Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 30. huhtikuuta 2012

Muutama arvio vielä ennen vappua!






Muutama arvio vielä ennen vappua!

Ennenkö kuplat huuhtovat pään tyhjäksi täytyy postata arviot 
muutamasta maistetusta viinistä.
Sunnuntain päivällisellä avattiin pitkään säästelty, Tanniinin 
aikanaan valmistujaislahjaksi (2008) saama pinot. Lankomies lahjoitti 
tuolloin pullon, ja nyt kyseisen henkilön läsnäollessa se viimein 
korkattiin. Kyseessä oli siis Bourgognelainen Domaine des Perdrex Nuit 
st. Georges premier cru aux Perdrix, vuosikerta 2002.
Viini oli väriltään jo rusehtavaan kääntynyt. Sen tuoksussa oli 
kuitenkin edelleen voimakkaan marjainen aromi, lähinnä puolukka ja 
vieno mansikka nousivat mieleen. Kuitenkin viinissä tuoksui vahvana 
myös tammiaromi. Tuoksu toi jossainmäärin mieleen paahteisen 
hakkuuaukin puolukkämättäineen. Toivottavasti tällainen maalaileva 
kuvailu sallitaan, viini oli niin loistava kokemus että vielä näin 
seuraavanakin päivänä olen ihan fiiliksissä. Maussa oli hyvä 
marjaisuus, hapot olivat loistavassa kunnossa edelleen. Pyöreitä 
tannineja oli sopivasti. Viini täydensi loistavasti ruokaa, lautasella 
pinot noir-risoton päällä loistavan rosé ankanrinta. Tämä oli 
taivaallista.
Perjantaina löytyi toinen loistava makupari. Viikolta jäänyttä, hieman 
intialaisittain maustettua munakoiso-herkkusienipaistosta tuli 
jatkettua kesäkurpitsalla ja hieman liian suurella hyppysellä currya. 
Kurkuman karvaus pyrki karkaamaan kimppuun ruuasta. Auki sattui 
kuitenkin olemaan Columbia Wineryn Small lot riesling, ja siitäpä 
löytyi apu. Aavistuksen makea, voimakkaan petrolinen ja mineraalinen 
jenkkiriesling pehmesi ruokaa, ja toisaalta ruuan karvaus teki 
viinistä raikkaamman ja korosti kivasti makeutta. Kyse lienee samasta 
efektistä kuin aiemmin todettu yhdistelmä vahvasti humaloitu porter + 
gewurztraminer. Kokeilkaa, jos ette usko.
Hauskaa vappuaattoa kaikille!
Drink responsibly.

-Tanniini-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti