Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Pari lagrenia testissä; Colterenzio ja Terlan


Toista viiniä on maistettu aiemminkin, pari vuotta sitten Colterenzion tastingtilaisuudessa Ravintola Piemontessa Tampereella. Edellisestä kerrasta on aikaa. Itse asiassa Heikki maistoi tällä kertaa salaa kaadetun viinin sokkona. Aiemmin tällaiset sokkomaistot ovat osuneet päin mäntyä, joten hakuammunnalla lähdettiin jälleen. Maussa jokin kuitenkin muistutti kovasti Pohjois-Italiasta, ja arvauksena Lagrein oli oikein. Tuottaja meni kuitenkin väärin, luulin tätä Cantina Terlanin Lagreiniksi. Mutta lähelle kuitenkin.

Viini oli väriltään syvän purppurainen, vaalea rengas reunassa varsin kapea. Tuoksu oli punaisen marjainen ja yrttisen paahteinen. Suussa edellisten lisäksi melko tuntuvaa tammisuutta. Viini on tiukan hapokas. Suutuntuma on aluksi melko ohut tuoksun lupaamaan nähden. Lopussa tanniinit kuitenkin potkaisevat melkoisen töyssyn. 

Colterenzion lagrein 2010 oli muistikuvaani ohuempi. Edellisen kerran maistettu oli eri vuosikertaa (2007), ja tämä selittääkin varmaan eron. Tuo kyseinen vuosikerta oli nimittäin tuottajan kertoman mukaan 
paras aikoihin. Huono ei ollut tämäkään, ja me ainakin pidämme lagrein-viinejä yleisesti ottaen hyvinä. 

Alkon valikoimaan on tullut hiljattain Cantina Terlanin Lagrein Gries, josta a-marketti pyytää kohtalaisen suolaista hintaa. Tämän pullon kuitenkin maistoon hankimme vaikka sielua riipaisi. 

Viini oli väriltään syvän purppurainen, melko lähellä edellistä. Tuoksu oli pehmeämpi, mausteisempi. Suussa tämä oli selvästi hedelmäisempi ja täyteläisempi kuin Colterenzio; varsin tamminen ja mausteinen. Pitkä jälkimaku jopa makeahkon vaniljainen. 

Viineistä Colterenzion lagerein on mielestäni uskollisempi rypäleen omille aromeille, Gries ehken hivenen 'pumpattu'. Kumpikin näistä oli kuitenkin varsin nuori lagrein, ja molemmat tulevat varmasti kehittymään mielenkiintoisiksi muutamissa vuosissa. 

Tällaista paluuta Pohjoiseen Italiaan tänään. Etenkin hyvää rakennetta vaativien, selkeiden liharuokien kanssa nämä viinit ovat omiaan. Suosittelemme kuitenkin Lagreineja kaikille voimakkaista, omaleimaisista punaviineistä pitäville!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti