Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Maailman ympäri Chilessä: Milhojas con dulce de leche

Chileläinen jälkiruokareseptiikka toimii googlettamisen perusteella seuraavasti:
1. Otetaan klassinen jälkiruokaresepti
2. Lisätään kondensoidusta maidosta keitettyä karamellia eli dulce de leceä


Tämä milhojas-kakku oli helppo ja nopea tehdä, kun oikaisimme taikinassa käyttämällä valmista filotaikinaa (kaupan pakkasesta). Raaka-aineita ei ole montaa, mutta yksinkertainen onkin monesti parasta! Tuunasimme alkuperäistä reseptiä vain aavistuksen lisäämällä karamelliin hieman paseerattua mustamarja-aroniaa tuomaan twistiä.

Tarvitset:

filotaikinaa
50 g voita
1 prk kondensoitua maitoa
1 dl aronioita
tomusokeria

Laita uuni 225. Aloita sitten keittämällä kondensoitua maitoa kasaan maltillisella lämmöllä hetkinen, jotta se hieman tiivistyy ja pysyy paremmin kakun välissä (haihduta noin kolmannes. Kondessimaito palaa erittäin helposti pohjaan). Samalla paseeraa aroniat. Tämä onnistuu helpoiten, kun kuumennat marjoja mikrossa täydellä teholla muutaman minuutin niin että mehu irtoaa. Lisää pari ruokalusikallista paseerattua aroniaa maitosiirappiin. Laita jäähtymään.
Levitä filotaikinasta leivinpaperin kokoinen levy pellille. Voitele sulatetulla voilla, laita toinen arkki päälle, voitele taas ja lisää vielä yksi arkki ja voitele pinta. Leikkaa terävällä veitselle levy kuuteen yhtä suureen suorakaiteen muotoiseen palaan.  Laita uuniin. Ohuet filotaikinalevyt paistuvat kultaisiksi ja rapeiksi aivan muutamassa minuutissa ja palavat varsin nopsasti. Nosta filolevyt jäähtymään hetkeksi. Kokoa sitten kakku: Nosta tarjoiluastialle ensin filolevy, lusikoi sitten päälle maitokaramellia. Lisää seuraava levy ja jälleen karamellia. Toista, kunnes päälimmäiseksi tulee taikinalevu. Sihtaa päälle tomusokeria ja nauti!

Alkon tilausvalikoimasta löytyy yksi chileläinen jälkiruokaviini, joten suosituksen valinta ei ole vaikea! Sattumalta tämä on runsashappoinen riesling vendimia tardia eli köynnöksessä roikkuessaan kuivuneista rypäleistä valmistettu makea viini. Tämä Torresin Nectaria, makea riesling sopii tälle erittäin runsaalle kakulle hyvin. Jos et jaksa tilata, voit valita vaikkapa vakiovalikoimaan kuuluvan Lenz Moserin TBA-rieslingin Itävallasta !



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

COS nero di Lupo 2015: Sisilian aurinko pullossa


Elokuun Sisilian matkalta tarttui mukaan lukuisia mielenkiintoisia pulloja, ja yksi niistä avattiin nyt harmaassa ja sateisessa lokakuussa. Sisilian aurinko palasi hetkeksi silmiin ja pettymys koskaan saapumattomasta kesästä lieveni.

COS on yksi eteläisen Sisilia Vittorian alueen tunnetuimmista tuottajista. Viinitalo on kolmen ystävyksen Giambattista Cilian, Cirino Stranon ja Giusto Occhipintin perustama. Talo syntyi, kun kolmikko sai haltuunsa Cilian isältä viinitarhat ja tuotantotilat Bastonacan kylässä Vittorian kaupungin pohjoispuolella. Ensimmäinen vuosikerta tuotettiin vuonna 1980, ja talon toimintatapa muutti pikku hiljaa käsityksen alueesta lähinnä bulkkiviinien tuottajana.

COS:n tarhoilla noudatetaan biodynaamisia viljelyperiaatteita, mikä oli tuohon saakka ollut alueella ennenkuulumatonta. Viinit käytettiin savisammioissa, jolloin rypäleiden omat aromit pääsivät loistamaan. Vuosien saatossa toiminta laajeni, rakennettiin uusia tuotantotiloja ja hankittiin lisää tarhoja. Vuonna 2005 tuotettiin ensimmäin DOCG-laatuluokiteltu viini: Luokituksen saaminen Vittorian alueelle oli pitkilti COS:n tekemän työn tulosta. Uusien tuotantotilojen myöstä siirryttiin käyttämään viinien viinien kypsyttämiseen tynnyrien sijaan amforoita.

Nero di Lupo puhdas nero d'avola. Köynnökset ovata keskimäärin 15-vuotiaita, kasvavat 250 m merenpinnan yläpuolella hiekan ja kalkkikiven sekaisessa maaperässä. Rypäleet kerätään luonnollisesti käsin, viini käy spontaanisti kuorten kanssa sementtitankeissa ja kypsyy samaten sementissä ja lisäksi pullossa vuodesta puoleentoista.

Tiilenpunainen, keskisyvä väri. Viinin tuoksu on heti lasiin kaatamisen jälkeen jopa hyökkäävä: siinä on pistävää lannantuoksua ja volatiilia asetonintuoksua, joka yhdessä peittää alleen marjaisen tausta-aromin. Viini kuitenkin tuulettuu lasissa ja muuttuu kymmenessä minuttissa täysin: Asetoni on tiessään, bretta asettuu kompleksisuutta tuovaksi hennoksi tallintaukseksi ja hikiseksi satulaksi. Marjapuolelta löytyy mansikkaa ja kypsää tumma kirsikkaa, näiden lisänä aavistus lämmintä mausteisuutta. Suussa viini on hyvin raikas, mikä ainakin osin johtuu siitä että tässä on aivan aavistus hiilihappoa. Muukin hapokkuus on runsas ja viini siten raikas. Aromipaletilla edellä mainittuun marjaisuuteen liittyy voimakkaasti välimerellistä yrttisyyttä, ja suussa viinin moniulotteisuus lisääntyy edelleen. Tanniinit ovat korkeintaan keskivoimakkaat ja hienosyiset. Viini on ilmaannuttuaan yllättävänkin kepeä ja marjainen.

Erittäin kiinnostava viini, joka kehittyi lasissa upean moniulotteiseksi. Tätä tulee ehdottomasti dekantoida tai tuulettaa lasissa ennen nauttimista vähintään puolisen tuntia. Suosittelemme nauttimaan tämän hieman viileänä, jolloin viinin marjaisuus ja hapokkuus pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Ruokapariksi tälle sopivat esimerkiksi paahdetut, yrteillä maustetut kasvikset, tomaattiset kastikkeet ja umamiset juustot. Varsinaisena pihviviininä tätä ei voi pitää, mutta tomaattisessa kastikkeessa haudutettu lammas sopii viinille varmasti.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Blossa 2017: Eksoottista lämpöä räntäsateeseen.


kuva: alko
Seuraava on kirjoitettu näytepullon perusteella.

Blossa-glögistä on lanseerattu vuodesta 2011 alkaen joka vuosi uusi kausimaku, ja näitä olemme aiemminkin maistelleet. Saimme jälleen Altialta näytteenä uuden vuosikertablossan, joka on nyt saatavissa Alkoista. Blossa 17:n makumaailma ammentaa vaikutteensa Intiasta. Tämä on sikäli luontevaa, että tyypilliset glögin mausteet neilikka, inkivääri, kaardemumma ja kaneli ovat kaikki osa intialaista ruokaperinnettä. Vuosikertablossaan on kuitenkin saatu lisää eksoottista twistiä voimakkaasti mangoisella pohjaviinillä.

Mangon aromi on ensi nuuhkaisusta alkaen dominoiva, taustalla tuoksuvat inkivääri ja neilikka. Tuottajan tietojen mukaan mukana on juustokiminaa ja chiliä, mutta näitä emme spontaanisti pystyneet aromimaailmasta tunnistamaan. Tuoksu on sikäli hillitty, etä lämpimänäkään alkoholin ja mausteiden aromit eivät hyökkää nenään.
Maussa mausteet ja alkoholi luovat lämmittävän tunnun. Verrattuna perinteiseen runsaan mausteiseen punaviiniblossaan jälkimaussa varsin vähän katkeruutta. Ei niin paljoa sokeria kuin perusblossassa, mangoaromi kuitenkin tuo makeuden tuntua.

Mielestämme Blossa 17 on kohtalaisen onnistunut: Se ei ole glögi sanan perinteisessä mielessä, mutta  kylmän syyspäivän illan lämmittävänä juomana tämä toimii oikein hyvin. Sekoituksen on tarkoitus viedä mielikuvat Intiaan, ja siinä mangon ja mausteiden yhdistelmä onnistuukin varsin hyvin: Aromimaailma on eksoottinen ja muistuttaa lämmöstä kylmän syksyn keskellä. Pullon design on myös hyvin piristävä putoilevia lehtiä ja tihkusadetta ikkunasta katsellessa. Nyt maistettu pullo oli saatu näytteenä, mutta toinen tulee varmasti vielä ennen joulua hankittua.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Maailman ympäri Chilessä: Pääruuaksi Porotos Granados!


Tämä kurpitsaa, papuja, tomaattia ja maissia sisältävä keitto tai muhennos on erittäin passeli ruoka viilenevään syksyyn: Tätä on helppo tehdä iso kattilallinen ja kutsua iso määrä ystäviä kylään! Lisäksi kurpitsan sesonki on lyhyt ja se on juuri nyt!

Porotos granados:

(noin 10 annosta)
1 iso sipuli
4 kynttä valkosipulia
400 g tomaattia kuutioituna
1 pienehkö kurpitsa (alle kilo)
400 g maissia (pakkasesta)
1 prk voipapuja
1 prk caneli- tai ruskeita papuja
2 tl oreganoa
2 tl basilikaa
1 tl savupaprikaa
1 tl juustokuminaa
500 ml kasvislientä
suolaa maun mukaan
oliiviöljyä paistamiseen
(1/2 dl riisiä, jos haluat paksumman muhennosmaisen ruuan)

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori kurpitsa, halkaise, poista siemenet ja kuutioi nopiksi. Kuutioi tomaatti. Kuullota sipulia öljyssä pari minuuttia, lisää sitten valkosipuli vielä minuutiksi. Lisää sitten tomaatit ja mausteet (ei suolaa vielä). Lisää sitten pavut, kurpitsat ja liemi. Keitä rauhassa tunti. Lisää maissit, keitä vielä 10 min. Tarkista rakenne: jos haluat paksumpaa, lisää riisiä ja anna kypsyä. Suolaa lopuksi, isoon kattilalliseeen mennee noin pari teelusikallista.

Koristeeksi lautaselle voi paahtaa paloiksi leikattuja maissintähkiä, mutta nämä eivät ole välttämättömiä. Tarjoa leivän kanssa. Jos teit paksumpaa muhenosta, tämä sopii hyvin vaikka maissitortillan täytteeksi!

Juomasuositus

Jos jaksat nähdä vaivaa ja hankkia viinin alkon "nettikaupasta", niin siinä tapauksessa suosittelemme ehdottomasti tätä mukavan tuhdin marjaisaa ja yrttisen mausteista país-rypäleestä valmistettua Küdaw Nativo País:a. Viini tulee Maulen alueelta, jossa aliarvostettu país on tuottanut viime aikoina alkanut herättää viinintekijöiden mielenkiintoa: Huolellisesti viljeltynä lajike tuottaa laadukkaita, aluetta ja maan historiaa ilmentäviä viinejä. Jos haluat viinin vakiovalikoimasta, suosittelemme siinä tapauksessa "varmana valintana" Montesin Alpha Pinot Noiria: Selkeästi uuden maailman tyyliä edustava, runsaan marjainen ja mausteinen pinot toimii tämän ruuan kanssa mukavasti, savupaprika annoksessa tarjoaa vastapainoa viinin hivenen hilloiselle ja tammiselle aromimaailmalle.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Domäne Wachau Riesling Federspiel Terrasen 2016


kuva: alko
Pullo on saatu näytteenä maahantuojalta

Wachaun viinialue sijaitsee Itävallassa Wienistä länteen. Alueen viinitarhat sijaitseva Tonavan varren jyrkillä, pengerretyillä rinteillä. Maaperässä on graniittista gneissiä, joka tuo viineihin tyypillistä mineraalisuutta. Tarhat sijaitsevat pääasiassa joen pohjoispuolella. Kallistussuunnat ja aurinkoisuus vaihtelevat voimakkaasti tarhojen välillä.  Laakso sijaitsee kahden korkean metsäisen ylänköalueen välissä, ja suojaisan sijainnin vuoksi mikroilmasto on suhteellisen lämmin.

Tonavan laaksoa pitkin aluelle virtaa päivisin lämmintä ilmaa idästä Unkarin alangon suunnalta, ja toisaalta yöllä pohjoispuolen korkeilta metsäisiltä aluilta laskeutuu viileää ilmaa laaksoon. Vuorokauden voimakkaat lämpötilavaihtelut säilyttävät viineissä hyvän hapokkuuden.

Alueen tärkeimmät lajikkeet ovat grüner veltliner ja riesling. Ensimmäistä kasvatetaan rinteiden alaosan runsaammassa maaperässä, kun taas riesling viihtyy rinteiden yläosien köyhässä ja kivisessä maaperässä. Alueen rieslingeissä on tyypillisesti sekä lämpimien päivien ja pitkän kasvukauden aikaansaaman fenolisen kypsyyden tuottamaa täyteläistä hedelmäisyyttä että voimakkaiden vuorokauden lämpötilavaihtelujen säilyttämää teräksistä hapokkuutta: Alsace meets Mosel.

Wachaun alueella on oma laatuluokitus: Steinfeder on nuorena juotavaksi tarkoitettu raikas, alle 11 % viini, federspiel taas on tehty hieman kypsemmistä rypäleistä jolloin viinissä on hieman enemmän alkoholia, hedelmää ja ikääntymispotentiaalia. Smaragd-viinit on tehty kypsimmistä rypäleistä, ja viineissä on siten runsaasti konsentraatiota ja alkoholia yli 12,5 %. Smaragdit kestävät loistavasti ikääntymistä.

Domäne Wachau on alueen suurin peluri. Ko-operatiivin osakkaat viljelevät lähes kolmannesta koko Wachaun alueen tarhoista, ja ko-operatiivi tuottaakin perustason terrassen-sarjan ja eri kyläviinien lisäksi yli 20 eri tarhaviiniä.

Maistamamme riesling federspiel on entry level-viini terrassen-sarjasta. Tämä federspiel on lasissa varsin haalean keltainen ja kevytliikkeinen. Tuoksussa on sitruunaa, greippiä, hentona taustalla muscat-viineistä tuttua kukkaisuutta sekä aavistus ruohoista vihreyttä. Maku on täysin kuiva, teräksinen. Tuoksu lupaa kenties enemmän hedelmää kuin maku lopulta antaa, sillä runko jää kevyehköksi ja aromipaletilla sitrus nousee selkeimmäksi. Jälkimaussa hieman greippistä kitkeryyttä ja hyvä sitrushapokkuus.

Viini on tuoksultaan taattua rieslingiä. Makumaailma ja suutuntuma on selkeästi itävaltalainen: Kuiva ja teräksinen. Viini on kokonaisuudessaan mukava tapaus, toimii selvästi paremmin ruuan kanssa kuin sellaisenaan. Ruokapareiksi tulee mieleen tarte flambé tuhteine hapankermapohjineen tai järvikala kermaisen sienikastikkeen kera. Ja jos ruuassa on hyvää itävaltalaista juustoa, niin veikkaan että mikään ei voi mennä vikaan...

Viini irtoaa monopolista 15 eurolla, mikä on mielestämme tästä melko kohtuullinen hinta jos pitää itävaltalaisesta kuivasta riesling-tyylistä ja katselee kuvia Wachaun hengenvaarallisista rinteistä. Joku ne rypäleet sieltä hakee....

Viini on saatu näytteenä maahantuojalta, joten ilmaisen pullon vaikutusta mielikuvaan ei voi poissulkeä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Maailman ympäri Chilessä: Alkuun Empanadoja ja Pebreä


Empanadoja, suomalaista pasteijaa hieman muistuttavia täytettyjä taikinakuoria syödään kaikkialla Etelä-Amerikassa. Täytteenä on usein lihaa, mutta näin lihattoman lokakuun merkeissä teimme näistä kasvisversion.

Taikina:
(12 pientä empanadaa)
200 g jauhoa
0,5 dl öljyä
1 muna
1 dl vettä
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria

+ 1 muna voiteluun

Sekoita suola ja sokeri jauhoihin. Kaada puolet öljystä joukkoon ja sekoittele tasaiseksi. Sekoita muna veteen. Lisää pikku hiljaa muna-vesiseosta jauhoihin koko ajan vaivaten, kunnes taikinasta tulee tiivis kimmoisa pallo. Vaivaa kunnolla. Kauli jauhotetulla alustalla noin 3 mm paksuksi suorakulmaiseksi levyksi. Sivele levystä 2/3 öljyllä, käännä öljyämätön kolmannes keskikolmanneksen päälle ja öljytty kolmannes tämän päälle. Kauli jälleen ohueksi ja toista voitelu ja taittelu. Laita jääkaappiin kelmussa jäähtymään. Kauli sitten taas 3 mm levyksi ja paina taikinasta stanssilla 10-12 cm ympyröitä.

Täyte:
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 pieni bataatti (200 g)
1 dl vihreitä linssejä
1 muna
2 rkl öljyä
1/2 + 1/2 tl suolaa
1 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikaa
1 laakerinlehti

Laita linssit ja laakerinlehti kattilaan suolattuun veteen (2 dl) kiehumaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Raasta kuorittu bataatti. Kuullota sipuleita ja valkosipuleja öljyssä pari minuuttia, lisää sitten raastettu bataatti. Paistele miedolla lämmöllä pari minuuttia. Lisää linssit keitinvesineen sekä mausteet ja anna hautua kypsäksi. Tarkista suola. Anna  jäähtyä hetki ja lisää muna.

Täytä empanadat: Laita ympyrän toiselle puoliskolle noin ruokalusikallinen täytettä ja käännä vapaa puoli päälle. Painele haarukalla reuna kiinni. Voitele munalla, paista 225-asteessa 15-20 min.

Pebre:
1 pieni sipuli
4 kynttä valkosipulia
1 vihreä ja 1 punainen chili
1 iso tomaatti
ruukku lehtipersiljaa
1 rkl öljyä
2-3 rkl punaista viinietikkaa
1 tl suolaa
1 rkl srirachaa
vettä

pilko tomaatti, sipululi, valkosipuli ja chili pieneksi. Hakkaa persilja. Sekoita kulhossa, lisää öljy, etikka ja sriracha. Mausta suolalla maun mukaan. Lisää tilkka vettä, sekoita ja laita maustumaan jääkaappiin tunniksi pariksi.

Tarjoa empanadat pebre-kastikkeen kanssa ja nauti!

Viineksi tarjoamme paria vaihtoehtoa: Maistoimme taannoin Cono Surin Block 23 Rieslingiä, joka on hintaansa nähden aivan pätevä viini. Pieni varoitus kuitenkin, jos odotat perinteistä rieslingiä, tulet pettymään. Viinin aromimaailmassa on sauvignon blanc-tyyppistä vihreyttä, eksoottista sitrushedelmää ja raikas mineraalinen jälkimaku. Hyvä viini sinänsä, mutta rieslingiksi emme tätä välttämättä olisi sokkona tunnistaneet! Toinen, kenties parempi vaihtoehto on Lapostolle Cuvée Alexandre Chardonnay, joka on mielestä melko kaunis, hyvällä maulla tammitettu chardonnay: Viinissä on sopivassa suhteessa sitruksista hapokkuutta, kypsien kivellisten hedelmien ja oljen aromia yhdistettynä tammen tuomaan paahteiseen, toffeeseen taittavien aromien kanssa. Tammetus on aistittavissa, mutta ei hallitsevana piirteenä. Tasapainoinen viini, jonka runsaus toimii syvänmakuisten empanadojen kanssa hyvin.


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Costers del Siurana Miserere 1993

Priorat on yksi meille läheisimmistä viinialueista, sillä olemme vierailleet siellä useasti ja tutustuneet joihinkin alueen viinintuottajista. Rakastamme tämän Katalonian takamailla sijaitsevan alueen yksinkertaista ja rentoa tunnelmaa, ja tulemme varmasti palaamaan alueella aina uudeleen.

Costers del Siuranan perusti Carles Pastrana yhdessä enologivaimonsa Mariona Jarquen kanssa. Heidän tilansa oli yksi viidestä alueen renesanssin 1970-luvulla aloittaneista pioneereista, joista kuuluisin on René Barbierin Clos Mogador. Costers del Siurana koostuu kahdesta tilasta, alkuperäisestä Gratallopsin Clos del Obacista ja Torroja del Prioratissa sijaitsevasta Mas d'en Brunosta, josta Misereren rypäleet tulevat. Tarhat sijaitsevat Siurana-joen rinteillä tyypillisessä licorella-maaperässä.

Viini on sekoite viidestä lajikkeesta: Garnacha (27%) on tyypillisin Prioratin alueen rypäle, jonka aromimaailma on usein varsin punamarjainen ja herkästi hieman oksidatiivinen. Misereressä on mukana myös Prioratin vanhimpien CS-köynnösten rypäleitä 27 %: Tämä tuo aromimaailmaan mukaan tummempia marjoja ja herukkaista aromia. 26 % on Espanjan tunnetuinta lajiketta tempranilloa, joka etenkin tässä ikääntyneessä viinissä on aistittavina tyypillisenä satulanahkaisuutena. Täyteläistä pyöreyttä on tuomassa 10 % merlot:a ja 10 % cariñenaa.

Viini on ensin varsin sulkeutunut, mutta happea saatuaan herää hienosti eloon. Tuoksussa on nahkaisuutta, joka on kenties päälimmäisin piirre. Tarkemmin tuoksuttaessa nokkaan nousee laajalla kirjolla marjaisia aromeja karhunvatukan ja vadelman kautta selkeänä tunnistettavaan CS-herukkaisuuteen. Kypsytyksen tuomaa lyijykynän kuivaa tammisuutta ja aavistus volatiilia asetoni-aromia löytyy myös. Jälkimmäinen on varsin hentopiirteistä eikä ainakaan meidän nenässämme tunnu virhearomilta vaan tuo lähinnä kompleksisuutta ja tuo kontrastia marjaisuuteen. Suussa viinin rakenne on ikään nähden erittäin napakka. Alku on yllättävän hapokas ja marjaisa. Pian makukokemus kääntyy nahkaiseen kuivattavuuteen, jota kuitenkin seuraa jälkimaussa hienosti alueelle tyypillinen mineraalisuus, joka nostaa veden kielelle huuhtelemaan edelleen varsin jymäköiden tanniinien pureskelemia ikeniä.

Viini on ikääntynyt erittäin kauniisti, ja voimme lämpimästi suositella Misereren vanhempien vuosikertojen hamstraamista mikäli joku niihin törmää. Itse satuimme huutamaan tämän eBay:sta pilkkahintaan joitakin vuosia sitten ja unohdimme sen kaapin perälle kunnes se sattui käpälään alahyllyä penkoessa. Onnekas yhteentörmäys.

Tämän viinin ruokapariksi suosittelemme selkeitä liharuokia. Medium-kypsyydessä tarjottu karitsa voisi olla täsmäsuositus, mutt toki myös nauta tai syksyn riistakaudella hirvi voisivat toimia oivasti.