Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

viikonlopun viini - Pullus G SB

Bongasin alkon uutuudet-listalta mielenkiintoiselta vaikuttavan valkoviinin, Slovenialaisen Sauvignon Blac-rypäleestä valmistetun Pullus G:n. Ja tuota kummallisuuttahan oli pakko hankkia, melko irvistyttävästä hinnasta huolimatta.


Tuottaja on Ptujska Klet-niminen viinitalo, jokanka juuret ulottuvat 1200-luvulle. Tila sijaitsee Ptujn kaupungin liepeillä Koillisessa Sloveniassa. Tilan Pullus-sarjan viinit näyttävät ainakin viinitalon nettisivujen perusteella voittaneen kasan palkintoja eurooppalaisissa viinitapahtumissa.

Slovenian viininviljelykulttuuri lienee varsin vanhaa perua, alueen viinejä arvostettiin jo roomalaisaikana. Kuten monen muunkin asian kohdalla kävi, tuhosi sosialistinen järjestelm täämänkin pitkän perinteen. Neuvosto-imperiumin hajottua entisisssä itä-blokin maissa on kuitenkin paikoittain alettu jälleen panostaa määrän sijasta laatuun. Nyt työn tulokset alkavat ilmeisesti näkyä. Viinilehtikin julkaisi jo reilu vuosi sitten artikkelin itä-euroopan nousevista viinimaista, ja tuolloin povasi että seuraavan kymmenen vuoden sisällä tullaan näkemään alueen nousu viinikartalle. Nyt maistettu voi olla tämän nousun ensimmäistä aaltoa.

Kuva Alkon sivuilta
Ensin kommentoitakoon etiketin visuaalista ilmettä, joka vaikuttaa erittäin huolellisesti suunnitellulta, tyylikkään modernilta. Jo tämän perusteella on luvassa jotakin muuta, kuin mitä mielikuva itä-eurooppalaisesta viinistä antaa odottaa. Sulkimena on modernisti kierrekorkki. Visuaalinen ilme on puhdaspiirteinen, tyylikäs. Ei ranskalaisia vaakunoita tai linnoja, ei söpöjä eläimiä tai pyöräileviä kesämekkotyttöjä.

Lasiin kaadettu viini on läpikuultava, hyvin haalean kellanvihertävä.  Heti avaamisen jälkeen lasista nousee epämiellyttävä rikkinen kananmunan tuoksu, joka hieman säikähdyttää ja tuo mieleen halvan Soaven. Tämä kuitenkin väistyy viinin tuuletuttua muutaman minuutin. Tuoksu on herukkainen ja selvästi vihreä, tuo mieleen tomaatinlehden. Myös sitruksista aromia löytyy. Viileänä maistettaessa maussa korostuu sitruksinen ja herukkainen aromi, ja hapokkuus on erittäin voimakas. Kun viini hivenen lämpenee lasissa, muuttuu maku miellyttävämmäksi: alkuun suuhun nousee vihreiden makujen aalto, nokkonen ja tomatinlehti. Hapokkuus pitää viinin ryhdikkäänä lämmettyäänkin. Jälkimaku on varsin pitkä, ja suuhun jää viipyilemään varsin miellyttävä herukkainen varsin pitkäksi ajaksi.

Tätä viiniä sopi maistella ihan sellaisenaan ilman ruokaakin, etenkin parvekkeella istuskellen ja satunnaisista auringon pilkahduksista nauttien.  Tämä toimisi todennäköisesti hyvinmyös juustojen kanssa, saattaisin hyvinkin kuvitella nauttivani tätä esimerkiksi vuohenjuuston ja hunajapaahdettujen saksanpähkinöiden kanssa. Tätäpä onkin kokeiltava illalla, pullonpohjalla on vielä...

Tuote oli siis mielenkiintoinen, joskaan ei mielestäni alkon hinnan arvoinen. Mutta harrastukset eivät ole ilmaisia... Suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista. Ja veikkaanpa minäkin tahollani, että Itä-euroopan vanhat maat tulevat vielä näyttämään kyntensä. Itse aion ainakin seurata tilannetta entistä tarkemmin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti