Viini tulee Columbian alueelta Yhdysvaltain luoteisosasta (exl. Alaska). Nimestään huolimatta kyseessä ei ole puhdas merlot: vaan mukana on 10 % CS:a eli right bank-tyyppinen blendi. Viiniä on kypsytetty ranskalaisessa tammessa, kestosta en löytänyt tietoa.
Tuoksussa on ensimmäisenä aistittavissa multaisen maan aromeja, ja tämä piirre tuntuu aluksi jyräävän muita aromeja alleen. Tarkemman tutustumisen myötä alkaa kuitenkin nousta esiin myös mansikkaa, tummaa kirsikkaa, sementtistä kivisyyttä, aavistus mustaherukkaa, lakritsaista mausteisuutta. Tuoksua voisi yleisesti ottaen kuvata muhevaksi. Suussa viini on pyöreä, melko matalahappoinen. Maussa tammikypsytyksen tuomat aromit korostuvat, samoin punaiset marjat maistuvat paremmin tuoksussa tuntuneen multaisuuden yli. Viinissä on kohtalainen tanniinirunko, mutta happoa jäimme hiukan kaipailemaan. Jälkimaku on korkeintaan keskipitkä, marjainen ja mausteinen.
Viini yllättäen parani päivän auki oltuaan: jostain kumman syystä viinin alkuun yltiöpyöreä suutuntuma sai hiukan kulmia ja luonnetta, aromit sulautuivat paremmin kokonaisuudeksi.
Tämä viini nautittiin perinteisen sunnuntaipizzan seurassa, ja tähän tarkoitukseen se olikin oivallinen. Viini sopii hyvin laajasti erilaisille täyteläisemmille liharuuille. Hieman jäähdytettynä tämä voisi mennä mukavasti myös lohen tai muun rasvaisemman kalan kaverina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti