Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Moreau-Naudet Petit Chablis 2012

Kuva:Vinatis.com
Petit Chablis-viinejä tuotetaan alkuperäisen Chablis:n alueen laidoilla hieman myöhemmin perustetulla AOC-alueella. Ero Chablis:n Grand Cru- ja Premier Cru-tarhojen ja Petit Chablis:n välillä on maaperässä: Edelliset sijaitsevat muinaisista simpukkafossiileista, savesta ja kalkkikivestä muodostuneella Kimmeridge-maaperällä, kun taas Petit Chablis:n maaperä on nuorempaa Portland-kalkkia. Tämän vuoksi Petit chablista sanotaan puuttuvan grand cru-chablis'n piikiventuoksu.

Moreau-Naudet on 50-luvulla perustettu viinitalo, jolla on tarhoja useilla premier cru-alueilla, Valmurin grand cru-alueella sekä petit chablissa. Nyt maistettu viini on siis Petit Chablis Vinatiksen tilauksesta alkukeväältä.

Väri on lasissa haalea, sitruunan hedelmälihan värinen. Tuoksussa on omenaa, sitruunaa, märkää kivikkoa ja vastaniitettyä heinäpeltoa. Suussa maku on teräksinen, hapokkuus todella raikas. Hedelmäisyys alkaa tuntua hieman myöhemmin alun teräksisyyden jälkeen, ja se on keskivertochablista täyteläisempi ja kypsempi. Aromimaailma suussa on omenainen, mutta jälkimaussa sopivasti kivisyyttä nousee esiin. Taustalla tuntuu tuo ruohoinen vehreys. Viini on täysin hyvä sellaisenaankin nautittuna, päinvastoin kuin moni korkeamman laatuluokituksen Chablis, jotka ovat turhan kireitä ja mineraalisia ilman ruokaa nautittaviksi. 

Kokonaisuutena miellyttävä ja helpohko viini, jossa chablis'n tunnuspiirteen ovat aistittavissa 'kevytversiona'. Mielestäni täyttää hienosti paikkansa kesäviininä, jota voi siemailla sellaisenaan, mutta joka toimii toisaalta monenlaisten kalaisten herkkujen seuralaisena. 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kesän helppoja ja ''yksinkertaisia'' makuja niin lautasella kuin lasissakin

Kesällä elämämme siirtyy mökille ja ruuanlaittoon käytettävä aika minimoidaan. Se ei silti tarkoita, että söisimme huonosti. Viime vuosien aikana olemme löytäneet ja kehitelleet loistavia yksinkertaisia ruokia, jotka valmistuvat mökilläkin käden käänteessä. Blanc de blancsin tavoin meilläkin on kesällä nautittu kotiruokaa ja hyvää viiniä, koska helteessä tuntikausien kokkailu ei innosta. Sitä paitsi kasvimaan hoito ja muut mökin työt vievät leijonanosan päivästä. Myös pystyyn nousemista harjoiteleva 10-kk tyttö vaatii silmät selkään molemmilta vanhemmilta, eikä sekään aina riitä. Beware or I'll eat your zuccini! Pitkän sepustuksen jälkeen tässä tulee muutama kesäinen vakioresepti.

Grillistä:


Paahdettua munakoisoa juustolla
1 munakoiso
1 dl juustoraastetta, mitä vain sattuu löytymään.
suolaa
mustaapippuria
oliiviöljyä

Viipaloi munakoisot ohuiksi viipaleiksi. Raasta juusto. Parhaiten munakoison kanssa sopii yhteen parmesan, mutta myös manchego, gouda ja appenzeller toimivat mainiosti, eikä emmentalillakaan pahaa tule. Grillaa munakoison viipaleet molemmin puolin oliiviöljyn kanssa. Ripotele päälle juustoraastetta. Anna juuston sulaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Nauti niin kalan, kanan kuin lihankin lisukkeena. Tai herkuttele hyvän leivän ja hummuksen kanssa.

Grillatut maissit Glorian ruoka-ja viinilehden mukaan

1 maissi/hlö
majoneesia
chiliä
limen lohkoja
parmesania
korianteria
suolaa
pippuria

Paahda maissit grillissä kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Pyörittele kypsät maissit majoneesissa. Puserra päälle limen mehua, ripottele päälle raastettua parmesania, chilin viipaleita ja hienonnettua korianteria. Tarjoa grilliruuan lisukkeena. Muista myös jääkylmä sol-olut limenviipaleella.

Ratatouille

Reippaasti oliiviöljyä
Munakoiso
Pari kolme sipulia
3-4 Valkosipulin kynttä
Pari pientä kesäkurpitsaa
Paprika
Puolisen kiloa kypsiä, mehukkaita tomaatteja
Pari laakerinlehteä
Timjamia, Rosmariinia ja Basilikaa
Balsamicoa
Suolaa
Sokeria noin 2 tl

Tämän voi tehdä padassa, kasarissa, muurikassa tai uunivuuassa. Paista ensin sipulit öljyssä ja sitten lisää muut kasvikset, mausteet ja nesteet sekaan. Hauduttele kannen alla kypsäksi. Jos teet uunivuuassa, laita vain kaikki aineet vuokaan ja siirrä se kuumaan uuniin kunnes homma on valmista.

Marinoitu ja paahdettu tofu

Paketti tofua
Marinadi:
Soijaa 3 rkl
Mirin-kastiketta 0,25 dl
Riisiviinietikkaa 0,25 dl
Vettä 1/2 dl
1 punainen chili siemenineen
Inkivääriä
(Lakritsijuurta)

Laita marinadin ainesket sekaisin ja tofu marinoitumaan päiväksi-viikoksi. Kun haluat käyttää tofun, ota se marinadista ja paista öljyssä pannulla tai paahda uunissa öljyllä voitelun jälkeen. Jos haluat nähdä vaivaa, pyörittele tofu ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja tämän jälkeen seesaminsiemenissä. Tämän jälkeen paista reippaassa öljyssä rapeaksi. Tarjoa vaikka ratatouillen kanssa.

Tölkkikanaa eli Beer Butt Chicken

1 kokonainen broileri

Marinadi:
chiliä
korianteria
limeä
persiljaa
hunajaa
pippuria
suolaa
öljyä

Kypsentämiseen
1 tölkkiä olutta/siideriä
öljyä
suolaa
pippuria

Valmista ensin marinadi. Hienonna chilit ja yrtit. Sekoita joukkoon hieman öljyä ja mausta limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Työnnä marinadia broilerin nahan alle. Voit myös halutessasi työntää nahan alle limen lohkoja. Hiero marinadia myös broilerin pintaan. Anna marinoitua 3-4 tuntia/yön yli.

Kuivaa ylimääräinen marinadi broilerin pinnasta pois. Juo 1/3 osa juomasta pois. Työnnä tölkki kanan persuksiin ja asettele kana grilliin tölkin ja jalkojen varaan. Grillaa hiljaisella tulella kannen alla 1-1/2 tuntia, kunnes broileri on kypsää. Voit sivellä kanan pintaan öljyä ja olutta/siideriä kypsennyksen aikana. Nauti yllä olevien lisukkeiden kanssa.


Salaatteja:



Mansikoita, kutunjuustoa ja balsamicoa

mansikoita
kutunjuustoa/kotijuustoa
tummaa balsamicoa

Pilko mansikat lautasen pohjalle. Kuutio päälle kutunjuusto. Tarjoa balsamicon ja mustapippurin kera.

Fetaa, oliiveita ja melonia

hyvää fetaa 1 pkt
mustia oliiveita
melonia(hunajameloni tai vesimeloni on meidän mielestä parasta)
oliiviöljyä

Pilko meloni kuutioksi. Lisää salaatin joukkoon fetan kuutiot ja oliivit. Ripottele päälle hyvää oliiviöljyä, sormisuolaa ja mustapippuria.


Villiyrttejä, punaherukoita ja manchegoa

Isomaksaruohoa, niittysuolaheinää, ketunleipää ja vuohenputkea jatkettuna tavallisella lehtisalaatilla tarpeen mukaan. Joukkoon kypsiä punaherukoita ja päälle manchegoa siivuina. Pelittää takuulla.


Viinit: 


Rieslingin ystäville suosittelemme aina luotettavaa itävaltalaista. Bründlmayer riesling Steinmassel toimii kuin junan vessa aikanaan.

Kevyemmän punaviinin suosijoille alkon ainoa Beaujolais Cru, Châteu des Poupets Juliénasista. Keveää marjaisuutta ja hentoa mausteisuutta. Viilennettynä pelittää helteelläkin grillisafkan kyljessä.

Alkosta ei näitä herkkuja juuri löydy, mutta jos jollakulla nyt sattuu lojumaan hyviä muscadeteja kaapin pohjalla, niin nytpä on oiva aika poistaa ne sieltä pyörimästä. Kuten tunnetttua, ei ole parempaa yhdistelmää kuin helteisen päivän ilta ja hyvin viilennetty muscadet.

Ja kuohuvaa pitää aina olla suositeltuna. Alkon tilausvalikoimaan on tullut kuun alussa Recaredon Relats Gran Reserva Brut Nature 2010, jota emme voi olla suosittelematta kokeilematta! Asia korjataan jahka tilausvalikoimasta tilatut viinit saapuvat Tampereelle.Tilalla vieraillessamme saimme niin perinpohjaisen ja innostuneen esittelyn talon viinifilosofiasta, että vakuutuimme täysin. Ja kuriositeettina, kaikki talon cavat kypsytellään luonnonkorkin alla kruunukorkin sijaan. Sitä paitsi taannoin avaamamme talon lippulaivaviini oli ehdottomasti paras maistamamme cava ikinä, joten uskallamme muitakin suositella.


torstai 24. heinäkuuta 2014

good old muscadet 2002

Toinen pullo Winebearin tilauksesta avattiin helteiden alettua, ja keliin sopien nautintaan valikoitui hieman erilainen muscadet.

Muscadet on siis Ala-Loiressa Pays Nantais'n alueella tuotettu viini, eikä sillä ole mitään tekemistä muscat-rypäleen kanssa. Rypeleenä viinissä on Melon de Bourgogne, joka on Chardonnayn sukulaisrypäle. Viinejä on pidetty helppoina ja simppeleinä helleviineinä, mutta laatutuottajat tahkoavat aluella todellisia helmiä.

Yksi näistä tuottajista on lähes legendaarinen Pierre Luneau-Papin, joka tuottaa viiniä Le Landreaun alueella Sevre et Mainen apellaatiossa. Hänen viiniään nyt maistoimme, eikä kyseessä ollut todellakaan mikään yksinkertainen kesävinkku.

Luneau-Papin Le L d'Or on lasissa keskisyvän värinen, aavistuksen vihertävä. Tuoksussa keltaista luumua, päärynää, huomattava laventelinen yrttisyys, jotakin pähkinäistä aavistuksena taustalla. Avauduttuaan viiniin tulee jopa petrolista, öljyistä tuoksua vaikkakaan ei samalla intensiteetillä kuin iäkkäässä rieslingissä. Selkeänä tuo kuitenkin on tuomassa jälleen uuden kerroksen jo muutenkin kompleksiseen aromimaailmaan. Suussa tämä 12-vuotias on todella freesi. Maku on keskitäyteläinen, alkuun sitruunainen. Maussa on todella voimakas mineraalisuus, ja tuo suolaisen kivinen fiiilis jää kutittelemaan kielelle lähes järjettömän pitkäksi ajaksi. Happoa löytyy, mutta se on iän myötä pyöristynyttä. Pääasiassa raikkaudesta vastaa tuo mineraalisuus, joka tekee viinistä todella herkullisen.

Mainittakoon vielä, että mekin totesimme saman aukiolokeston kuin Repository. Parani hapella päivässä ja toisessakin. Huhu myös kertoo, että seitsemänkymmentäluvun Lunea-Papinit ovat edelleen täydessä iskussa...

Tämä viini on täydellinen yhdistettävä varmaankin lähes kaikille mereneläville. Simpukat valkoviinissä tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta seuraavaksi ajatukset siirtyvät alkaneeseen rapukauteen: Tässä lie aivan täydellinen viini ravuille. Ei pysty paljon täydellisempää komboa ajattelemaan kuin rapuja, ranskalaisia, sitrustillimajoneesia ja tätä herkkuviiniä!

torstai 17. heinäkuuta 2014

Tervetullut lisä Tampereen ravintolakenttään: Pikkubistro Kattila

Nyt heinäkuun alussa avattiin Tampereen keskustan uusin ravintola, Pikkubistro Kattila Hallituskadulle. Ravintolasta on puhuttu jo pitkään, ja kovasti olemme sitä odottaneet. Nyt pääsimme viimein maistamaan ravintolan lounaan, joka oli ehdottoman positiivinen kokemus.

Ravintolan osakkaina ovat Mikko Reinikka, Silvia Castaño, Kauko Leppänen ja Anu Meuronen. Ravintolan kantavana ideana on luomu ja lähiruoka, mikä onkin luontevaa Tila kaupungissa-luomukaupan naapurissa. Ravintolaan tulee paljon tuotteita myös suoraan lähiseudun tuottajilta, muun muassa lihaa Pajuniemen tilalta.

Ravintolatila on valoisa. Ovesta tullaan suoraan tiskille, johon saimme jättää lounastilauksemme. Lounasvaihtoehtoina on päivittäin kasvis- kala- ja liharuoka. Lounasannoksilla on kaikilla sama 10 euron edullinen hinta. Pöydät on ravintolassa sijoitettu ikkunoiden ja puoliavoimen keittiön väliin, ja tunnelma onkin varsin intiimi; Vähän kuin olisimme syömässä jonkun kotona. Myös 9 kuukauden ikäinen tättähäärämme arvosti avointa ja ilmeisen kiinnostavaa näkymää keittiöön. Sisustuksessa on muutenkin yhdistelty onnistuneesti perinteistä ja modernia. Upeat massiivilankkuiset pöydät, moderni  ikkunaseinä ja kiiltävä keittiön puoli pelaavat hyvin yhteen.

Alkuun saimme lounaaseen kuuluvat salaatit: Simppelisti aivan tuoreita salaatinlehtiä hyvän oliiviöljyn, balsamicon ja leivän kanssa. Kaunis, pieni ja ruokahalun herättävä aloitus.

Varsinaisena ruokana söimme molemmat lohta, joka tarjoiltiin paistettujen juuresten ja voikastikkeen kera. Annos oli koottu kauniisti, ja maut olivat juureksissa ja kastikkeessa täysin kohdallaan. Lohimedaljongin puolikas oli sen sijaan paistettu aavistuksen liian kuivaksi. Voisen, herkullisen kastikkeen kanssa tuo ei kuitenkaan turmellut annosta.

Palvelu oli ystävällistä ja miellyttävää huolimatta siitä, että lapsukaisemme selvitti asioitaan ajoittain hyvin kuuluvasti ja heitteli lattian täyteen leivänpalasia. (Jos joku ravintolan henkilökunnasta lukee tätä, niin pahoittelumme...)

Viininä maistoin ruuan kanssa lasillisen suositeltua Vogtin rieslingiä Alsacesta. Alsacelaiseksi melko kevyt ja sitruunainen riesling, jossa huomattava mineraalisuus. Täysin kuiva ja sitruunainen viini toimi lohen kanssa hienosti.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ravintola aivan Tampereen keskustorin kupeessa. Intiimi ja tervetulleeksi toivottava miljöö. Ruoka oli mauiltaan loistavaa ja tuoretta, palvelu asiantuntevaa ja ystävällistä. Annokset lounaalla oli mitoitettu istumatyöläisen kulutuksen mukaan, eli aamuisen tennispelin jälkeen hieman naftisti. Toisaalta tätä voi pitää suurena plussana, ravintolassa voi hyvin lounastaa päivittäinkin keräämättä suurempaa vararengasta.

Kokeilemisen arvoinen lounas. Me aiomme takuulla palata illallisaikaan. Ja ilman lasta.


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Le Briseau Coteaux-du-Loire 2009

Hiljattaiselta Helsinki-visiitiltä realisoitui viimein kaappiin 9 mielenkiintoista WineBearilta tullutta pulloa. Näiden saapumisen suhteen alkoi jo loppua usko, kun viivästys toisensa jälkeen koetteli hermoja. Lopulta nämä kuitenkin saatiin kotiutettua ja ensimmäinen pullo avattua.

Le Briseau on Christian Chaussardin ja Nathalie Gaubicherin viinitila Loiressa, Tourainen pohjoisosassa. Tarhoja on Jasnieres'n ja Coteux-du-Loiren alueilla. Viinit tuotetaan luomuna ja ilmeisesti myös biodynamiikkaa noudattaen. Viineihin lisätään äärimmäisen vähän rikkiä, ja kaikki valkoiset käyvät läpi malolaktisen käymisen sekä kypsytyksen vanhassa tammessa.

Chaussard toimi ennen viinitilalliseksi ryhtymistä enologian opettajana Amboisen Lycee Viticolessa. Hän perusti Domaine Briseaun yhdessä Gaubicherin kanssa vuonna 2002, ja tila on laajentunut vuosien aikana kattamaan 11 tarhahehtaaria, joilla kasvatetaan pineau de aunista, côt:ia eli malbecia, gamayta ja chenin blancia. Lisäksi talo ostaa rypäleitä muilta kasvattajilta.

Le Briseau on talon perustason valkoinen. Viini on lasissa melko syvä keltainen, kirkas. Liikkeeltään kohtalaisen raskas. Tuoksussa on hyvin kypsää omenaa ja mantelia. Lisäksi saan nokkaani selkeän vaniljaisen aromin, joka muistuttaa jännittävällä tavalla rommia. Suussa viini on melkoisen täyteläinen, jäännössokeriakin löytyy vähäistä enemmän. Happorakenne on hyvä, viini pysyy raikkaana. Mineraalisuudessa on jopa suolainen vivahde.

Viini on selkeästi saanut happea malolaktisen käymisen aikana, ja tämä oksidaatio lienee vastuussa tuosta rommia muistuttavasta aromista.

Aivan huippu Chenin Coteaux-du-Loiresta; Hyvin täyteläinen ja 'iso', mutta silti raikas. Aivan omanlaisensa aromimaailma ja huikea mineraalirunko. Tämä viini kestää roisimpaakin ruokaa. Kohtalainen makeus tuo mieleen ankanmaksan, mutta toisaalta aromimaailma muuten saattaisi mennä paremmin yhteen merenelävien kanssa. Niinpä päädynkin suosittelemaan savustettua mätiä tai savustettua turskanmaksaa: Kesäisesti voit paistaa suolaisia muurikkalettuja, täyttää ne sipulisilpulla, etikkaisilla hölskytyskurkuilla ja edellämainituilla kala-asioilla. Kääri rullalle ja laita lautaselle tarjolle kunnon turaus smetanaa ja valuttele smetanan päälle hiukan hunajaa. Veikkaan että pelittää!

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kesätauko!

Blogissa on ollut hiljaista, koska kesän viimein tultua siirsimme residenssimme 15 kilometriä pohjoiseen kesämökillemme Tampereen Sorilaan. Paikka on maaseudulla kaupungissa, kätevän tunnin pyörämatkan päässä ja kaupungin bussilinjan päättärillä. Blogi emme kuitenkaan jaksaneet päivitellä ennenkö nyt kaupunkiin palattua.

Tähän voisimme heitellä hieman kesäisiä reseptejä, joita on toteutettu osin oman puutarhan annista. Kylmä kesäkuu tosin on viivyttänyt Heikin rakkaan kasvimaan starttia, mutta sipulia, valkosipulinvartta, salaatteja, persiljaa ynnä muuta puskee kuitenkin kotitarpeiksi. Ja kun tuttu kalastaja myi vielä 6 kiloa kuhaa sopuhintaan juuri ennen mökille lähtöä, niin herkuttelu oli taattua!

Savukuhaa ja avokadosalsaa

Resepti oli simppeli:
pari avokadoa
puolikas chili
1 sipuli
1 valkosipulin varsi
musta- ja valkopippuria
suolaa
1 limetin mehu
(sokeria, jos tykkää)

Kaikki muu paitsi avokado hienonnetaan pieneksi ja sotketaan sekaisin, avokadot hieman suurempina paloina varovaisesti joukkoon. Anna makujen tasaantua jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua tuoreen savukalan lisukkeena. (Jos haluat salsaan aasialaisen twistin, lisää vain raastettua inkivääriä joukkoon. Myös tämä versio toimii kalalle, paremmin varmaan kuitenkin lohelle kuin kuhalle.)

Tämän ruuan viiniksi voisin suositella vaikkapa alkon uutuutta, Copatintonkin facebookissa kehumaa José Parienten Verdejoa Ruedasta. Tämä suositus on kyllä hieman sokko, sillä kyseistä viiniä emme itse ole maistaneet. Jos tämä alkon versio kuitenkaan muistuttaa lähellekään maistamiamme Ruedan Verdejoita, niin toiminee hienosti: Vihreää raikkautta, vaaleita hedelmiä ja mausteisuutta sekä chiliselle salsalle riittävä täyteläisyys.

Kyytipojaksi näille vielä helteisen kesäpäivän ilta, kaunis auringonlasku ja hyvää seuraa niin takuulla rokkaa!

(Meinasin laittaa kesäisen mökkikuvan siitä, miten lapsella voi olla hauskaa puhallettavassa uima-altaassa. Koska google todennäköisesti kuitenkin poistaa kuvan lapsipornona, niin jätettäköön väliin.)

-heikki-



perjantai 4. heinäkuuta 2014

Jean Rijckaert Savagnin Les Sarres

Kuten voitte lukea mm. viinihullun päiväkirjasta, ovat Juran viinit nyt selvässä nosteessa. Alue on pitkään ollut unohduksissa. Suomessa tuon voi ymmärtää, alueella harva tuottaja pystyisi tarjoamaan riittäävää volyymia alkon massaostoihin. Alueen viinit ovat kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoisia ja omaleimaisia. Jura sijaitsee aivan Ranskan itäosassa, Burgundin ja Sveitsin välissä. Ilmasto muistuttaakin kohtalaisesti Burgundia. Maaperä on kalkkikivinen ja peräisin jurakaudelta (joka on saanut nimensä Juran mukaan). Viljeltyjä rypäleitä ovat punaisista Poulsard ja Pinot Noir, valkoisista Savagnin ja Chardonnay. Savagnin etenkin on varsin omaleimainen, gewurzille sukua oleva lajike.

Alueen perinteiset klassikot ovat vin jaune ja vin de paille. Vin Jaune eli keltainen viini valmistetaan samantyyppisesti kuin sherry: Poimitaan hyvin kypsät savagnin-rypäleet, viiniytetään ja jätetään suuriin tynnyreihin kuudeksi vuodeksi kypsymään. Osa viinistä haihtuu ja loppu oksidoituu lievästi. Viiniä kuitenkin peittää hiivakatto, joka estää liiallisen hapettumisen ja tuo viiniin oman jännittävän arominsa. Viinistä tulee voimakkaan pähkinäistä. Chateau-Chalonin AC on tunnetuin Vin Jaunea tuottavista AC-alueista.

Vin de paille on makea viini, jonka valmistus vastaa jokseenkin italialaisten tapaa tehdä makeita viinejä kuivatuista rypäleistä.

Nyt maistettu viini ei kuitenkaan edusta kumpaankaan alueen perinteisistä tyyleistä, sillä se on tuotettu savagnin-rypäleistä ilman oksidaatiota. Jean Rijckaert ei olekaan paikallinne tuottaja, vaan belgialainen viinitekijä jolla on tarhoja sekä Burgundissa että Jurassa. Hänen viinintekofilosofiansa on naturalistinen ja mahdollisimman vähän puuttuva. Kyseessä on siis luomuviini ilman sertifikaattia. Viini tulee cotes du juran apellaatiosta.

Lasissa Les Sarres on syvän kullankeltainen ja suhteellisen raskasliikkeinen. Viinissä tuoksuu hyvin kypsä siiderimäinen omena ja aromaattinen kukkaisuus. Lisäksi selkeä pähkinäisyys, joka tuo jollakin  tavalla mieleen shamppanjan paahteisuuden. Suussa viini on melkoisen täyteläinen, omenasiiderinen. Maussa on pähkinäistä ja voista täyteläisyyttä, mutta toisaalta viinin voimakkaat hapot pitävät kokonaisuuden raikkaana. Jälkimaku on pitkä ja aromaattinen.

Tämä oli takuulla yksi kiinnostavimpia ja miellyttävimpiä maistamiani valkoviinejä. Harmittaa vain, että avasin pullon aivan hieman liian aikaisin: Kanttarelliaika ei ole aivan vielä alkanut, ja tämä pähkinäinen herkku olisi ollut niin pomminvarma kyytipoika kermaiselle kanttiskastikkeelle ettei hyvä tosikaan.