Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 18.luukku: Lahjoja viininystävälle

Jos haluat antaa viininystävälle lahjaksi jotain muuta kuin sitä itseään, on seuraavassa joitakin vinkkejä:

Lehtitilaus on aina hyvä vaihtoehto. Suomalaisista lehdistä Viini-lehteen on viimeisen vuoden aikana ilmaantunut viinillistäkin sisältöä, ja Mika Vanteen kolumni on aina viihdyttävä. Ulkomaisista lehdistä suosittelemme ehdottomasti Decanteria, joka on eurooppalaisista viinilehdistä lähinnä must. Jos Decanter haiskahtaa liikaa brittiläiseltä yläluokalta, kannattaa tutustua Noble Rot-lehteen. Tämä lehti pitää hyvin trendien aallonharjalla ja vie kevyellä rebel-asenteella tuntemattomaan.

Myös kirjoista löytyy hyviä lahjoja viinistä kiinnostuneille. Tuore tapaus on esimerkiksi Jane Ansonin Wine Revolution, joka keskittyy tämän hetken kovimpiin luomu- ja artesaaniviineihin.
Samppanjan ystävälle voi suositella suomalaista, nimittäin Essi Avellanin Champagne-kirjaa joka sopii niin alueelle viinimatkaa suunnittelevalle kuin samppanjasta muutoin kiinnostuneille.

Keskustan eduskuntaryhmälle suosittelemme lämpimästi tutustumista ainakin tähän perusteokseen.  Jos ystäväsi sattuu kuulumaan edellä mainittuun ryhmään, suosittemme tuon teoksen tulostamista lahjaksi fonttikoolla 32. Jos omistat väritulostimen, käytä vihreää.

Myös ravintolalahjakortti on hyvä idea viinistä ja ruuasta innostuvalle ystävälle. Tampereella viininystävälle sopiva paikka on esimerkiksi Winebar & Deli 1909, josta löytyy aina jotain kiinnostavaa. Myös Gastropub Tuulensuussa on varsin kiinnostavia viinejä. Naapurikunnasta Ylöjärveltä löytyy Miss Ada, jossa emme ole vielä ehtineet vierailla mutta josta huhujen mukaan saa loitavaa bistroruokaa ja kiinnostavia viinejä. Helsingissä viimeaikoina suurimman vaikutuksen tehnyt viiniravintola on Kallion Wino. Myös BasBas saa toki edelleen vahvan suosituksen. Hämeenlinnastakin löytyy nykyään paikka viininystävälle, nimittäin Nooran Viinibaari.

Tässäpä ideoita ei-nestemäisiksi lahjoiksi


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 17.luukku: Parhaimmat lahjapullot yli 30€

Viimeiset lahjapullosuositukset tulevat hintaluokassa yli 30 euroa. Tällä rahalla alkaa jo löytyä valinnanvaraa kiinnostavista ja yksilöllisistä viineistä, joten päätökset olivat vaikeita. Seuraavassa joitakin vuosien varrella maistamiamme viinejä, joiden arvelemme sopivan lahjaksi viininystäville.

Jos lahjan saaja pitää samppanjasta -ja erityisesti ruokasamppanjasta- kannattaa harkita vakavasti Jacquessonin cuvée 740:a. Olemme nauttineet tätä rutikuivaa, hapokkaan mineraalista mutta silti hedelmäistä ja hienostuneen paahteista samppanjaa muutaman kerran merenelävien kanssa, ja pari liki taivaallinen. Samppanjanystävä arvostaa lahjaa takuulla.

Valkoviineistä menemme helppoa reittiä ja valitsemme kauniisti ikääntyvän Rieslingin Alsacen alueen eteläisimmästä osasta, jossa sijaitsevat apellaation ainoat tuliperäiset tarhat. Ison tuottajan Wolfbergerin Riesling Grand Cru Rangen 2015 on vielä kovin nuori, mutta kehittyy taatusti pullossa vielä useita vuosia. Rangenin viinit ovat omanlaisiaan ja ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Olemme maistaneet tästä viinistä useita vuosikertoja ja voimme lämpimästi suositella myös vuosikertaa 2015. 

Punaviineistä vaihtoehtoja on alkon puolella runsaasti, mutta tällä kertaa suosittelemme klassikkotuottajan viiniä Yhdysvalloista. Ridge Lytton Springs 2015 tulee Sonoman alueelta Dry Creek Valleyn ja Alexander Valleyn rajoilta. Myös tämä viini on erittäin nuori ja kehittyy upeasti vielä 10 vuotta. Tässä on loistava esimerkki Zinfandel-vetoisesta blendistä, jossa on muutakin kuin mansikkahilloa. 

lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 16. luukku: Parhaimmat lahjapullot 15-30€

Seuraavassa lahjapullohintaluokassa alkaa löytyä jo kiinnostavia tuotteita. Alla joitakin ideoita eri viinityyleistä, ja kaikki alla olevat ovat mielestämme maistamisen arvoisia.
alkon kuva



Ensimmäisenä lahjaidea lähestyvää uutta vuotta silmällä pitäen: Juran alueelta tulee samppanjan veroisia cremanteja, joiden hinta-laatusuhde on pääosin timanttinen. Roletin Crémant du Jura Brut 2012 on sekoitus chardonnayta ja paikallisia savagninia ja poulsardia. Hienostunut, pitkään kypsynyt kuohuviini jossa on aavistuksen enemämmän hedelmäisyyttä kuin keskivertosamppanjassa. Hyvä maljaviini, joka kestää myös ruokapöydässä.
alkon kuva

Toinenkin suositus toimii uuden vuoden juhlinnassa. Moni tarjoaa vuoden viimeisissä illanistujaisissa tapaksia, ja kuiva manzanilla-sherry on kuin tehty näiden seuraksi. Tilausvalikoimasta (ja Arkadiasta) löytyy Lustaun Manzanilla "3 en Rama", joka on suoraan solerasta viimeistelemättä pullotettu kuiva, suolaisen mineraalinen sherry joka toimii etenkin merellisten tapasten kanssa upeasti.
alkon kuva

Punaviiniksi suosittelemme viinilehdekin vuoden viiniksi taannoin valitsemaa Esporão Reservaa. Tämä erittäin runsas, marjaisa ja mausteinen viini tulee Portugalin Alentejosta. Viini on muheva, mutta siinä on erittäin runsaasti tanniinia ja ainakin aiemmissa vuosikerroissa on myös tuntuvaa tammista mausteisuutta. Mielestämme tämä on hyvä viini  pitkään hautuneen lihapadan ääreen kokoonnuttaessa.

Makeaa on toki pakko myös suositella. Josefina Pinol on vanha tuttu, jota käytimme hiljattain myös Ravintola Hellan ja Huoneen Joulumenussa.  Tämä garnacha-rypäleistä valmistettu punainen mistela Vi Dolc Tinto tulee Katalonian Terra Altasta, ja sen makumaailmassa on punaista marjakompottia, mokkaa ja suklaata. Toimii hyvin vaikka maustekakun kanssa (tai kostukkeena).

Ja sitten on tietysti vielä tämä, jonka voi antaa vain ihan nimen vuoksi...


perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 15.luukku: Parhaimmat lahjapullot alle 15€


Jos haluaa antaa viinilahjoja useammallekin ystävälle, ei budjetti välttämättä taivu usean kymmenen euron tuotteisiin. Seuraavassa onkin vinkkejä lahjapulloiksi alle 15 euron hintaan.

Alkon kuva


Ensimmäisenä ovela vinkki ystävälle joka pitää myös oluesta: Gouden Carolus on klassinen belgi-ale, jonka makumaailma on tyypillisen hedelmäinen, maltainen ja hivenen paahteinen. Loistava nautiskeluolut lahjaksi!

Seuraavana vinkki Italiasta. Italian alle 15 euron viinejä selatessamme tulimme siihen tulokseen, että alkoon on haalittu jokaikinen apassimento-punkku jota saapasmaassa tuotetaan. Koska kategoria kerran oli hillloviinien juhlaa, niin päätimme suositella jotain, jonka tyyli on sentään klassikko: Veroccion Amarone irtoaa pikkupullossa alle viidellätoista eurolla, ja toimii varmasti tämän tyylin viinien ystävälle.

Valkoviinisuosituksen kohdalla päätös syntyi yllättävän helposti. Alkon valikoimasta löytyy Mastroberardinon Fiano di Avellino, jonka hienous on valtavassa ikääntymispotentiaalissa. Harva tulee säilöneeksi fiano-viinejä, mutta ne ikääntyvät erittäin kauniisti ja kärsivällisyys palkitaan varmasti. Lahjan oheen kannatta liittää kehotus laittaa viini jemmaan ja avata vaikka jouluna 2025
Alkon kuva

Viimeisenä suosituksena vielä portviiniä. LBV-portit ovat hinta-laatusuhteeltaan loistavia, ja olemme näitä aiemminkin suositelleet. Pikkupullossa on saatavilla Dow's LBV 2011, joka on makeahko portti sinihomejuustoille tai suklaisille jälkiruuille.

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 14. luukku: Meditaatioviinit pimeisiin iltoihin

Arki on ainakin meidän perheessämme kiireistä ja rauhalliset hetket melko vähissä. Joulunpyhät tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden pysähtyä ja keskittyä kunnolla hetkeen. Myös viiniharrastus on kärsinyt kiireestä, kun usein tuntuu että viineistä menee jotakin ohi jos niitä nauttii ruokapöydässä nelivuotiaan vauhkotessa viimeisimmästä ryhmä hau-jaksosta tai laulaessa viimeisintä päiväkodin joulujuhlalaulua. Tämän vuoksi ruokaviinimme ovatkin usein sellaisia, että niihin ei tarvita koko mentaalista kapasiteettia.

Joulu on kuitenkin oiva aika avata niitäkin viinejä, joiden moniulotteisuus haastaa ja vaatii keskittymistä. Hiljaisessa hämärässä hitaasti ja hartaasti nautittu viini on usein meditatiivinen kokemus, joka täyttää aistit ja mielen ja etäännyttää kiireisen arjen. Seuraavassa joitakin mielestämme keskittymistä vaativia viinejä, jotka kannattaa avata vain silloin kuin niille on todella aikaa.

Ensimmäinen suositus tulee Italian Campaniasta: Olemme maistaneet Mastroberardinon Taurasi Riservasta pari vuotta sitten 1980-luvun vuosikertaa, ja sen perusteella voimme vakuuttaa että tällä hetkellä Alkon tilausvalikoimasta löytyvä vuosikerta 1998 on vielä täydessä iskussa. Viini on aromimaailmaltaan moniulotteinen, siinä on ilmeistä italialaista hapankirsikkaisuutta, mutta mukana on myös makeampaa punaista puutarhamarjaa. Marjaisten aromien lisäksi viinissä on ikääntymisen tuomaa leikatun tupakan tuoksua ja kirpakkaa mausteisuutta sekä tuliperäistä kasvupaikkaa ilmentävää maamaisuutta. Suussa viini on ikäänsä nähden vielä napakka, ei kuitenkaan terävän agressiivinen. Viini pyörii suussa ja aromikirjo elää nesteen liikkuessa suusta nieluun. Viini on hienovarainen eikä paljasta itseään hetkessä, vaan se vaatii vaatii keskittymistä. Viini kehittyy lasissa saadessaan happea, mutta toisaalta se tuntuu myös kehittävän maistajaansa aistien tunnistaessa aina uusia ja uusia aromeja tästä upeasta juomasta.
Toinen suositus on perinteinen jouluviinimme: Chateau Musar elää vuodesta toiseen, emmekä ole vielä maistaneet tällä hetkellä alkosta löytyvää (ja jo kaappiin varattua) vuosikertaa 2009. Musarilla on kulttituottajan maine, ja viini jakaa varmasti mielipiteitä. Tämä tarjoilee CS-vetoisen blendin, jossa on kerroksellisuutta ja iän tuomaa aromikirjoa. Aiempien vuosikertojen välillä on yhditävänä tekijänä ollut kohtalaisen runsas bretta, lievä volatiili hapokkuus ja kohtalaisen funkki aromimaailma. Viini on usein vaatinut dekantointia ja kehittynyt happea saadessaan, joten tämän kanssa ei kannata pitää kiirettä. Kuten yllä olevastakin voi päätellä, ei tätä voi suositella puhtaiden ja sliipattujen viinien ystävälle. Mutta kun tähän pääsee sisälle, tulee helposti ostettua pullo seuraavaksikin jouluksi. On tuhansia ja tuhansia teknisesti täydellisiä ja selkeitä lajikeominaisuuksia ilmentäviä viinejä, mutta on vain yksi Chateau Musar.

Myös valkoisista löytyy haastavia ja keskittymistä vaativia viinejä. Tällainen on esimerkiksi Josmayerin ikääntynyt Pinot Gris Grand Cru Brand Alsacesta. Valtaosa alkoon tulevistaAlsacen Grand Cru-viineistä on rieslingejä, mutta tämä Pinot Gris osoittaa, että lajike voi tuottaa upean moniulotteisia ja upeasti ikääntyviä viinejä. Josmayerin Pinot Gris:a olemme maistaneet pari vuotta sitten, ja viini oli hieno ja kerroksellinen: Kypsän omenainen, eksoottisenkin hedelmäinen primaariaromi, jonka taustalla hieman savuinen ja funkki aromimaailma tuo mielenkiintoa ja korostaa  hedelmä-aromeja. Suussa täyteläinen, jopa öljyinen viini jossa on aavistus jäännössokeria. Tämä on hyvä esimerkki valkoviinistä, joka elää lasissa ja kehittää maistajaansa.

Toki myös aiemmissa teksteissä suositelluista löytyy kiinnostavia ja haastavia viinejä, esimerkiksi valkoinen Musar. Sherryt voivat myös toimia meditaatiotarkoituksessa, hyvänä esimerkiinä Lustaun Palo Cortado. Valitsetpa minkä vain, avaa mielesi ja kielesi ja suhtaudu ennakkoluulottomasti. Suhtaudu jokaiseen siemaukseen kuin ensimmäiseen, sillä siten voit löytää aina uusia makuja.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 13 luukku: Joulun (ja uudenvuodenkin) kuohuvat

Joulun ja etenkin uuden vuoden aikana kuohuviinin kulutus on huipusssaan, joten mekin suosittelemme kolmea kuohuviiniä eri puolilta Eurooppaa. Nämä ovat vanhoja luottoviinejämme, joten ne ovat tätä blogia seuranneille ehkä jo kyllästymiseen saakka tuttuja.

Ensin cava: Suosittelemme -kuten niin monesti aiemminkin- Juvé y Campsin Reserva Cava Brutia, joka on mielestämme jossain mielessä cavan arkkityyppi: Kukkainen, melko runsas ja upean hedelmäinen kuohuviini höystettynä juuri sopivalla ripauksella hiivasakan kanssa kypsymisestä tulevaa paahdettua aromia.

Toisena Pohjois-Italiasta tuleva Franciacorta: Tutustuimme ja ihastuimme Bellavistan viineihin taannoisella Comon matkalla vajaa 4 vuotta sitten. Alkosta löytyy Alma Gran Cuvée Brut, joka on cavaa sitruksisempi, mineraalisempi ja hapokkaampi. Mielestämme hyvä viini vaikkapa äyriäisten seuraan.

Samppanjaksi suosittelemme Tarlantin Zero Brut Natuerea. Tarlantin tyyli on melko paahteinen ja runsas, viinin aromimaailma on sitruksinen, paahteinen ja mineraalinen, maku hapokas ja jälkimaku pitkä. Viini on täysin kuiva, joten tämä ei välttämättä ole omimmillan maljaviininä vaan sopii paremmin ruokapöytään.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 12.luukku: Joulun alkoholittomat vaihtoehdot


Joulun aikana tavataan usein sukua ja perhettä suuremmissa määrin ja joukkoon mahtuu aina niitä, jotka haluavat juomaksi alkoholittoman vaihtoehdon. Onneksi nykyään on saatavilla varsin mainioita vaihtoehtoja alkoholittomista juomista.

Glögiä kuluu meidän perheessä ainakin joulun aikaan paljon ja pidämme kovasti Blossan alkoholittomasta glögistä, joka ei ole niin makea kuin kaupan glögit.

Kuohuvista vaihtoehdoista suosittelemme kahta erilaista vaihtoehtoa. Suomalainen kontion mehun Lehtikuohu on tehty mustaherukan lehdistä ja sopii kaikille perheenjäsenille aattoaterian alkumaljaksi. Toinen mainio vaihtoehto alkoholittomista kuohuviineistä on Australian ison tuottajan Muscat ja Chardonnay rypäleistä tehty Jacob's Creek UnVined Sparkling, joka oli miellyttävä tuttavuus omassa sarjassaan.

Oluista suosittelemme Katrin raskausajan kokemusten perusteella kolmea loistavaa vaihtoehtoa. Espanjalaisen panimon Moritzin alkoholiton olut Moritz Aigua De tuo Katrille mieleen Barcelonassa terassilla nautitut lagerit. Mikkeller on yksi meidän suosikki ulkomaalaisista panimoista ja emme ole juuri koskaan pettyneet heidän oluisiin. Heidän Drinkin' the Sun  on mainio vaihtoehto, jos haluat nauttia kalapöydän kanssa vehnäolutta. Toinen loistava vehnäolut jouluruuille on Bavaria Wit, joka on myös maitokauppojen valikoimassa. Tarpeeksi kylmänä, kun nautit oluen niin et huomaa edes juovasi alkoholitonta olutta.



maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 11. luukku: Juustoviinit

Meidän perheissämme juustot kuuluvat jouluiltaa ja -yöhön. Juustolautasella on meillä yleensä paria kovaa ikääntynyttä juustoa, pehmeää valkohomejuustoa ja jotakin melko intensiivistä sinihomejuustoa. Tampereella joulujuustot kannattaa hakea hallin Juustosopista, johon olemme jo vuosia jättäneet etukäteen joulutilauksen ja noutaneet sen aattoaamupäivällä jouluisesta kauppahallista.

Juustot ovat oiva pari myös monelle viinille. Kovien juustojen kanssa voi toki nauttia punaviiniäkin, mutta mielestämme juustojen seuraan kannattaa valita mieluummin jokin intensiivinen, mahdollisesti hieman makea valkoviini: Nämä toimivat hyvin myös tuoreempien ja kermaisempien juustojen kanssa. Kun valitsee viiniksi jonkin hyvin omaleimaisen, aromimaailmaltaan kompleksin viinin, saa parhaassa tapauksessa aikaan pysäyttäviä yhdistelmiä.

Ensimmäinen suosituksemme onkin viini, joka sopii hyvin juustoille ja tarjoaa monelle aivan uudenlaisen viinielämyksen: Vin Jaune on Juran alueelle tyypillinen savagnin-rypäleestä valmistettu 'keltainen viini', joka valmistetaan samaan tapaan kuin sherry: Vin jaune kypsyy pitkään tynnyreissä hiivaketon alla suojassa suoralta oksidaatiolta. Sherrystä poiketen vin jaunea ei kuitenkaan väkevöidä alkoholilla. Alkosta löytyy kuiva Rolet Arbois Vin Jaune on kuiva, sen aromimaalma on sherrymäisen pähkinäinen jaoksidoituneen omenankotainen. Kaiken kaikkiaan vin jaunea on vaikea kuvailla, vaan se pitää kokea! Comte on alueen juusto, ja se sopiikin erityisen oivallisesti vin jaunen kanssa.

Toinen hyvä pari erityisesti koville juustoille onkin sitten sherry: Lustaun East India Soleraa olemme muistaaksemme suositelleet ennenkin. Tämä oloroso on hieman makea, siinä on paahteista pähkinäisyyttä, kuivattuja hedelmiä  ja mausteisuutta. Viini on sokerin ja korkeahkon alkoholipitoisuutensa ansiosta runsasrunkoinen ja myös aromimaailma on intensiivinen. Viiniä voikin nauttia juustojen kanssa pienenpieninä siemauksina makuelämyksen kärsimättä, joten pienikin pullo riittää pitkälle! Toimii kovien juustojen parina, mutta makeutensa ansiosta taipuu myös sinihomeen kaveriksi.

Kolmantena suositus pehmeämmille juustoille ja etenkin vuohenjuustolle: Sancerren hapokkaat ja aromikkaat, kuivat sauvignon blanc-viinit komppaavat hyvin kermaisia tuoreempia juustoja. Esimerkiksi Domaine de la Perrière Sancerre on sitruksinen ja yrttinen, vain hennosti herukanlehtinen SB, jota kuivien viinien ja pehmeiden juustojen ystävän kannattaa hankkia juustojensa kaveriksi!

Viimeisenä suosituksena vielä kuohuvaa: Pehmeille juustoille ja erityisesti valkohomejuustoille voi valita pariksi myös kuohuvan viini, jonka kuplat puhdistavat suuta ja tuovat komboon kepeyttä: Samppanjan sijaan suosituksena cheniin blanc-rypäleestä valmistettu Vouvray, josta alkosta löytyy De Chanceny Exellence Vouvray Brut. Cheninin aromimaailma on hieman runsaamman hedelmäinen kuin perinteisten samppanjarypäleiden, ja tämä toimiikin hyvin myös hieman ikääntyneille ja runsasaromisemmille valkohomejuustoille.

Tässäpä juustoviinisuosituksia laidasta laitaan, toivottavasti näistä löytyy sopivia joka makuun. Osa edellä mainituista on tyyriitä, mutta kannattaa huomioida että kalliimmat tuotteet ovat sikäli intensiivisiä että pienempiki lasillinen tarjoaa täyden makuelämyksen!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 10. luukku: Heikin jouluinen glögi

Kaikissa aiemmissa joulukalentereissa lienee ollut Heikin glögiresepti, joka elää fiiliksen mukaan vuodesta toiseen. Tämän vuoden glögin määrääväksi aromiksi valikoitui appelsiini, ja kokonaisuudesta tuli hyvinkin miellyttävä.

Jouluglögi:

0,5 l neutraalia viinaa
2 kanelitankoa
10 neilikkaa
puolikas kuivattu peperoncino-chili
10 kaardemumman siemenkotaa tai 1 tl siemeniä
10 korianterinsiementä
1 vaniljatanko
1 appelsiinin kuoren keltainen osa

Laita mausteet ja viina lasipurkkiin viikoksi pariksi. Siilaa puhtaaksi. Tämän glögipohjan voi sekoittaa sekä puna- että valkoviiniglögigsi. Sekoitussuhde on 1+6 eli puolesta litrasta juurta riittää kolmeen litraan viiniä. Saat siis valmista glögiä 3,5 litraa. Sekoitukseen tarvitaan hieman makeutta, joten lisäsimme glögiin (viiniin keitettämällä sulatettua) sokeria noin 0,5 dl/litra.

Itse teimme glögiä lahjaksi, joten ostimme 3 litran hanapakkauksen punaviiniä, otimme 2 dl sokeria ja 2 dl viiniä ja keitimme näistä sokeriliemen. Sitten sekoitimme lopun viinin, glögijuuren ja sokerin ja pullotimme pieniin pulloihin.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 9. luukku: Joulun oluet

Jos ei halua joulupöytäänsä pelkkää viiniä, on olut hyvä pari monille joulun ruuille. Seuraavassa joitakin mielestämme toimivia oluita jouluruokien kaveriksi.

Alkon kuva

Kalapöydässä toimii lager tai pils. Nämä oluttyylit ovat mielestämme sellaisia, että ne kannattaa nauttia mahdollisimman tuoreena joten suosimme näissä suomalaista. Esimerkiksi Ruosniemen Koodari on hyvä amerikkalaistyyppinen runsaasti humaloitu lager, jonka katkerot pelittävät hyvin niin sokerisuolattujen silakoiden ja sillien kuin rasvaisten ja suolaisten lohikalojenkin kanssa. 


Laatikoita ja kinkkuja lähtisimme ovelasti tasoittelemaan happamalla: Rodenbachin Grand Cru on klassikko, joka ei mielestämme juuri perustelujakaipaisi, mutta tämä hedelmäinen, aromeiltaan viinimäsen moniulotteinen olut on raikas tuulahdus keskelle lanttuisaa laatikkokimaraa.



Myös jälkiruokien kanssa voi nauttia olutta, seuraavassa pari runsaampaa ehdotusta joko jälkiruuaksi tai -ruualle:

Flying Dutchman Rasperry porterin tuoksussa on suklaata ja vadelmaa. Maku on melko kevyt, vienosti maltainen, aavistuksen hapan. Kaikenkaikkiaan varsin helposti lähestyttävä porter sellaisenaan nautittavaksi, tämä ei välttämättä rungoltaan kestä esimerkiksi tuhteja suklaisia jäkiruokia.

Pohjola Talveöön tuoksussa erittäin vahva kookos, vanilja aavistettavissa taustalla. Tuhti hieman paahtunut maltaisuus nousee myös nokkaan. Suussa paksuhkon maltainen, alkuun suutuntuma on rungokas mutta raikkaahko. Jälkimakuun nousee kohtalainen humalan katkeruus, joka tuntuu kitalaessa ja nielussa melko pitkään. Kookoksen jälkimaku tuntuu todella pitkänä. Ehdottomasti jälkiruokien kaveri.



perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 8. luukku: Joulun kevyet raikkaat valkoviinit

Tässä luukussa suosittelemme kevyempiä valkoviinejä, joiden arvelemme sopivan hienosti joulupöydän kaloille.

Ensimmäisenä suositus vakiovalikoimasta: Tämä erittäin edullinen sisilialainen Crudo catarratto-zibibbo (aka muscat)-sekoitus on kukkaisen terpeeninen, runsaan eksoottisen hedelmäinen, aavistuksen makea mutta silti varsin hapokas. Viini toimii makeiden silakoiden ja sillien sekä suolaisten lohikalojen kanssa loistavasti.

Tilausvalikoimasta löytyy mahtava Rheinhessenin kenties taitavimman rislingtaikurin, Stefan Winterin Dittelsheim Riesling loistavalta vuodelta 2015. Kuiva, viiltävän hapokas viini, jonka aromimaailmassa vaaleaa kukkaisuutta ja kypsää sitruunaa. Loistava viini rasvaisemmille lohikaloille.

Kolmantena vielä suositus Espanjasta: Adegas Valminorin galicialainen albariño on täysin kuiva, mineraalinen ja hapokas. Tuoksu on hienopiirteisen aromaattinen, tästä löytyy hentoa kypsien kivellisten hedelmien aromia ja kevyttä mantelisuutta. Jos tarjoilet äyriäsiä, on tämä viini täsmäsuositus.

Kuvat alko.fi

torstai 7. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 7. luukku: Runsaammat valkoviinit




Kesällä ja keväällä nautimme keveämpien kesäruokien kanssa lähes yksinomaan raikkaita ja hapokkaita valkoviinejä, mutta joulunajan kylmänkostea sää ja tuhdimmat ruuat vaativat myös valkoviineiltä runsaampaa runkoa. Näitä viinejä ei välttämättä kannata yhdistää kaloille, mutta kinkun ja laatikoiden parina valkoviini voi olla hyvinkin toimiva vaihtoehto.

Ensimmäisenä suosituksena aina niin oivallinen Chateau Musar White. Musarin punaviineissä on rypäleinä pääosin Bordeaux-tyyppinen sekoite, mutta valkoiseen musariin käytetään Libanonin natiivilajikkeita obaidehia ja merwahia. Nämä tulevat omilla juurillaan kasvavista 60-90-vuotiaista köynnöksistä. Viini on eritäin intensiivinen, kypsän hedelmäinen, aavistuksen paahteisen tamminen 
mutta silti hyvähappoinen. Tämä sopii oivasti kinkulle tai lohikaloille.

Toisena suosituksena tammitettu burgundin valkoviini, joka ei kuitenkaan ole chardonnay: Bouzeronin viinit valmistetaan aligote-rypäleestä, joka tuottaa selkeästi hedelmäisempiä ja hieman aromaattisempia viinejä kuin chardonnay. Viinin aromimaailmassa on kypsää persikkaa ja runsasta tammista voimaisuutta, se on suussa melko täyteläinen mutta hapokkuutensa ansiosta tasapainoinen.

Kolmantena suosittelemme Xavierin valkoista Chateauneuf-du-Papea. Alue on ehdottomasti tunnetumpi punaviineistään, mutta myös alueen valkoiset ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Rypälesekoitteena on yleensä bourboulenc, clairette, grenache blanc ja rousanne. Viinit ovat ovat runsaita, suutuntumaltaan täyteläisiä ja aromeiltaan kypsän hedelmäisiä ja mausteisia. Nämä sopivat hyvin runsaammille kala- tai lintuannoksille. 

Viimeisänä suosituksena tähän kategoriaan vielä vakiovalikoiman tuote: Etelä-afrikkalainen Bellinghamin The Bernard Series Old Vine Chenin Blanc on hyvin paahteinen, jopa savuinen. Viini on hyvin runsas, mutta siinä on hyvin tallella chenin blancin upea hapokkuus, jonka ansiosta tämä toimii hyvin runsaiden ja kermaisten ruokien parina.

Kuvat alko.fi

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 6. luukku: Kevyet punaviinit perinteiseen joulupöytän

Kevyet, raikkaat ja primaareja rypäleen aromeja ilmentävät viinit sopivat mielestämme punaviineistä parhaiten suomalaiseen laatikkoiseen joulupöytään. Näissä viineissä kaiken a ja o on hyvä hapokkuus, joka leikkaa mukavasti raskaita ja makeita laatikoita. Myös kinkun parina hapokas ja marjainen viini toimii hyvin.


Ensimmäiäsenä suosituksena jo lähes kyllästymiseen saakka toistettu kestosuosikki: Fontanafreddan Langhe nebbiolo jaksaa aina vain vakuutta. Tämä viini on kenties tässä esitellyistä tanniinisin, mutta siinä on myös runsaasti primaaria marjaisuutta ja erittäin hyvä hapokkuus. Tämä toimii etenkin jos painottaa sitä joulupöydän kinkkuisaa puolta kuten moni tekee.

Tanniineiltaan kevyempänä vaihtoehtona suosittelemme toista italialaista viiniä, joka sekin tulee Piemontesta. Barberat ovat Pienmonten tuottajille viinejä, joilla katetaan kulut barolojen kypsyessä pitkään tynnyrissä ja pulloissa pehmetäkseen. Matteo Corregian barbera on tiilenpunainen, keskisyvä viini jonka tuoksussa on kirsikkaa, lyijykynää, hentoa maatuvien lehtien aromia. Suussa kevyehkö, raikas, varsin hyvät hapot, melko kevyet tanniinit. Tämäkin on oiva joulupöydän antimille.
(*Tämä viini oli saatu näytteenä maahantuojalta)

Yksi vaihtoehto joulupöytään on myös Beaujolais. Periaatteessa jopa tämän vuoden noveau voisi toimia, joten jos haluat kevyen, marjaisen ja varsin kulauteltavan viinin niin kotiuta alkon taas tänäkin vuonna hankkima Duboeuf Noveau 2017. Jos haluat harteikkaamma, silti hyvin hapokkaan gamayn, niin suosittelemme Drouhinin Moulin-à-Ventiä. Tämän Beaujolais Cru-alueen viinit ovat kaikista Beaujolais'n viineistä rakenteeltaan runsaimpia, ja tämä toimii hyvin hapokkaana viininä joulupöydässä hyvin.

Viimeisenä ässänä suosittelemme jotakin jännittävää: Emilia-Romagnassa tuotetaan pirskahtelevaa Lambruscoa, jonka sopivuudesta porsaanlihalle vakuutuimme taannoisen Hella & Huoneen joulumenuprojektin yhteydessä. Alkosta löytyy suurehkon tuottajan, Medici Ermeten lambruscoja, joista suosittelemme yhden tilan Concerto Reggiano Lambruscoa. Viini on hiilihapponsa vuoksi raikas, sen tuoksu on tuoreen marjaisa ja jälkimaku vähätanniininen. Tämä jos jokin sopii hyvin jouluruuille.

tiistai 5. joulukuuta 2017

joulukalenterin 5. luukku: Tyylikkäät tanniiniset viinit selkeille liharuuille



Tähän joulukalenterin luukkuun olemme keränneet punaviinejä, jotka ovat runsasaromisia ja rungokkaita mutta eivät kuitenkaan hilloisen täyteläisiä. Näissä on raikkautta, mutta niitä ei voi kuitenkaan runsaan tanniinisuutensa vuoksi sanoa kevyiksi. Monet seuraavista suosituksista ovat hieman ikääntyneitä, joten niistä löytyy enemmän kypsytyksen tuomia aromeja ja vähemmän tuoretta marjaisuutta kuin nuorista punaviineistä. Nämä ovat viinejä selkeiden liharuokien kuten paistin tai pihvin seuraksi. 

Ensimmäiseksi suosittelemme loistavaa kreikkalaista viiniä Naoussan alueelta. Kir-Yiannin Ramnista tuli alkon valikoimiin jo vuosia sitten, ja olemme kirjoittaneet siitä ensimmäisen kerran jo neljä vuotta sitten. Viini oli välillä poissa valikoimista, mutta on tehnyt paluun tilausvalikoiman puolelle ja sitä voimme lämpimästi suositella. Kohtalaisen täyteläinen, mausteinen, hyvähappoinen, varsin tanniininen ruokaviini, josta alkonkin hinta on kohtuullinen.

Toinen tyylikäs klassikkosuositus tulee Riojasta. Remellurin viinien rypäleet on kasvattetu huolella Riojan korkeimmilla tarhoilla. Eri tarhojen rypäleet viiniytetään erikseen, kypsytetään pitkään tammessa ja sekoitetaan upeiksi klassen satulanahkaisiksi, makean mausteisiksi viineiksi, jotka kestävät hyvin myös pullokypsytystä. Remellurin Reservaa suosittelimme jo viime vuonna Decantalon valikoimasta. Alkon hinta on reilun kympin suurempi, mutta viini on muihin alkon vastaan hintaisiin tuotteisiin nähden varsin laadukas.

Perinteisesti tähän kategoriaan täytisi sisällyttää barolo, ja niitä löytyykin alkosta kohtalaisesti. Nyt suosittelemme kuitenkin hieman vähemmän tunnettua nebbiolo-viiniä Piemontesta: Travaglinin Gattinara on loistava viini, joka mielestämme pesee hinta-laatusuhteessa valtaosan tunnetummista baroloista. Tämä kuten gattinarat yleensäkin on graniittisen maaperän ansiosta barolo-viinejä marjaisampi ja raikkaampi eikä aivan niin kovatanniininen. Tällä hetkellä alkosta on saatavilla vuosikerta 2012, joka on jo varsin lähestyttävä. Tämä sopii hyvin vaikkapa selkeäpiirteisille riistaruuille. Olemme kirjoittaneet travaglinista pariinkin kertaan blogin puolelle jo aikaisemmin, kun vierailimme tilalla keväällä 2015 ja kun travaglini oli viinibloggaajien yhteispostauksen aiheena keväällä 2017. 

Sitten vielä viimeisenä viimekesän matkan ja aiempienkin maisteluiden perustella Etna rosso. Alkosta löytyy useammankin tuottajan viinejä, mutta suosittelemme kuitenkin Tenuta Delle Terre Nereä, koska se on ensimmäinen Etna Rosso jota olemme aikanaan maistaneet. Etnan punaviinejä tituleerataan joskus Sisilian pinot noireiksi, eikä suotta: Etna rosso on toisaalta selkeästi italialaisen kirsikkainen, mutta mausteisuus ja raikas hapokkuus muistuttavat etäisesti pinotia. Viini on mielestämme laatuun nähden kohtuullisesti hinnoiteltu jopa alkossa. Tätä voisi suositella tomaattisille  liharuuille, mutta myös muunlaisilla happamilla kastikkeilla kruunatut lihat toimivat.

Kuvat: alko.fi

maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 4 luukku: Joulun tuhdit punaviinit

Suomessa monet haluavat joulupöytäänsä tuhdin ja runsaan punaviinin. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että on vaikea löytää perinteisille jouluruuille huonommin sopivaa viiniä kuin edellä mainittu: Jouluruokien makeus nostaa viinin alkoholin polttavuutta ja tanniinien purevuutta ja tekee näistä viineistä helposti kovia. Kokonaisuus muodostuu mielestämme myös raskaaksi, kun viini ei tarjoa suuta raikastavaa hapokkuutta vaan jatkaa samaa raskasta linjaa ruuan kanssa.

Vaikka tämä runsas punaviinityyli ei meille kovin läheinen olekaa, on tuhdeille ja täyteläisillekin punaviineille paikkansa: Näitä voi nautiskella vaikkapa kylmänä talvi-iltana lumi(tai räntä)sadetta katsellessa. Jos joulupöydässä on haudutettua lihaa makeiden laatikoiden sijaan, niin silloin näistä jokin voi hyvin toimia joulun ruokaviininäkin.

Ensimmäinen tyylikäs suositus tulee Rhonesta: Domaine du Vieux Lazaret Chateauneuf du Pape Cuvee Exeptionelle on mausteinen, tumman marjainen ja erittäin täyteläinen viini, jossa on runsas mutta pehmeähkö tanniinisuus. Täsmäruoka tälle viinille olisi luonnollisesti riista, joko patana tai fileenä kastikkeen kera

Prioratista tulee vanha suosikkimme Nona Petit, joka on melko tyypillistä Priorat-viiniä pehmeämpi ja runsaampi, koska blendissä on kohtalaisen reippaasti merlot:a. Tästä löytyy vaniljaista tammea, garnachan tuomaa punaista marjaisuutta ja kohtalaisesti tammen pyöristämää tammisuutta. Hyvä viini sellaisenaankin, mutta tämä menee hyvin vaikkapa karjalanpaistin kanssa.

Kenties tuhtien viinien kevyemmästä päästä on Chileläinen Torres Cordillera Carignan. Viinin aromimaailma on mausteinen, lihasan täyteläinen ja tummahedelmäinen. Viinissä on kuitenkin kohtalaisen hyvin hapokkuutta, joka tekee siitä tasapainoisen. Tämä menisi mielestämme erityisen hyvin lihapatojen kanssa.

Viimeisenä on toki pakko suositella Amaronea: Corte Giaran Amarone on kohtalaisen kuiva ja amaroneksi matala-alkoholinen. Tämän lämmittävän viinin aromeista löytyy tummia marjoja ja tammikypsytyksen mokkaisia ja suklaisia aromeja. Tätä sopii nautiskella takkatulen ääressä, mutta tämä voisi toimia myös juustojen kanssa.



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 3.luukku: Parhaimmat pikkujoulupullot


Pikkujoulujen sesonki on kovimmillaan, joten tietenkin suosittelemme myös parhaat viiniherkut työ/kaveriporukan pikkujouluihin. Hintaluokka on 10-15€ välissä ja listaa koottaessa on käytetty mukana myös hiukan huumoria.

Hipstereiden illanistujaisiin suosittelemme tietenkin italaista tulevaa Hipster Negroamaroa, jonka keskitäyteläinen ja mausteinen maku sopii loistavasti pikkujoulun pöydän herkkujen kanssa. Tästä saa myös loistavia kuvia sosiaalisen median puolelle.

Tyttöjen pikkujouluihin loistava vaihtoehto on puolikuiva risukka Saksanmaalta eli Most Wanted Riesling. Toimii niin ruuan kanssa kuin ilmankin. Jos kuohuva maistuu paremmin tyttöporukalle niin Most Wanted Sparkling tölkki toimii mainiosti myös tyttöjenillan juomamenussa. Molemmat vaihtoehdot toimivat myös loistavasti instagram-kuvissa rekvisiittana.

Poikien illanistujaisissa täyteläisenä punaviininä toimii mainiosti Vino Rosso by Charles Smith. Toinen hyvä vaihtoehto on espanjalaisen Juan Gil 4 Meses Monastrell, jota suosittelemme tanniinisten viinien ystäville.

Jos pikkujouluseurue tykkää glögistä niin suosittelemme ehdottomasti The Ugly Glühweinia.

Näiden vinkkien myötä toivotamme kaikille oikein riemukasta pikkujoulukautta.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 2. luukku: Juomia 100-vuotiaan Suomen kunniaksi

Suomi täyttää tunnetusti tasavuosia 6. joulukuuta. Ainakin meidän perheessämme itsenäisyyspäivänä on ollut tapana syödä hyvin, ja ruokapöytään kuuluvat mielestämme myös laadukkaat ruokajuomat. Erittäin suomalaista ja varmasti ehyt-ry:n mieleen olisi suositella ruokajuomaksi maitoa tai hurjimmillaan kotikaljaa. Olemme kuitenkin viiniblogi ja elämme vuodessa 2017, joten kenties jotain muuta.

Suomessa ei ainakaan vielä tuoteta viiniä, mutta meillä on pitkä oluthistoria joka on viimeisten viiden vuoden aikana palautunut pitkällisestä kieltolain alhosta, ja pienpanimoita onkin pian jo yhtä paljon kuin 1800-luvun lopulla.

Suomen olutperinne on tullut pääasiassa Saksasta, mikä selittää hyvin lager- ja pils-oluttyyppien suosion. Pienpanimoiden uuden nousun myötä meille tuli kansainvälinen IPA-trendi, jonka häntä on nähtävissä edelleen. Tyylien kirjo on kuitenkin parin viime vuoden aikana leventynyt, ja nyt suomalaiset pienpanimot tuottavat kaikkea gosesta kahviportteriin.

Valinnanvaraa siis riittää, mutta perinteisen tyylin ystäville esimerkiksi kala-alkupalojen kanssa nautittavaksi voisimme suositella vaikkapa Prykmestarin Saazer Pilsiä, joka on puhtaan raikas ja kevyesti aromihumaloitu olut. Edellistä hieman hedelmäisempi ja aromaattisempi on Hiisi-panimon Mosaic Pils, josta myös kovin pidimme. Jos taas ei koe olevansa lainkaan olutihminen eikä pidä maltaan mausta ja humalan katkeruudesta, suosittelemme jotakin hapanolutta: alkon valikoimasta löytyy vaikkapa Hiisien marjainen ja hapan Kratti-Saison.

Edellä on vain joitakin maistamistamme ja hyviksi toteamistamme pienpanimo-oluista, näitä on alkon ja etenkin ruokakauppojen hyllyissä satoja erilaisia joten voit vapaasti valita oman tyylisi ja mieltystesi mukaan. Olutta vieroksuville suosittelemme kuitenkin lämpimästi tutustumista hapanoluisiin, jotka toimivat oivasti porttina oluiden maailmaan.

Jos haluaa oluen sijaan viiniä, joutuu ilmastosyiden vuoksi tyytymään suomalaisten viinintekijöiden muualla valmistamiin juomiin. Alkosta löytyy varmaankin tunnetuimman suomalaisen viinitilallisen Juha Berglundin Chateau Carsinin Bordeaux-viinejä kaikissa kolmessa värissä ja vielä makeanakin. Berglund ei kuitenkaan ole ainoa suomalainen viinitilallinen, vaan suomalasten tuottamia viinejä tulee myös myös Saksasta, Italiasta ja Uudesta-Seelannista.

Saksan Pfalzista tuleva Raja Riesling on Viinitien Toni Immasen tuottama ja mielestämme varsin hyvä riesling Saksan ja Ranskan rajalta.

Italiassa vaikuttaa kaksikin suomalaista viinitilallista: Jyrki Sukulan Barolo Meriame on maistamiemme aiempien vuosikertojen perusteella modernin tyylin barolo, jota voi lähestyä jo melko nuorena. Toinen suomalainen Italiassa on Jarkko Peränen, jonka Candialle-viinitila Toscanassa tuottaa myös upeita viinejä. Alkosta näitä ei saa, mutta Helsingissä Candiallen viinejä on ainakin Olossa ja Groteskissa.

Tähän listaan täytyy mainita myös Outi Jakovirta, joka on Uusiseelantilaisen Julicherin viinintekijä. Talon viinejä löytyy melko laajasti myös alkosta, ainakin 99 Rows Pinot Noir on mukavan marjainen pinot. Myös aavistuksen jäännössokeria sisältävästä raikkaasta rieslingistä pidimme. Jakovirralla on myös oma Three barrel project, jonka viinejä maistamme heti tilaisuuden tullen.

Meidän ehdotuksemme juhlavuoden menuksi löytyy myös blogista tästä postauksesta.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 1. Luukku

Pullon Hengen perinteinen joulukalenteri on täällä taas! Tätä tehdään jo viidettä vuotta, ja joka vuosi ideana on ollut antaa vinkkejä joulun ajan viineistä ja ruuista. Viime vuonna esittelimme eurooppalaisia viinin nettikauppoja, ja tänä vuonna jatkamme samaan tyyliin: Pyrimme ensimmäisten parin viikon aikana esittelemään Alkon tilausvalikoimassa olevia joulun aikaan sopivia viinejä.

Alkon tilausvalikoima on viimeisen vuoden aikana laajentunut melkoisesti, kun maahantuojat saavat tuotteitaan aiempaa helpommin tähän "nettikauppaan". Tilausvalikoimassa on vakiovalikoimaa enemmän myös pienten tuottajien kiinnostavia tuotteita, jotka ovat mielestämme maistamisen arvoisia.

Alkon kautta osa etenkin keskihintaisista viineistä on suorastaan naurettavan kalliita verrattuna eurooppalaisiin kauppoihin, eikä tämä jopa 2,5-kertainen hintaero selity pelkillä veroilla. Alko on kuitenkin ainoa kanava, jonka kautta suurella yleisöllä on mahdollisuus hankkia viinejä Suomessa. Joulu on myös aika, jolloin ihmiset panostavat ruokaan, joten mielestämme on luonnollista hankkia myös laadukkaita viinejä jouluruokien seuraksi. Tilausvalikoimassa on sekin hyvä puoli, että viinit saa valita rauhassa kotona ja noutaa valmiiksi pakattuna alkosta ilman ruuhkassa rynnimistä. (Hormaalimaailmassa ne toki saisi kotiovelle...)

Toivottavasti lukijat saavat tulevina päivinä esittelemistämme viineistä ideoita hyvistä ja nautittavista viineistä ja välttyvät viime hetken Plan B:ltä.


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Maailman ympäri marraskuussa Kataloniassa

Vuoden toiseksi viimeinen maa oli tutun Espanjan sisällä sijaitseva Katalonian maakunta, joka on ollut koko syksyn uutisissa itsenäistymispyrkimysten takia. Katalonia on meille ehkä tutuin matkakohde, koska olemme vierailleet kumpikin siellä yli 10 kertaa. Vitsailemmekin aina, että jos ei muualle innosta matkustaa niin Kataloniassa voi aina käydä. Tällä kertaa teimme herkullisen kolmen ruokalajin menun alueen ruokakulttuurin ympärille, joka sopii mainiosti vaikka pikkujoulujen herkkutteluun.



Joulukuun maa taitaa olla Espanjan naapurimaa Portugali ja joulukuussa on tulossa jo 5 kertaa Pullon henkien perinteinen herkuttelijan joulukalenteri. Ensimmäinen luukku aukeaa taas 1.12. 

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Maailman ympäri Kataloniassa: Suklaa-oliiviöljykakku

Söimme tällaista kakkua ensimmäisellä Priorin reissullamme ravintola Celler de l'Aspicissa Falsetissa. Kakku on täyttä suklaata, ja sen päälle ripotellaan suokakiteitä ja lorotellaan reilulla kädellä oliiviöljyä.

Suklaakakku
100 + 50 g suklaata (80 %)
3/4 + 1/4 dl oliiviöljyä
3 munaa
1 dl sokeria
50 + 20 g mantelijauhoa
1 oksa tuoretta rosmariinia
Sormisuolaa


Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Erota keltuaiset valkuaisista. Laita kastikekattilaan 3/4vdl oliiviöljyä ja 100 g suklaata, lämmitä matalalla lämmöllä levyllä kunnes suklaaon sulanut. Laita sivuun jäähtymään hieman. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. (Laita ripaus suolaa ja tippa etikkaa joukkoon niin saat kovemman vaahdon.) Vatkaa sitten keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Valuta suklaa-öljyseos keltuaisvaahtoon jatkuvasti vatkaten. Sekoita joukkoon mantelijauho ja pieneksi hakattu rosmariini. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto seokseen. Voitele 18 cm irtopohjavuoka oliiviöljyllä ja jauhota mantelijauholla. Kaada kakkutaikina vuokaan ja paista noin 40 min uunin alatasolla. Jäähdytä, irrota vuuasta. Tee kuorrute sulattamalla 50 g suklaata ja loppu oliiviöljy. Kaada kakun päälle. Ripottele päälle reilusti sormisuolaa.

Leikkaa kakku annospaloiksi, kaada juuri ennen tarjoamista päälle oliiviöljyä.

Koska olemme ihastuneet kakkuun Prioratin Falsetissa, on enemmän kuin sopivaa suositella viiniksi Agricola Falset-Marçan valmistamaa makeaa Garnacha-viiniä, Etim verema tardanaa. Rypäle on sama kuin Banyulsin päälajike, mutta tätä viiniä ei ole väkevöity vaan makeus tulee osin kuinvatuista, konsentroituneista rypäleistä. Viini on  makea, mausteinen, tummamarjainen ja se on kuin tehty suklaan pariksi!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Maailman ympäri Kataloniassa: Suquet de peix i marisc

Katalonialla on pitkä pätkä välimeren rantaviivaa, ja siksi mereneläviä on tarjolla varsin kattavasti. Vierailut rannikon kaupunkien ja kylien aamuisille kalatoreille ovat olleet upea kokemus, joka kaikkien kalan ystävien pitäisi kokea. Tuoreista raaka-aineista syntyy yksinkertaisia mutta uskomattoman maukkaita ruokia, joita voisi syödä niin paljon että napa repeää. Nyt esittelemme Katalonialaisen version yhdestä pitkäaikaisesta suosikistamme, tomaattisesta kalakeitosta.

Suquet de peix i marisc


500 g kiinteitä perunoita
3 sipulia silputtuna
7 kynttä valkosipulia
4 tomaattia
3 rkl tomaattipyrettä
3 laakerinlehteä
hyppynen saharmia
fenkolinsiemeniä
1 dl persiljasilppua
10 valkopippuria
2 dl valkoviiniä
litra kalalientä
0,5 dl siiderietikka tai 2 dl viiniä
1 dl oliiviöljyä
500 g vaaleaa kalaa kuten kuhaa, seitä tai turskaa
500 g sinisimpukoita
10 jättirapua

Silppua sipulit ja valkosipulit. Laita 1 sipuli  ja 2 valkosipulinkyttä toiseen kattilaa, lisää litra vettä, 1 tl suolaa ja etikka tai 2 dl viiniä ja 1 tl fenkolinsiemeniä ja valkopippurit. Laita tämä simpukankeittoliemi porsemaan.

Laita toiseen suureen kattilaan 2 sipulia ja oliisiöljy. Kuullota pari minuuttia, lisää 5 kyttä valkosipulia ja jatka kuullotusta pari minuuttia. Kaada sekaan viini, lisää tomaattipyre. Keitä minuutti. Lisää kalaliemi ja 5 dl vettä. Lisää pilkotut tomaatit ja perunat sekä laakerinlehdet ja sahrami ja 1 tl suolaa. Keittele tunti hiljaisella lämmöllä.

Koputtele simpukat läpi ja heitä pois sellaiset, jotka eivät sulkeudu. Heitä simpukat keittoliemeen ja laita kuumalle levylle kunnes liemi kiehahtaa. Ravistele, laita levylle ja toista ravistelu. Lisää lopuksi ravut sekaan ja anna olla kunnes ravut punertuvat. (Jos käytät valmiiksi kypsiä rapuja, voit lisätä ne lopussa suoraan keittoon.) Nostele simpukat liemestä, jätä 10 simpukkaa koristeeksi ja ota muista lihat erilleen.

Pilko kala, lisää keittoon kalanpalat, simpukat ja ravut. Anna kiehua kovalla lämmöllä 5 minuuttia. Kauho lautaselle, lisää päälle persiljasilppua ja tarjoa leivän kanssa.

Juomasuositus


Viiniksi suosittelemme hieman runsaampaa viiniä Montsantista. Celler del Masroig on laadukkaita viinejä tuottava, 1917 perustettu satavuotias ko-operatiivi. Sola Fred Blanc on sekoite macabeoa ja garnacha blancaa. Viini on raikas, kohtalasen hedelmäinen, valkokukkainen ja yrttinen. Suussa viini on melko täyteläinen, tässä riittää runkoa runsaan keiton pariksi.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Jermann Vinnae Ribolla Gialla

kuva: www.jermann.it/en/
Jermannin viinitalo sijaitsee Italian koillisosassa Friuli Venezia Giulian alueella. Talon perustanut Anton Jermann oli kotoisin Itävallan Burgenlandista, josta hän päätyi Slovenian kautta Friuliin Collion alueelle. Viinitila on pysynyt suvun omistuksessa, ja 1970-luvulta lähtien se on Silvio Jermannin ohjaksissa laajentunut voimakkaasti: Nykypäivänä tilaan kuuluu 160 hehtaaria viinitarhoja, joilla kasvaa alueen perinteisiä lajikkeita mutta myös kansainvälisiä tulokkaita.

Ribolla Gialla on alueen perinteinen lajike, ja sen viljelystä on merkintöjä jo 1200-luvulta. Lajikkeen juuret ovat mahdollisesti Kefalonian saarella kreikassa, missä sitä kutsutaan Robolaksi. Lajike on aromeiltaan sitruksinen ja kukkainen, ja se tuottaa varsin hapokkaita ja raikkaita keskitäyteläsiä viinejä.

Vinnae on pääasiassa Ribolla Giallaa, mausteena Tocai Friulianoa ja Risling Renanoa. Rypäleet kasvavat Collion alueella hiekkakiven ja rapautuneen kalkkikiven seosta. Alue sijaitsee kukkuloilla Alppien juurella melko lähellä Adrianmeren rannikkoa, josta puhaltavat viileät tuulet auttavat säilyttämään rypäleissä hyvän hapokkuuden. Osa viinistä kypsyy puoli vuotta Slavonialaisessa tammessa.

Väriltään viini on kullankeltainen ja keskisyvä+. Tuoksussa savuisuutta, vihreää yrttisyyttä ja kukkaisuutta, hentoa melonia ja eksoottista sitrushedelmää. Maku on melko täyteläinen, hunajameloni nousee makupaletilla ensin selvemmin esiin. Retronasaalisesti vihreä yrttisyys nousee hallitsevaksi aromiksi, ja jälkimaussa edellämainitut komponentin muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Jälkimaussa on aistivinaan myös makeutta, joka lienee todellisuudessa viinin alkoholin ja hedelmäisten aromien aikaansaama harha, jäännössokeria tässä tuskin on.

Nauttisin tätä mieluusti vaaleiden kalojen tai äyriäisten kanssa. Muistutti hieman nuorta, kuivaa ja hieman runsaampaa rieslingiä. Kokonaisuudessaan hyvä ja tasapainoinen, mineraalinen ja rakkaan hapokas viini.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Maailman ympäri ajankohtaisesti Kataloniassa!


Myönnetään, nyt mennään siitä missä aita on matalin. Aloitimme maailmanympärimatkan Espanjasta, koska sen ruokakulttuuri on italialaisen ohella meille kaikkein tutuin. Nyt kun olemme saaneet seurata uutisia Kalalonian kenties brexitiäkin sekasortoisemmaksi äityneestä itsenäisyyspyrkimyksestä, huomasimme että tosiasiassa meille tutuin "espanjalainen" ruokakulttuuri onkin itse asiassa katalonialaista: Olemme vierailleet alueella liki kymmenen kertaa ja syöneet kaikilla matkoilla mitä erilaisimmissa paikoissa loistavaa ruokaa. Niinpä päätimme esitellä marraskuussa 3 ruokaa, jotka ovat mielestämme erittäin tyypillisiä Katalonialle.

Alkuun: Pa amb tomaquet!


4 siivua maalaisleipää
2 kuorittua valkosipulinkynttä
2 mehukasta tomaattia
oliiviöljyä
merisuolaa

Paahda leivänsiivuja niin, että pinta saa aivan aavistuksen väriä. Leipien ei pitäisi tummua. Raavi sitten leipien pintaan makua valkosipulinkynnellä. Leikkaa tomaatit puoliksi, hiero reilusti sisustaa leivän pintaan. Valuta päälle vielä oliviöljyä ja ripottele halutessasi merisuolaa. Nauti alkupalana Cavan tai rosadon kanssa.

Juomasuositus


Viiniksi suosittelemme timantinkovan hinta-laatusuhteen omaavaa Juvé y Campsin Gran Reserva Brut Naturea alkon tilausvalikoimasta. Kyseinen viini on täysin kuiva, mutta siinä on cavalle tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä joka yhdistyy hienosti pitkän pullokypsytyksen tuomaan paahteisuuteen. Tämä on meidän luottocavamme jota voimme suositella! Muita hyvinä pitämiämme katalonialaisia cava-tuottajia ovat Raventós i Blanc, Gramona, Agusti Torello-Mata ja etenkin Recaredo, jonka Turo d'en Mota on yksi upeimmista koskaan maistamistamme cavoista. Valitsetpa minkä tahansa näiden tuottajien viineistä et tule pettymään!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ravintola Hella ja Huoneen joulumenu ja Pullon Henki-blogin juomaparit

Kuten hiljan kirjoitimme, pääsimme siis toistamiseen suunnittelemaan juomapareja Ravintola Hella ja Huoneen ruokalistalle. Nyt pääsimme siis itsekin maistamaan näitä tähän asti vain raaka-aineluettelon perusteella mielikuvina olleita annoksia ja näille mielikuva-annoksille parittamiamme juomia ihan todellisuudessa. Annokset olivat osin erilaisia kuin kuvittelimme, mutta ilmeisesti raaka-aineet kuteitenkin antoivat riittävän hyvän kuvan annosten makumaailmasta ja rakenteesta, sillä yhdistelmät toimivat mielestämme yllättävänkin hyvin.

Kun alun perin aloimme pohtia listan juomia, meillä oli jonkilaisia yleissuuntia: Ajattelemme, että pitkän menun syöminen ja sen juomaparien maistelu tulee olla tutkimusmatka makujen maailmaan, ja siten halusimme tuoda juomapareiksi myös sellaisia tuotteita jotka tarjoavat uudenlaisia makukokemuksia ja laajentavat käsitystä viinimaailman valtavasta kirjosta. Possulle voi aina yhdistää hieman makean rieslingin, mutta valtaosalle asiakkaista tämä on tuttua ja ennenkin koettua.

Heti ensi silmäys menuun lukitsi ajatuksen, joka oli muhinut heinäkuun Italian matkasta alkaen: Suomalaisten jouluruokien kanssa on pakko kokeilla Lambruscoa. Tämä Bolognan seudun pirskahteleva punaviinin on kärsinyt cocacola-viinin maineestaan eikä siitä ole ollut vakavasti otettavaksi pariksi fine dining-annoksille. Tämän totuuden halusimme riitauttaa siinä myös kohtalaisesti onnistuen.

Joulumenu alkaa fingerfoodeilla: silliä perunavaahdolla, maksapateeta, riimipeuraa ja mätimunkkia. Alkupalat ovat runsaanmakuisia, ja niissä oli hauskasti joulun elementtejä: Silli, maksapateen kanssa joulutortusta tuttu voitaikinalastu, munkissa mätiä. Näiden kanssa tarjottiin rutikuiva toscanalainen sangiovesestä valmistettu rosékuohuva, joka on tehty methode ancestrale-menetelmällä. Valmistustavan ansiosta sangiovesen marjaisuus ja terävä hapokkuus olivat säilyneet upeasti, ja viini hapokkuus leikkasi hienosti fingerfoodien rasvaisuutta. Ainoastaan maksapaté olisi kaivannut hieman makeampaa viiniä.

Ensimmäinen valitsemamme viini varsinaiselle menulle olikin sitten se Lambrusco: Fiorinin Becco rosso on lambruscoksi melko rakenteikas, sen tuoksu on sekoitus marjaisuutta ja vihreää yrttisyyttä. Tämä viini oli paritettu "rosollille", jossa oli graavilohta, pikkelöityä punajuurta ja omenaa. Annos oli rouskuvan maukas ja sen hienoudesta suuri osa tuli makujen ohella suutuntumasta. Viini toimi tälle hyvin, punajuuren makeus sai tukea viinin marjaisuudesta. Lisäksi annoksen rouskuva rakenne ja lambruscon kuplat olivat suutuntumana samansuuntaiset luoden jonkinlaista harmoniaa. Tästä viinistä sanottakoon vielä se, että alunperin suunnittelimme sitä annokselle jossa on possua ja lanttua. Jemmasimme viiniä lasiin tätä viimeistä pääruokaa varten, ja suosittelemme että teet samoin: Lambrusco ja villisika olivat erittäin vakavasti otettava pari!



Seuraaville kolmelle annokselle olimme juonineet saman juoman. Menu on pitkä ja juomia runsaasti, joten halusimme vaihtelua viinille. Olut olisi ollut tämän joululaatikkotkimaran luonnollinen pari, mutta se oli mielestämme liian ilmeinen. Päädyimmekin siis siideriin, mutta teimme siinä mielessä kompromissin että valitsimme eestiläisen Jaanihanson humaloidun, pullokypsytetyn artesaanisiiderin. Maistoimme tätä monopolin tilausvalikoimastakin löytyvää siideriä  kesällä ja totesimme sen olevan mainio ruokajuoma. Siideri toimikin kaikkien kolmen seuraavan annoksen kassa hyvin: Ensin korvasieniä, suppilovahveroita ja herkkusieniä sisältä sienisalaatti piimäkastikkeella, sitten toistaiseksi paras maistamamme perunalaatiko ikinä ja sitten vielä keittiössä toimivien Markus Rosenbergin ja Ilmari Saarikosken versio porkkanalaatikosta. Sienisalaatin vieno suolaisuus ja siiderin omena täydensivät toisiaan, mutta parhaiten siideri pääsi oikeuksiinsa laatikoiden kanssa: Perunalaatikossa oli voita ehkä enemmän kuin perunaa, päällä muskottia ja pohjalla ilmeisesti voissa paahdettua, toffeemasista sokeria tai siirappia. Annos oli taivaallinen ja kuiva, hapokas siideri raikasti suuta upeasti. Myös porkkanalaatikossa oli runsautta, jota vastaan Jaanihanson humalaga siider taisteli urhoollisesti.




Seuraava viini-ruokapari oli mielestämme koko menun onnistunein. Annos oli varsin yksinkertainen, mutta ruuassa hyvin tehdyt yksinkertaiset asiat ovatkin usein parhaita. Hernepyrettä, täydellisesti kypsennettyä turskaa, bechamel-kastiketta ja voissa kypsennettyjä herneitä. Kun näimme annoksen raaka-aineluettelon (turska-herne-bechamel), tiesimme heti minne mennä: Turska on Portugalin kansallisruokaa ja herne vihreää, joten vinho verde ei voinut mennä vikaan. Annoksessa oli bechamelia ja herneissä voita, joten halusimme hieman runsaamman vinho verden ja päädyimme siksi Aphros Vinhaon Loueiro-rypäleestä valmistettuun versioon. Viinin tuoksuaromeissa oli kukkaisuutta ja kivellisiä hedelmiä muistuttaen hieman rieslingiä. Sellaisenaan maisteltuna viini oli suussa varsin linjakas, rutikuiva ja suolaisen mineraalinen. Annos kuitenkin toi viiniin lihaa luiden ympärille: Hedelmäisyys nousi turska-annoksen kanssa aivan upeasti esiin. Toisaalta viinin mineraalisuus ja turskan kalaisuus olivat luonnollinen ja toimiva yhdistelmä. Tämä oli mielestämme kokemisen arvoinen kombo!

Viimeisenä pääruokana on villisikaa ja lanttupyrettä sekä reduktriokastiketta. Runsas ja syvänmakuinen annos, jolle olimme suunitelleet kaksikin viinivaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on Espanjasta Toron alueelta tuleva Paramos de Nicasia, josta olemme kirjoittaneet aiemminkin. Viini tulee vanhalta, omilla juurillaan kasvavalta tarhalta Toron alueen rinteiltä. Maquina & Tablan viinintekijät hankkivat tarhat iäkkäältä Nicasia-nimiseltä leskeltä, mistä tulee viinin nimi. Tämä toimi villisika-annoksen kanssa mielestämme oikein hyvin: Viini on aromimaailmaltaan raikkaan punamarjainen ja aavistuksen kukkainen, taustalla hentoa vaniljaista mausteisuutta. Suussa napakan hapokas, melko intensiivisen marjainen ja keskitanniininen. Viinin hapot tarjoavat vastapainon rasvaiselle villisialle ja toisaalta annos nostaa viinistä lämpimän makeaa leivontamausteisuutta sekä kukkaisuutta. Ruoka selkeästi muuttaa viiniä positiivisesti, mikä on aina miellyttävää. Lisäksi viinistä nousevassa makeassa mausteisuudessa on jotain jouluista, mikä sopii hyvin menun teemaan.

Toiseksi viiniksi valitsimme selkeästi rotevamman ja hivenen rustiikkisemman vaihtoehdon: Kesän Sisilian reissulla törmäsimme Etnan rinteillä ajellessamme useissa rifugio-ravintoloissa villisika-annoksiin, joten päätimme kokeilla miten Etna Rosso toimisi tälle. Intuitiivisesti ajattelimme myös lanttupyreen toimivan kohtalaisesti, sillä monissa sisilialaisissa ruuissa on vähintään kohtalaisesti makeutta jota myös haudutetusta lantusta löytyy.  Tenuta delle Terre Neren Etna Rosso toimi annokselle aivan hyvin: viinissä on hapokkuutta ja tanniinia, joten rakenteellisesti pari on hyvä. Viinissä on Nicasiaan verrattuna enemmän yrttisyyttä ja maanläheisyyttä, hieman myös volatiilia happoa. Aromimaailmaltaan viini-ruokapari toimii, mutta viini ei varsinaisesti hyödy ruuasta. Viini itsessään on kuitenkin mielenkiintoinen, joten tätä kannattaa maistaa etenkin jos kokee että Nicasiaan anoksesta nouseva makeahko mausteisuus ei ole oma juttu. Terre Nerestä olemme kirjoittaneet aiemmin enemmänkin.


Kolmantena vaihtoehtona tälle lihapääruualle kehotamme säästämään sitä alkurosollille tarjottua lambruscoa. Annos on hyvin tuhti, joten voimme vakuuttaa että pirskahteleva, marjainen ja hapokas viini raikastaa suuta erittäin miellyttävästi. (Viini on alkuruuista tarkoitettu pariksi vain rosollille, joten lasillisesta riittää hyvin säästettäväksi lihalle. Luulisimme, että pyydettäessä lambruscon saa myös kahdessa osassa niin että puolet kaadetaan vasta possuannoksen kanssa.)

Siiten on aika siirtyä kohti jälkiruokaosastoa, jonne täytyy toki kulkea juustojen kautta: Tarjolla on uunijuusto ternimaidosta ja kuttujuusto, jotka molemmat ovat ravintolassa itse valmistettuja. Näiden pariksi halusimme hieman suomen 100-vuotisjuhliakin ajatellen suomalaisen tuotteen, ja valinta oli jokseenkin selvä: Finnviinin Valokki edustaa aivan uudenlaista marjaviinien sukupolvea. Viini on käytetty makeutetusta lakkamehusta, ja siltä se myös maistuu: Lakka-aromi on erittäin puhdas. Kaunis jälkiruokaviini, joka osoittaa (kuten muutkin Finnviinin tuotteet) että suomalaisista marjoista on mahdollista valmistaa myös käymisteitse loistavia juomia. Ja kyllä, viini toimii tuorejuustojen kanssa aivan loistavasti!

Varsinaisina jälkiruokina on maustekakkua Markus Rosenbergin isoäidin reseptillä kera neilikkajäätelön sekä riisipuuroarancinia omenakastikkeella. Halusimme valita annoksille kaksi erilaista viiniä, koska mausteinen kakku ja selkeästi hienopiirteisempi riisi-omena-annos ovat aromeiltaan varsin erilaisia. Löysimme kuitenkin molemmat viinit samalta tuottajalta: Josefina Pinolin viinit ovat vanha tuttu, Katri oli käyttänyt niitä jo aiemmassa työpaikassaan ja Heikki oli maistanut näitä ensimmäsen kerran Prioratin Falsetissa ravintola Celler l'Aspicissa. Pinolin viinit tulevat Katalonian eteläisimmältä alueelta Terra Altasta, jossa Pinolin suku on viljellyt ja valmistanut viiniä jo 4 sukupolven ajan.

Pinolilta löytyy makeat mistela-viinit sekä punaisena että valkoisena versiona. Punaisesta ja Valkoisesta Garnachasta valmistetut viinit sopivat näille annosille hyvin: Punainen on marjahilloinen, mausteinen, kahvinen, suklainen makea viini,  joka täydentää maustekakkuannosta mukavasti. Viini on runsaasta jäännössokerista huolimatta raikkaan hapokas, joten yhdistelmä ei muodostu liian raskaaksi.

Vaalea Josefina on valmistettu myöhään kerätyistä vanhojen köynnästen garnacha blanca-rypäleistä. Viini on makea, aromimaailmassa on aprikoosia, appelsiinimarmeladia, eksoottisempia sitrushedelmiä ja kukkeutta. Viini toimii riisi-omena-anoksen kanssa, se tuo kermaiseen ja omenaiseen annokseen oman makean lisänsä.

Olimme maistamassa menun sen ollessa voimassa vasta toista päivää, mutta annoksissa ei näkynyt merkkiä hapuilusta. Keittiön tyyli oli selkeä ja raaka-aineet pääsivät hyvin oikeuksiinsa. Markus Rosenbergin ja Ilmari Saarikosken muodostama tiimi taivuttaa joulun raaka-aineet ja maut uudenlaisiin ja yllättäviin muotoihin, jotka kutkuttelevat makunystyröirä ja hivelevät silmää. Juomaparit tarjoavat toivottavasti uusia elämyksiä ja avartat näköaloja. Omasta puolestamme toivomme kaikki tervemenneiksi Ravintola Hella & Huoneeseen kokemaan ja maistelemaan!