Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 14. elokuuta 2017

Maailman ympäri Italiassa: Tattirisottoa!!!

Elokuussa alkaa Suomesta löytyä herkkutatteja, joten tämä italialaisten herkku on Suomessa nyt sesonkiruokaa. Italiassa tatteja löytyy etenkin Alppiseuduilla ja Apenniinien vuorilta, ja tiettävästi ihmisiä kuolee silloin tällöin tattionnettomuuksissa, kun innokkaat sienestäjät ryntäävät jyrkille rinteille aamuhämärissä päästäkseen apajille ennen muita.

Herkkutattirisotto: 


4:lle
2 dl risottoriisiä (itse käytämme risottoon Bomba-paellariisiä)
vajaa litra kasvislientä
1 dl raastettua pecorinoa
2dl valkoviiniä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
puoli kiloa herkkutattia sekä muutama pieni ja napakka koristeeksi
persiljaa
salviaa
suolaa
öljyä

Valmista ensin pikkutateista koristeet: Leikkaa parin millin siivuiksi ja paista matalahkossa lämmössä runsaassa öljyssä kunnes ovat hieman rapsakoita. Nosta sivuun paperille ja ripottele päälle suolaa.

Silppua sipuli ja valkosipuli hyvin hienoksi. Freesaa hetki öljyssä. Lisää hienonnetut tatit, jatka paistamista kunnesenimmät nesteet ovat haihtuneet. Kaada pannulta sivuun odottoamaan. Lämmitä kasvisliemi kiehuvaksi. Freesaa kasarissa riisiä, kunnes jyviin alkaa ilmestyä ensimmäisiä rusehtavia läiskiä. Lisää viini, annan imeytyä. Lisää kuumaa kasvislientä pari desiä kerrallaan, kunnes jyvät alkavat hajota. Pidä koostumus löysähkönä. Lisää lopuksi tattiseos riisien ollessa vielä aavistuksen raakoja, annan pehmetä sitten vielä hetki. Voit tehdä risoton etukäteen tähän vaiheeseen ja kypsentää sen loppuun juuri ennen tarjoamista. Kun riisit ovat kypsiä (purutuntumaa pitää jäädä kohtalaisen reilusti), lisää juusto ja silputut yrtit. Nosta lautaselle, koristele tattisiivuilla.

Juomasuositus

Viinisuositus on pitkällinen suosikkimme, Fontanafreddan Langhe Nebbiolo. Laadukas nuorempi ja raikas nebbiolo, jonka hapokkuus ja runsas tanniinisuus leikkaavat hyvin runsasta risottoa. Nebbiolon kukkainen ja hieman tervainen aromimaailma on kuin tehty tattien pariksi!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Maailman ympäri Italiassa: Alkuruuaksi tomaatti-mozzarellasalaattia

Italian ruokakulttuuri on monipuolinen: Pohjoisessa ruuat ovat runsaita ja usein kermaisia, niissä käytetään etenkin Alppien alueella riistaa ja naudanlihaa. Rannikoilla syödään kalaa ja äyriäisiä: Napolin fritto misto tästä oivana esimerkkinä. Etelään mentäessä kerma ja voi vaihtuvat oliiviöljyyn, ja monien ruokien pohjana ovat satoina eri lajikkeina kasvavat tomaatit.

Yksi Italian tunnetuimmista juustoista on mozzarella, jota tuotetaan etenkin Campanian alueella puhvelinmaidosta. (Puhvelit ovat tulleet alueelle aikanaan maurilaisten valloittajien mukana Afrikasta ja viihtyvät hyvin alueen kuumassa ja kosteassa ilmastossa.)

Tomaatti-mozzarellasalaatti


Tässä alkuruuassa yhdistyykin monta leimallisesti italialaista raaka-ainetta:
Mozzarellaa (noin 100 g / syöjä)
Tomaattia
Basilikaa
Oliiviöljyä
Ikääntynyttä modenalaista balsamiviinietikkaa
Suolaa

Leikkaa tomaatti viipaleiksi. Levitä laakealle vadille. Valuta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Revi tomaattien päälle mozzarellaa ja pirskotele vielä kaiken päälle balsamicoa. Viimeistele basilikanlehdillä. Nauti alkuruokana hyvän rapeakuorisen leivän kanssa.

Viinisuositus

Viiniksi tälle alkuruualle sopii kevyt Chianti tai rosso di montepulciano. Näitä löytyy alkosta runsaasti, mutta tässä kannattaa olla tarkkana tammen kanssa: Etenkin monet Chianti Classicot ovat melko tammisia, mikä ei välttämättä toimi salaatin kanssa kovin hyvin. Siten kannattaa valita kevyt (ja usein edullisempi) perus-Chianti kuten vaikkapa Vernaiolo Chianti. Raikas, melko hapokas ja helposti lähestyttävä sangiovese-vetoinen viini toimii hyvin tomaatti-mozzarellasalaatin kera.

Toisena vaihtoehtona paljon parjattu lambrusco: Viineillä oli pitkään huono maine lähinnä siksi, että maahan tuotiin vain teollisesti tuotettuja heikkolaatuisia viinejä. Alkon tilausvalikoimasta löytyy kuitenkin myös muutama laadukkaampi Lambrusco. Medici Ermete Concerto tulee Emilia-Romagnan alueelta jossa pirskahteleva lambrusco on valtaviini. Raikas ja kevyesti kuohuva punaviini sopii erittäin hyvin sekä aperetiiviksi että tämän klassikkoalkuruuan kanssa nautittavaksi!


perjantai 4. elokuuta 2017

Maailman ympärimatka heinäkuussa Libanonissa.

Heinäkuu on kääntynyt jo elokuun puolelle ennen kuin ehdimme julkaisemaan tämän koontipostauksen. Heinäkuun maa valikoitui aika puhtaasti viinien perusteella, koska halusimme tähän sarjaan ehdottomasti mukaan Libanonin kulttituottajan Musarin viinit.




Elokuussa maailman ympäri matka matkustaa Italiaan, kun kaikki kertaa siellä tänä kesänä vierailemme.





keskiviikko 2. elokuuta 2017

Occhipinti sp68 bianco

kuva: www.agricolaocchipinti.it
Occhipintin SP68 rossoa kehuimme aivan hiljattain, ja nyt on valkoisen vuoro! Maistoimme tätä viiniä ensimmäisen kerran BasBas and Staff-viinibaarissa kevättalvella ja ihastuimme heti. Keväällä saimme kotiin muutaman pullon osana Vino Nostrumin Occhipinti-pakettia.

SP68 Bianco on sekoitus albannello- ja zibibbo- (AKA muscat) rypäleistä. Albanello on Sisilian kaakkoisosien paikallinen rypälelajike. Arvellaan, että kreikkalaiset toivat sen saarelle koska sen viljely oli keskittynyt Syrakusan kreikkalaiskaupungin ympäristöön. Lajikkeen luultiin 1900-luvun puolivälissä jo hävinneen, mutta vanhoja köynnöksiä kuitenkin löytyi, ja 1970-luvulta lähtien lajiketta on viljelty hitaasti lisääntyvissä määrin Catanian ja Vittorian alueilla. Muscat on tunnetumpi lajike, jonka erittäin kukkaiset aromit ovat viineistä melko helposti tunnistettavissa.

SP68 on saanut maseroitua 15 päivää kuorikontatissa, selvästi pidempään kuin useimmat valkoviinit. Käymisen jälkeen viiniä on kypsytetty 6 kk sementtitankeissa ja tämän jälkeen tasoiteltu kuukausi pullossa ennen liikkeellelaskua.

Viini on väriltään kullankeltainen, keskisyvä ja suodattamattomana hieman samea.
Tuoksussa ylikypsää melonia, eksoottista yrttisyyttä, voimakasta terpeenistä kukkaisuutta. Maku yllättävän raikas, hapokas. Melko runsaan alkoholinen runko, jossa aromipaletilla kypsää hedelmäisyyttä, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Jälkimaussa aivan hento katkeruus kuorikontaktista.

Täyteläinen runsas valkoviini runsaasti yrteillä maustettujen, öljyisten ruokien kaveriksi.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Maailman ympäri Libanonissa: Jälkiruuaksi mantelibaklavaa ja aprikoosia


Lehtevää filotaikinaa käytetään monissa Lähi-Idän jälkiruuassa, ja niinpä kehittelimme jälkiruuan, jossa on paistettua aprikoosia ja filotaikinaan piilotettuja hunajaisia manteleita. Yksinkertainen, helposti valmistuva herkku, jonka seurassa voi halutessaan vielä tarjota vaniljajäätelöä.

Baklava:
100 g manteleita
5 rkl hunajaa
1 tl kanelia
½ tl neilikkaa
filotaikinaa
voisulaa voiteluun

Pilko mantelit veitsellä karkeasti. Laita kaikki ainekset pannuun ja paista pari minuuttia niin että mausteet kypsyvät ja hunaja hieman tiivistyy. Laita sivuun.

Leikkaa filotaikinasta 6 kpl noin 10 cm leveitä soiroja. Laita leivinpaperille ensimmäinen soiro, voitele voilla. Nosta päälle toinen, voitele. Kolmannen kerroksen päälle ensimmäinen mantelikerros: Nostele puolet manteli-hunajamassasta taikinasoirojen toiseen päähän ja käännä kaikkien kolmen kerroksen toiset päät päälle. Lado sitten vielä kolme soiroa edellisten päälle voidellen välit, laita loppu manteliseos edellisen kerroksen päällä olevalle osalle ja taita tyhjät päät mantelitäytteen päälle. Voitele pinta ja laita 200-asteiseen uuniin reiluksi kymmeneksi minuutiksi kunnes pinta on ruskehtunut.

Puolita aprikoosit ja poista kivet. Leikkaa vielä puolikkaat lohkoiksi ja paista voi-sokeriseoksessa pannulla. Kokoa annos laittamalla lämpimät aprikoosit alle ja nostamalla baklavasta leikattu siivu näiden päälle. Koristele mintunlehdellä ja tomusokerilla.


Libanon ei varsinaisesti ole tunnettu jälkiruokaviineistään, joten tässä joudumme turvautumaan ensikuun matkakohteen tuotteeseen: Sisilian rannikon Pantelleria-saarella valmistetaan Moscato de Alexandria-rypäleestä makeaa Passito-jälkiruokaviiniä, joka sopii tälle annokselle mainiosti: NES Passito de Panteleria on aprikoosinen ja hunajainen ja hunajatäytteen lämmintä mausteisuutta toistava viini, jonka makeus riittää mainiosti tälle jälkiruokaherkulle.



sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Cantina Castello di Torre in Pietra: Vierailun arvoinen viinitila Rooman kupeessa

Kun varasimme lennot Roomaan ja talon Bracciano-järven rannalta noin 50 km Rooman pohjoispuoleleta emme suunnitelleet viinimatkaa. Käsityksemme Lazion viineistä ei ole ollut järin korkea, mutta koska alueella viiniä kuitenkin tehdään ja mukana oli ihmisiä joille vierailu viinitilla oli uusi kokemus niin piti joku visiitti varata.

Nettisivujen selailun kautta päädyimme varaamaan maistelun ja kellarikierroksen Torrimpiertrassa Rooman luoteispuolella sijaitsevasta Cantina Castello di Torre in Pietrasta. Valinta oli sattumanvarainen mutta osoittautui onnistuneeksi. 

Tilalla on pitkä historia, sillä se on osa paavi Sixtus V itselleen 1500-luvulla hakkimaa valtavaa maatilaa. Viininviljely alkoi jo tuolloin ja nykyisin käytössä olevat tarhat osoittautuivat vuosisatojen saatossa parhaiksi paikoiksi viljellä köynnöksiä: Maccaresen kunnassa sijaitsevat tarhat ovat erittäin lähellä rannikkoa, jossa merituuli pitää köynnökset terveinä ja tuo hapokkuutta säilyttävää viileyttä.

Vuosisatojen kuluessa tila vaihtoi omistajaa useasti ja päätyi lopulta kymmenistä tuhansista s
hehtaareista 150:n kutistuneena nykyiselle omistajasuvulle, Albertineille 1926. Osan Corriere della Serasta omistanut Luigi Albertini ehosti tilaa ja kehitti viinintuotantoa. 1930-luvulla kaivettiin nykyisinkin käytössä olevat viinikellarit Torrimpietran linnan takana olevaan tuufakivikallioon. Nykyisen muotonsa tuotantotilat saivat 1970- ja 80-luvuilla Filippo Antonellin valvonnassa. 

Viiniköynnöksiä kasvaa nykyisin 50 hehtaarilla tilan 150:stä. Maaperä on hietasavea, jossa on joukossa merenpohjasta nousseita kalkkisia äyriäisjäänteitä. Valkoiset lajikkeet (fiano, vermentino, malvasia puntinata, chardonny, trebbiano) kasvavat hiekkaisemmilla mailla ja punaiset (sangiovese, montepulciano, cesanese, syrah, merlot) savisemmassa maassa. Tarhoja viljellään luomumenetelmin, mikä on kuulemma kohtalaisen helppoa koska aivan meren äärellä tautipaine on melko vähäinen. 

Kellaritilat sijaitsevat Torrimpietran pienessä kylässä vanhan linnan vieressä sijaitsevaan kallioon kaivetussa luolassa. Viinejä käytetään terästankeissa ja suurissa betonisammioissa, punaisia kypsytetään osin burgundityyppisissä tammitynnyreissä ja osaa suuremmissa botti-tammisammioissa.

Maistelimme tilan viineistä kolme, ja ne kaikki yllättivät positiivisesti. 

Chardonnay on korka-alkoholinen ja täyteläinen mutta silti yllättävän raikas ja ruokaystävällinen viini, jonka aromimaailmasta nousee olkea, vaaleaa kukkeutta ja täyteläisempää ananakseen vivahtavaa tuoksua. Suussa täyteläinen, kuitenkin yllättävän hapokas ja mineraalinen.  

Seará on 100 % syrah-rypäleestä tehty rosé. Viini on melko tummanpunainen 6-8 tunnin kylmämaseraation jäljiltä. Tuoksussa mansikkaa, kirsikkaa ja kukkaisuutta sekä häivähdys syrah:n mausteisuutta. Suussa raikas ja naukkailtava. Erittäin hyvä aperetiivirosé Italian lämpimiin iltoihin! 

Terre di Breccia on 60-40-sekoitus montepulcianoa ja sangiovesea. 9 kuukautta ranskalaisessa tammessa kypsynyt viini on luonteeltaan erittäin italialainen: Tuoksussa on hapankirsikkaa ja hentoa tupakanlehteä sekä montepuncianon tuomaa maanläheisyyttä. Tammen jäljiltä aistittavissa hentona lämmintä mausteisuutta. Suussa tämäkin viini oli varsin hapokas. Makupaletilla hedelmäisyys nousee esiin runsaampana ja kypsempänä, sitä tukee mukavasti tammen antama mausteisuus. Keskipitkä jälkimaku on miellyttävä.

Viinejä ei luonnollisesti Suomesta saa, mutta systembolagetista niitä kuulemma löytyy. Myyntijohtajan mukaan tila kuitenkin etsii maahanuojaa Suomesta, joten jos joku kiinnostuu hintaansa nähden laadukkaista Lazion viineistä niin  myyntijohtaja kehotti pyytämään näytteitä!

Tila oli hieno vierailukohde: ajomatka kylään on maisemallisesti kaunis ja linna sekä pieni kylä ovat jo sinänsä näkemisen arvoiset. Suosittelemme lämpimästi kaikille Rooman seudulla vieraileville viininystäville visiittiä. Tilalla on myös ravintola, joten suosittelemme visiitin ajoittamista lounasajan ympärille!


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Maailman ympäri Libanonissa: Pääruuaksi yrttilammasta ja sitrussalaattia

Tämä resepti on erittäin yksinkertainen ja kesäisen kevyt: Yrttisiä lampaankyljyksiä grillistä tai pannulta ja seuraksi kesän sadosta sitruunalla maustettua salaattia. Leipää ja viiniä kylkeen niin elämä hymyilee.

Yrttilammasta ja sitrussalaattia

Lammas:
1-2 lampaankyljystä per syöjä

Yrttikuorrute:
50 g oliiveja
3 valkosipulinkynttä
puoli desiä oliiviöljyä
20 salvianlehteä
nippu korianteria
1 sitruunan mehu ja kuori
2 tl suolaa

Laita kaikki blenderiin ja soseuta. Hiero yrttiöljy lampaankyljyksiin.

Sitrussalaatti:
2 nippua lehtisalaatteja (romaine ja batavia, esim).
minttua ruukku
2 sitruunaa
hunajaa, suolaa, oliiviöljyä

Leikka sitruunoista leikkuulaudalla kuori pois. Viillä hedelmäliha kalvojen välistä veitsellä irti. Laita sitruunanlihat kulhoon, lisää suolaa, öljyä ja hunajaa. Anna tasaantua tunti pari. Revi salaatit kulhoon ja sekoita juuri ennen tarjoamista sitruunat joukkoon.

Paista lampaankyljykset kuumalla pannulla tai grillissä, laita lautaselle salaattia ja kyljykset, sivuun tarjolle leipää ja siinä se. Quick and easy for your summer sunday!

Juomasuositus

Aluksi tarkoituksenamme oli suositella tälle annokselle viiniksi Punaista Chateau Musaria, mutta kun olimme viime viikolla maistaneet alkuruuan kanssa Musarin rosén ja nyt maistellessamme annoksen makuja totesimme, että itse asiassa alkuruualle suosittelemamme rosé sopii lampaankyljysten ja sitruksisen salaatin pariksi huomattavasti punaviiniä paremmin korostaen annoksen salaattien tuomaa kesäistä kepeyttä. Viinissä on runsautta ja yrttisyyttä, joka komppaa annosta erittäin hyvin. Punaviinin kanssa sitruunainen salaatti olisi tuottanut mahdollisesti kovan kokonaisuuden. Siispä: Jatka Musarin rosélla ja nauti valekesästä!