksen makumaailma oli miellyttävä. 

Toisena annoksena maistoimme Mansikka-raparperi parfaita ja mehustettuja tuoreita mansikoita. Itse jälkiruoka oli yksi kierroksen parhaista. Makeahko parfait, mansikat ja Borell-Diehl Riesling Auslese 2015 olivat todella miellyttävä pari yhdessä. Finlaysonin palatsi tarjoaa Riesling-teemaviikkojen menua koko toukokuun ajan. 

Champagne Bar Sante on taas riesling- ja spätburgunderviikkojen aikana keskittynyt siihen mitä parhaiten osaa eli tarjoamaan loistavia kuohuviinejä laseittain. Tällä kertaa tarjolla on 4 saksalaista sektiä lasitarjoilussa: jo Hellassa ja Huoneessa maistetuista Raumlandeista Riesling Brut, joka oli pelkältään nautittuna enemmän aperetiivi kuin H&H:ssa raparperin kanssa tarjottuna. Lisäksi tarjolla oli Cuvee Mariea Louise. Uutena tuttavuutena heillä on tarjolla myös Solterin viinitalolta Rheingausta tulevat Sektit Riesling Brut ja Spätburgunder Rose. Katri ihastui etenkin Solterin kauniin lohenpunaiseen roseeseen, joka viritti kylmässä kelissä fiilikset jo helteisiin terassikeleihin kylmän roseen kanssa.

Jos haluat maistella viikkojen aikana vain kuohuvia niin suuntaa silloin Santeen. Muista myös heidän muut loistavat kuohuvat, joista useimmat tarjolla laseittain. Kiitos Tuula Tikkaselle todella innostavasta esittelystä viinien osalta. Oli ilo seurata, kuinka suurella sydämellä Tuula etsii tuotteita Santen valikoimaan. Jäämme jännityksellä odottamaan mitä helmiä hän löytää Santeen tulevilta reissuiltaan.

Berthan täydellistä valkoista parsaa
Ravinteli Bertha oli Riesling-ja spätburgunderviikoilla mukana ensimmäistä kertaa ja toivottavasti osallistuminen ei jää vain tähän vuoteen. Ravintolan juomatuotteesta vastaava Matti Kuukkanen-Fager kertoi meille, että he olivat ostaneet viikoille juuri niitä viinejä joista he pitävät. Joitakin 60 pulloa ja joitakin vain 6 pulloa. Me maistoimme ravintolassa viikkojen annoksista 3 ja viineistä 7. Kaikki taattua laatua, mutta parhain ruuista oli itkettävän hyvä grillattu parsa kera paahdettua kerman, kuivatun mateenmädin ja kuivatun tyrnin. Meille tuli Lauran ja Maijun kanssa melkein tappelu siitä, kuka saa syödä viimeisen haarukallisen annoksesta.
Osa Berhan riesling-ja spätburgunderviikkojen annista.
Viineistä mieleen jäi punaisista parhaiten mieleen Aoc51:sen maahantuoma Weingut Holger Koch Pinot Noir 2013. Tämä oli saksalaista pinottia Katrin mielestä parhaimmillaan. Hento, mutta punamarjainen tuoksu. Maku oli erittäin hienostuneen marjainen ja todella tasapainoinen. Viini johon piti keskittyä hetken ajan, jotta aromimaailma löytyi.

Valkoisista Katriin kolahti parhaiten Weingut Martin Müllen Trarbacher Hühberber Spätlese Trocken 2008 Moselin varrelta. Viinistä mielenkiintoisen tekee se, että tarhat sijaitsevat Moselissa poikkeuksellisesti muualla kuin joen varressa. Matti oli dekantoinut viiniä pari tuntia ennen tarjoilua ja kertoi viinin rauhoittuneen dekantoinnin aikana huomattavasti. Itse viini oli hyvin epätyypillinen moselin alueen riesling, joka on tehty tosi kypsistä rypäleistä. Maultaan viini oli aavistuksen petrolinen, yrttinen ja mausteinen. Ikä oli tuonut viiniin syvyyttä ja rakennetta. yksi illan parhaista nautiskeluviineistä.

Ilta päättyi meillä kaikille osallistujilla yhteisestä toivomuksesta Ravintola C:hen, jossa keittiömestari Ilkka Isotalo otti meidät vastaan. Teemaviikkojen viinimenu oli rakentunut Christina Suomisen käsissä ajatuksella, että kaikille annoksille on tarjolla A ja B viinipaketit, joissa tuodaan esille viinin ilosanomaa ja sitä, että samalla ruualle voi yhdistää monta viiniä. Seurue voi siis tilata kaksi erilaista viinipakettia ruuille ja maistella samalla enemmän erilaisia viinejä. Nerokasta ja asiakasta palvelevaa. Ennen varsinaista alkuruokaa saimme maistella porukalla kasan Ilkan loihtimia amuseja, joista paras oli ehdottomasti Pariloitu kuhanposki kanaemulsion ja pikkelöityjen mustaherukan silmujen kanssa.
Varsinainen alkuruoka oli taattua laatua C:ltä, jossa maussa ei oltu kitsasteltu. Heinillä savustettua hauenmätiä, heinäcreemiä, mallaskeksi, possun niskaa capocolla ja ylikypsää selleripyrettä ja pakastekuivattua puolukkaa. Niin hyvää ja runsaanmakuista. Harva suomessa uskaltaa yhdistää mädin kanssa muuta kuin sipulin ja smetanan, mutta C:n loistokas annos kehottaa yhdistämään mädin kanssa muutakin. Viineinä annoksella oli Santesta (ja viime vuodelta C:stä) tuttu Solterin spätburgunder rose, joka toi annokseen mukavasti raikkautta. Toinen viini annoksella oli Herouxin Akuutti riesling, joka löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta. Viini oli puolikuiva, mineraalinen ja tasapainoinen, jossa dokabiliteetti on taatusti kohdillaan. Annoksen kanssa viini toimi myös loistavasti ja nosti annoksesta esiin eri piirteitä kuin Solterin rose.

Jälkiruokana ja illan päättäjänä meille tuotiin pöytään pienet hattarat, jossa oli sisällä mustaherukkatikkari. Herkullista ja niin C:n tyylistä. Tähän päättyi meidän osalta, mutta osa porukasta jatkoi vielä iltaa Tampereen ainoaan salakapakkaan.

Riesling-ja spätburgunderviikot ovat lunastaneet paikkansa ainakin Tampereella kevään avaajana. Suosittelemme lämpimästi vierailemaan 11 upeassa ravintolassa, jotka ovat viikkojen ajaksi nostaneet saksalaiset viinit pääosaan ruuan kanssa. Kiitos Saksan viinitiedotus ja Tampere Food Clubin bloggarit kierroksesta.

Muiden kertomuksia illasta
Savusuolaa
Asikaine
Kipparin Morsian
Sivumaku
Missä olet Laura
Mansen Muijat

lauantai 6. toukokuuta 2017

Maailmanympäri toukokuussa Kreikassa: Alkuruuaksi fetasalaattia tuunattuna

Toukokuun maa on tällä kertaa Kreikka. Aloitamme makumatkan kaikkien tuntemalla klassikolla eli kreikkalaisella salaatilla meidän tapaan. 

Tuunattu fetasalaatti kahdelle pääruokana ja neljälle alkuruokana

1 ruukku tammenlehväsalaattia
1 ruukku romainesalaattia
1/2 kurkku
4 pientä kypsää tomaattia
20 vihreää kalamataoliivia

Pese salaatit ja revi ne. Viipaloi kurkku. Pilko tomaatit. 

Marinoidut paprikat ja sipulit


1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 punasipulia
suolaa
pippuria
hunajaa
timjamia(tuoretta, jos on) 
oliiviöljyä
valkoista balsamicoa

Laita uuni täysille ja grillivastus päälle. Pese paprikat ja pilko ne reiluiksi paloiksi. Kuori punasipulit ja pilko ne reiluksi paloiksi. Laita uunipellille paprikat ja punasipulit. Mausta kasvikset suolalla, pippurilla, timjamilla ja hunajalla. Ripottele päälle oliiviöljyä ja sekoita mausteet kasvisten joukkoon. Paahda kasviksia grillivastuksen alla 10-15 minuuttia välillä niitä sekoittaen. Kasvikset ovat valmiita, kun ne ovat hieman pehmenneet ja saaneet väriä. Laita kasvikset kulhoon ja kaada niiden päälle 1/2 dl valkoista balsamicoa. Tarkista maku ja anna kasvisten jäähtyä hetken aikaa.

Paahdettu feta

1 pkt fetaa 
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
hunajaa
tuoretta timjamia

Laita uuni täysille ja grillivastus päälle. Leikkaa feta 4 kuutioon ja laita feta uunipellille. Mausta feta suolalla, pippurilla, timjamilla ja oliiviöljyllä. Paahda grillivastuksella 5-10 minuuttia, kunnes feta on saanut hieman väriä. Tarjoa heti salaatin kanssa.

Tzatziki

250 gr turkkilaista jogurttia
1/2 kurkku
1 valkosipulinkynsi
hunajaa
suolaa
pippuria

Pese kurkku ja raasta se. Purista kurkkuraasteesta ylimääräinen vesi pois. Hienonna valkosipuli. Sekoita valkosipuli ja kurkku turkkilaisen jogurttin joukkoon. Mausta tzatziki suolalla, hunajalla ja pippurilla. Katri tykkää jättää tzatzikin aika makeaksi, koska suolainen feta taittaa mukavasti makeutta. 

Leipä

Voit käyttää valmista pitaa tai tehdä sen helposti itse:
vehnäjauhoja 5 osaa (esim 500 g)
vettä 3 osaa (esim 300 g)
hiivaa
suolaa 1,2 % (800 g taikinaan noin 10 g)

Anna kohota lämpimässä noin tunti tai jääkaapissa yönkin yli. Kauli taikinasta vajaa 5 mm paksuja lautasen kokoisia pitaleipiä, paista 200-asteisessa uunissa muutama minuutti. Voit paistaa leivät myös kuivassa valurautapannussa, jos haluat.
Kokoa salaatti. Lautasen pohjalle leipä, leivän päälle salaatti, kurkut, tomaatti, oliivit ja marinoidut kasvikset. Laita viimeisenä salaatin päälle paahdettu feta. Ripottele pinnalle vielä hieman hyvää oliiviöljyä ja tarjoa tzatzikin kanssa.

Juomasuositus

Takavuosina kreikkalaisissa valkoviineissä tuppasi olemaan sulfiitteja niin että niitä sai hetken tuuletella ennen nauttimista, mutta tämä ongelma on mennyttä aikaa. Nykyään alkosta löytyy muutama aivan timanttinen kreikkalainen valkoviini, joista nyt suosittelemme Santo Wines:n Santorinin assyrtikoa. Santo Wines on Santorinin saaren osuuskuntien yhdistys, joten sen tuottama viini kuulostaa potentiaaliselta hasardilta. Tämä viini ei aivan vedä vertoja taannoin valikoimassa olleelle Gaian Thalassitikselle, jonka monopoli valitettavasti on pudottanut valikoimastaan. Viini on kuitenkin edustava esitys assyrtikosta: sitrusarominen ja hieman hunajainen, suussa rakenteeltaan hapokas ja mineraalinen. Tämä toimiii mielestämme hyvin suolaisen oliivi-fetasalaatin kanssa, sillä myös viinissä on assyrtikolle ominaista hentoa suolaista mineraalisuutta. 

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Weingut Winter: Riesling Riesling Riesling (ja vähän chardonnay)

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Vierailimme Saksan Viinitiedotuksen järjestämällä matkalla viimeisenä Weigut Winterillä, jossa maistoimme aivan huikeita rieslingejä ja yhden parhaista koskaan maistamistani tammitetuista chardonnay-viineistä.

Weingut Witerin Stefan Winter on kuuluisa taidostaan tuottaa omaleimaisia, maaperää ja kasvupaikkaa ilmentäviä riesling-viinejä. Winter on erikoistunut tarhaviineihin, joissa maistuu kasvyympäristön lisäksi myös vuosikerta: Viinit eivät ole samanlaisia vuodesta toiseen, mutta Winter kuuluu niihin viinitaloihin, joiden viinit 'vaikeilta' vuosilta eivät ole huonoja vaan päin vastoin pitkää ikäännyttämistä kestäviä helmiä.

Winterin viinitila sijaitsee Dittelsheimin kylässä Rheinhessenissä. Dittelsheim on hieman kauempana Reinistä korkeammalla maalla, joten lämpötilavaihtelut ovat voimakkaampia kuin aivan joen varressa sijaitsevilla tarhoilla. Winter kuuluu laatuviinien tuottajien VDP-järjestelmään.

Winterillä on viinejä 4 kategoriassa: Gutsweinit sekoitteita tilan tarhoilta koko Rheinhessenin alueella, Ortsweinit tulevat Dittelsheimin kylän tarhoilta ja Grosse Lage-viinit tulevat yksittäisiltä tarhoilta, joita Winterillä on kolme: Leckeberg, Geyersberg ja Kloppberg.

Kaikila Grosse Lage-tarhoilla kasvaa vain riesling-köynnöksiä, joilla on ikää noin 40 vuotta. Kaikki Grosse lage-viinit käytetään luonnonhiivoilla terästankeissa. Geyersbergin maaperä on merkeli-saviseosta, ja se sijaitsee korkealla kukkulalla Dittelsheimin yläpuolella. Kloppberg on merkelin ja kalkkikiven seosta ja sijaitsee tuulisella paikalla tuottaen raikkaita mineraalisia riesligejä. Leckeberg on maaperältään pääasiassa kalkkikiveä ja sijaitsee jyrkästi etelään viettävillä rinteillä. Leckebergin viinit ovat tiukan mineraalisia.

Saimme maistella ison kasan Winterin viinejä, ja tässä niistä omaan suuhuni parhaat:

Ortswein Dittelsheim Riesling 2015 oli kypsän hedelmäinen, sitruksinen ja jo nuorena hentoa petrolista mineraalisuutta kehittänyt viini, joka oli suussa varsin täyteläinen, aivan aavistuksenomaisesti makea ja erittäin (8,5 g/l) hapokas viini. Pitkä jälkimaku. Tämä oli Winterin viineistä paras sellaisenaan kulauteltavaksi, mutta sopii hyvin yleisrieslingiksi vaikkapa kalaruuille.

Grosse Lage Kloppberg 2015 oli selkeästi ruokaviini tuhdimmillekin ruokalajeille. Viinissä oli vihreää omenaa, kivistä mineraalisuutta. Tuoksu oli huomattavasti hillitympi ja hienovaraisempi kuin edellisessä. Suussa tämä oli täyteläinen, täysin kuiva ja jollain tavalla karhea. Happoa oli jälkimaussa varsin riittävästi. Viini pelasi selkeästi enemmän suutuntumalla kuin aromaattisuudella, mikä tekee tästä hyvän viinin hienovaraisillekin annoksille.

Ortswein Dittelsheim Weissburgunder 2014 oli yrttinen, pähkinäinen ja kermaisen runsas tuoksultaan. Suussa glykolinen, täytäläinen, pyöreä mutta silti jälkimaultaan hapokas ja raikas. Ehdottomasti ruokaviini vaaleille lihoille.

Chardonnay Reseve 2013 oli yksi parhaista chardoista joita olen maistanut: yleensä chardonnay ei tuota kovin aromaattisia viinejä, mutta Winterin viinistä ei puuttunut primaareja hedelmä-aromeja. Ihastuttavaa raikasta omenaa ja sitrusta täydellisessä tasapainossa hienovaraisen tammisen mausteisuuden kanssa. Suussa runko pelaa happorakenteen varassa, viinin jälkimaku on lähes järjettömän pitkä. Suosittelen ehdottomasti maistamaan, jos jossain tulee vastaan!








perjantai 28. huhtikuuta 2017

Maailman ympärimatka huhtikuussa Ranskassa

Huhtikuun maailmaympärimatkalla vieraillimme Ranskassa. Tältä kierrokselta jää ehdottomasti mieleen jälkiruoka, joka oli törkeän hyvää. Jos siis valitset vaan yhden niin tee jälkiruokaa. Toukokuun matkakohde on vielä meillekin arvoitus, mutta katsotaan minne päädytään. 


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Weingut Wedekind ja Saksan luomuviinit


Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Saksan luulisi olevan luomutuotannon luvattu maa, sillä Steinerin antroposofinen ajattelutapa on maassa voimissaan: Taannoisella työmatkalla yritin ostaa apteekista kortisonivoidetta sillä seurauksella että sain saarnan sen vaarallisuudesta ja suosituksen lukuisista homeopaattisista valmisteista. Sama biodynamiikka ei kuitenkaan ole muodostunut kovin suosituksi viininviljelijöiden keskuudessa. Syynä tähän lienee hankala ja epävarma ilmasto sekä -kuten joku viinikirjoittaja hiljan epäili- saksalainen suunnitelmallinen ja epävarmuutta karttava mielenlaatu.

Luomuviinien määrä on kuitenkin Saksassakin kasvussa. Kävimme Saksan Viinitiedotuksen järjestämällä matkalla vierailulla Niersteinissä sijaitsevalla Weingut Wedekindin

talolla, joka tuottaa kaikki viininsä luomumenetelmin. Wedekind on pariskunnan perustama viinitalo, joka on aloittanut toimintansa vuonna 2005. Tarhoja viljeltiin alusta saakka luomuperiaattein, ja sertifikaatin Wedekind sai 2008. Tällä Rheinhessenin tuottajalla on valikoimassaan paitsi perinteisiä Rieslingejä ja Spät-/Weisburgundereita myös uusia Piwi-lajikkeita, joista tuotetut viinit olivat täysin uusi tuttavuus.

Piwi on lyhenne pilswiderstandsfähige-sanasta, joka tarkoittaa homeelle vastustuskykyistä. Lajikkeet ovat vitis vinifera-hybridejä, jotka on aikaansaatu vuosikymmeniä kestäneen tietoisen lajikkeenjalostustyön seurauksena. Näihin on risteytetty eurooppalaisia ja aasialaisia lajikkeita tavoitteena aikaansaada homeille vastutstuskykyisiä lajikkeita, joista pystyttäisiin tuottamaan laadukkaita viinejä ilman tarvetta torjunta-aineiden käytölle. Koska näitä lajikkeita ei tarvitse suojella torjunta-ainella, ne sopivat oivallisesti luomutuotantoon.

Maistoimme Wedekindillä kolmesta eri piwi-lajikkeesta valmistettuja viinejä.

Cabernet Blanc on pienisatoinen lajike, josta valmistetuissa viineissä on sauvignon blancista muistuttava aromimaailma: Maistamamme Cabernet Blanc 2015 oli tuoksultaan tomaatinlehtimäinen, ruohoinen, luumuisen hedelmäinen. Maku oli hapokas, täysin kuiva. Jälkimaku oli vihreä ja pitkähkö. Tämä olisi varmasti oiva parsaviini.

Johanniter on vuonna 2001 lisensoitu aikaisin kypsyvä valkoinen lajike. Johanniter 2015:n tuoksussa hento aromi, jossa leikattua ruohoa ja keltaista luumua. Pyöreähkössä maussa hedelmäiset aromit nousivat paremmin esiin. Hapokkuus oli edellistä vähäisempää ja viini oli täyteläisempi. Tämä voisi toimia vaikkapa lohikalojen kanssa.

Punaisista maistoimme Cabernet Juraa vuodelta 2014. Tämä oli tuoksultaan kirsikka-mansikkainen, mausteinen ja hieman tamminen. Suussa keskitäyteläinen, hyvärunkoinen ja melkoisen tanniininen. Tämän maku jäi valitettavasti hieman lyhyeksi.

Nämä lajikkeet olivat kiinnostavia. Phillip Wedekind arveli, että niillä on todellista potentiaalia tulevaisuudessa: Laatu oli jo nyt hyväksyttävä, vaikka tuottajilla ei vielä ole kovin pitkää kokemusta ja tietämystä rypäleistä. Ajan myötä laata todennäköisesti vielä paranee, kun tuottajat löytävät näille lajikkeille optimaaliset kasvupaikat ja oppivat parhaat kellarikäsittelymenetelmät. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Maailman ympäri Ranskassa: Jälkiruuaksi sitruunatartalletti


Ranskan kierros päätetään loistavaan jälkiruokaan, jossa sesongissa oleva sitruuna pääsee loistamaan.

Pohjaksi tartelettiin tulee perinteinen pate brise:

150 g karkeita vehnäjauhoja
75 g kylmää pieneksi kuutioitua voita
ripaus suolaa
1 muna

Laita ensin uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Sekoita kuutioitu voi jauhoihin. Hakkaa teräslastan kärjellä, kunnes suurimmat voipalloset ovat karkean hiekoitussepelin raekoon luokkaa. Sekoita mukaan muna ja sokeri, sekoita kunnes taikinasta muodostuu leivottava pallo. Laita tämä kelmuun käärittynä jääkaappiin.

Voitele 6 noin 10 cm halkaisijaltaan olevaa tartetettivuokaa voilla, jauhota. Kauli jäähtynyt taikina 3 mm paksuksi levyksi. leikkaa siitä noin 12 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä. Nosta kiekot vuokiin,  laita päälle leivinpaperia ja sen päälle herneitä tms painoksi. Paita uunissa painojen kanssa kymmenisen minuuttia, nosta painot pois ja jatka paistamista kunnes pohjat ovat kullanruskeita. Nosta ne pois vuuista.

Täytteeksi lemon curd:
2 sitruunan kuori ja mehu
3 keltuaista
50 g voita
100 g sokeria

Raasta sitruunan kuori kasariin purista päälle mehu. Laita myös sokerit ja voi kasariin ja kiehauta sekoittaen. Vatkaa keltuaisia hetki ja lisää ne sitten massaan. Anna kiehua 5-10 min kunnes seos sakenee niin, että se jää lusikan kuperalle pinnalle kerrokseksi. Laita purkkiin ja jääkaappiin jäähtymään.

Koristeeksi karamellisoituja sitruunankuoria:
Vuole 1 sitruunan kuori kuorimaveitsellä. Laita kattilaan kiehuvaan veteen ja keitä pari minuuttia. Kaada vesi pois, laita kattilaan 2 dl vettä ja 200 g sokeria. Kiehauta, laita sitruunankuoret kiehuvaan sokeriliemeen ja anna porista 20 min. Nosta kattilasta ja leikkaa ohuiksi 5 mm leveiksi soiroiksi. Pyörittelä tahmeat kuoret sokerissa ja laita kuivumaan leivinpaperille.

Sveitsiläinen marenki: 
100 g valkuaista
150 g sokeria

Laita kattilaan ja levy alla 4/6-teholle. Vatkaa jatkuvasti vispilällä, kunnes paistimittari näyttää vaahdon lämpötilaksi 79 astetta. Nosta kattila tiskialtaaseen kylmään veteen ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäähtynyt. Nuole pursotinpussiin odottamaan.

Kokoa tarteletti: Pohjaan lemon curdia, päälle marenkia ja koristeeksi sokeroituja sitruunankuoria. Kontastikoristeena voi käyttää vaikka mintunlehteä.

Viiniksi tälle sopisi loistavasti mikä tahansa makea Riesling, esimerkiksi Loosenin BA 2013. Jos haluaa ranskalaisen vaihtoehdon, niin alkon Sauternes-valikoima on aivan kohtuullinen. Esimerkiksi Château d'Arche on hyväksi todettu makea ja hapokas kivellisten hedelmien ja hunajan aromeilla kulkeva viini.




maanantai 17. huhtikuuta 2017

Maailman ympäri Ranskassa: Pääruuaksi ankkaa, sitruunasiirappia ja tomaatti-munakoisopaistosta

Katri yhdistää Ranskaan jotenkin automaattisesti ankanfileen, joten sitä on tarjolla tällä etapilla pääruokana. Sitruunasiirappi ja tomaatti-munakoisopaistos tuovat makuun ihanan keväisen säväyksen.

Ankanfilettä, sitruunasiirappia ja tomaatti-munakoisopaistosta

Ankkaa ja sitruunakastiketta


1 ankanfile/2 syöjää
suolaa
pippuria

Tee ankan fileen nahkaan salmiakkaviillot ja laita se nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle. Laita levy päälle vaikka teholle 3/6 ja anna rasvan sulaa pois fileestä sillä hiljaisella lämmöllä. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kun nahassa on tasainen kullanruskea, väri niin käännä filee. Ruskista hetki ja mausta ankka suolalla ja mustapippurilla maun mukaan. Nosta filee nahkapuoli ylöspäin uunipellille ja kypsennä 58-asteiseksi uunissa. Anna vetäytyä 5-10 min foliossa pöydällä. Leikkaa ankka juuri ennen tarjoilua siivuiksi.

Sitruunakastike


3 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 dl sokeria
1/2 dl vettä
ripaus suolaa

Laita kattilaan kaikki muut ainekset paitsi sitruunoiden raastettu kuori. Keitä kastiketta kokoon niin, että nestettä on jäljellä puolet alkuperäisestä. Tarkista maku ja lisää sitruunankuoriraaste kattilaan. Tarjoa heti ankan fileen kanssa.

Tomaatti-munakoisopaistos


2 kypsää tomaattia
1 munakoiso
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
100 g vuohenjuustoa
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Viipaloi munakoiso ohuiksi kiekoiksi ja levitä ne pellille. Ripottele munokoisojen päälle suolaa ja itketä niitä 20-30 minuuttia. Viipaloi tomaatit ohuiksi siivuiksi ja samoin sipulit. Murustele vuohenjuusto kippoon. Laita voideltuun stanssiin/ pieneen vuokaan vuorotellen munakoisosiivu, tomaattisiivu ja sipulisiivu siten, että joka kerroksen väliin tulee pippuria, suolaa ja vuohenjuustoa. Levitä viimeisen kerroksen päälle vielä vuohenjuustokuorrute. Laita vuoka painon alle jääkaappiin 30-60 minuutiksi ja kypsennä sitten paistos 180 asteisessa uunissa 30-45 minuuttia vuoan koosta riippuen. Paistos on kypsää, kun munakoiso on pehmennyt ja juusto on saanut kauniin värin. Tarjoa ankanfileen ja sitruunakastikkeen kanssa.

Juomasuositus

Tällä kertaa suosituksemme tulee vinatikselta, koska alkon pinot noir- valikoima Ranskasta ei oikein vakuuta. Mukava suositus 20€ hintaan on Oliver Quyotin Pinot Noir vuodelta 2014. Jos haluat jotakin muuta kuin pinottia ankan kanssa niin suosittelemme tutustumaan Beaujolaisin alueen punaviinehin. Alkon hyllyvalikoimastakin löytyy Drouhinin Moulin-à-Vent lämpimältä vuodelta 2015. Moulin-á-Ventin gamayt ovat Beaujolais:n täyteläisimpiä, joten tämä toimii varmasti ankan kaverina mainiosti! 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Roter Hang: Priorat keskellä Rheinhesseniä

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa

Olemme tähän saakka pitäneet -asiaan paremin perehtymättä- Rheinhesseniä paremmin massatuotantoalueena kuin omaleimaisten ja kiinostavien viinien kotina. Saksan viinitiedotuksen matka muutti kuitenkin tietämättymyydestä johtuneen käsityksemme alueesta täysin.

Rheinhessenin keskeinen alue on Rheinterrassen alue Reinin varressa. Näillä jyrkillä joenvarren rinteillä on viiniköynnöksille suotuisa mikroilmasto: Jyrkät rinteet lämpiävät aamulla auringossa nopeasti, mutta toisaalta yöllä vallitseva viileä ilmavirtaus käy jokea ympäröiviltä korkeammilta alueilta ja jäähdyttää tarhoja yöaikaan. Tämä aikaansaa voimakkaita lämpötilavaihteluita, jotka auttavat säilyttämään rypäleissä hapokkuuden, vaikka niitä kypsytetään pidemmälle syksyyn täyden fenolisen kypsyyden saavuttamiseksi. Toisaalta ilmavirtaukset estävät hallaa, joka voisi vaurioittaa keväällä kukkivia köynnöksiä.

Rheinterrassen sisältä löytyy vielä aivan erityinen Roter Hangin ala-alue, joka sijaitsee Niersteinin kylän ympäristössä Reinin länsirinteellä. Roter Hangin nimi tulee punaisesta liuskekivestä, josta maaperä tällä jyrkällä rinteellä on muodostunut. Rheinhessenissä liuskekivimaaperää ei juuri muualta löydy. Roter Hangin liuskekivi on Moselin siniseen liuskekiveen verrattuna huokoista ja helposti rapautuvaa. Maaperä toi elävästi mieleen taannoisen Prioratin vaelluksen, jolla samankaltaista liusketta tuli kaadettua kengistä kilokaupalla.

Alueella on reilut 30 tuottajaa, joilla on tarhoja Roter Hangissa. Ehdoton valtarypäle on riesling, joka ilmentää liuskekivistä maaperää mineraalisella petrolisuudella, joka tuntui kehittyvän alueen viineihin suhteellisen lyhyenkin kypsytyksen jälkeen. Muutama tuottaja kasvattaa etelään viettävillä rinteillä myös pieniä määriä spätburgunderia, joita emme valitettavasti päässeet maistamaan.

Saksan viinitiedotuksen kutsuma pohjoismainen ryhmä pääsi kiertämään tarhoja neljän viinitilan edustajien kanssa. Suosikkini neljän tuottajan joukosta oli Friz Ekkehard Huff, jonka viineissä oli reilusti hillotun sitruunan ja persikan hedelmäisyyttä sekä petrolista mineraalisuutta. Makupaletilla heidän viininsä olivat runsaita mutta hapokkuudessaan raikkaita. Muina tuottajina Roter Hangia esittelemässä olivat Lisa Bunn, Raddeck ja Schätzel. Bunnin tyyli oli lähellä Huffia, mutta hedelmäisyys oli hillitympää ja hienovaraisempaa. Schätzelin viinit olivat hieman naturaalimmalla meiningillä tehtyjä ja niistä monissa oli hieman reilummin sokeria. Joka tapauksessa loistavia tuottajia kaikki.

Roter Hang avasi allekirjoittaneelle aivan uuden näkökulman Rheinhesseniin. Suosittelen tutustumaan tämän punaisen rinteen viineihin, jos pidät mineraalisesta liuskekivirieslingistä!


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Maailman ympäri Ranskassa: Alkuruuaksi lohta, kananmunaa ja parsaa

Pääsiäinen osuu tänä vuonna huhtikuulle ja maailman ympärimatkaltakin saa vinkkejä pääsiäisen ruokapöytään. Alkuruuaksi valitsimme ehdottomasti sesongin parhaimman raaka-aineen eli parsan. Tämä seuraava resepti onnistuu mainiosti myös kevään hittikasviksesta broccoliinista.

Paahdettua parsaa, uppomunia ja lohipastramia

1 nippu parsaa
suolaa
pippuria. 

Kuori parsat ja poista niistä huonot osat. Keitä parsat kuumassa vedessä 2-3 minuuttia, kunnes ne on al dente-kypsiä. Mausta parsat suolalla ja pippurilla. 

Hollandaise 

Reduktio 
1 pieni salaattisipuli
1 kynsi valkosipulia
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 dl valkoviiniä

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta sitruunasta kuori ja purista mehu kuppiin. Freesaa sipuleita tilkassa öljyä, kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää joukkoon viini ja sitruunan mehu+kuori. Keitä, kunnes jäljellä on puolet alkuperäisestä määrästä. Siivilöi reduktiosta liemi talteen.

1 keltuainen
100 gr sulatettua voita
jäljellä jäänyt reduktio
suolaa, pippuria

Sulata voi. Erottele keltuainen ja valkuainen toisistaan. Laita keltuainen kattilan pohjalle/vesihauteeeseen. Lisää joukkoon reduktiosta jäljelle jäänyt liemi. Sekoita hyvin ja kypsennä keltuainen kattilassa/vesihauteessa kypsäksi. Keltuainen on kypsää, kun voit piirtää siihen kuvion ja kuvio jää siihen. Kun keltuainen on kypsää lisää joukkoon sulatettu voi ohuena nauhana. Tarkista hollandaisesta maku ja tarjoa heti lohipastramin ja parsojen kanssa. 

Lohipastrami


250 gr nahatonta lohifilettä paksummasta päästä
2-3 tl sormisuolaa

pinnalle halutessasi 
paahdettuja seesaminsiemeniä 
mustapippuria

Poista lohipalasta ruodot, vatsarasva ja nahka. Hiero suolaa lohifilee molemmille puolille. Anna maustua jääkaapssa 1.5-2 tuntia. Kun kala on maustunut, pyyhi suola pois kalan pinnalta. Leikkaa filee 2 siistiksi suorakaiteen muotoiseksi palaksi. Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi ja paista lohipaloihin nopeasti väri joka puolelle. Rouhi lohen pinnalle pippuria. Levitä laakealle lautaselle paahdetut seesaminsiemenet ja pyörittele kalat siemenissä. Kääri lohipalat yksitellen tiukkaan kelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti mieluiten yön yli. 

Juomasuositus

Parsan kanssa suosittelemme tietenkin sauvignon blancia Ranskasta Loiresta Sancerren alueelta. Domaine Franck Millet Sancerre 2015 on alkon valikoimasta tyylinsä kelpo edustaja, joka pelitti annoksen kanssa mainiosti.